Lovestone, Dark Circus
17.03.2005
Downtown/Turku
Kolmen bändin ilta Downtownissa oli mitä ilmeisimmin kutistunut kahteen vetoon, joiden alkua saatiin odottaa lähemmäs puolta yötä. Tälläkään kertaa ei voi olla valittamatta myöhäisistä keikka-ajoista keskellä viikkoa.. Illan kolmannen esiintyjän, Rozzy Randall & the Rollerbastardsin, settiä ei enää kahden maissa viitsinyt jäädä odottelemaan, mutta tuskinpa bändi lavalle asti kipusikaan.
Vaikka tarjolla oli kolmen keikan sijasta kaksi, oli se ihan tarpeeksi torstai-illan rockeiksi. Paikallinen Dark Circus valloitti lavan neljän miehen voimin raskaalla heavyyn menevällä rockilla. Alkuun bändiä kohtaan löytyi innostusta omastakin pöytäseurueesta, mutta keikan jatkuessa varsin tasapaksulla materiaalilla, ei menoa jaksanut seurata kovin intensiivisesti. Jonkun verran biisejä tunnuttiin spiikkaavan ja kehittelevän uusia nimiä kipaleille keikan kuluessa, mutta suurta hehkutusta Dark Circus ei voi saada. Laulajan ja muun poppoon humalatila tuntui olevan vahva, vaikka varsinaisesti lauluun bändi ei kaatunutkaan. Soundit puuroutuivat armottomasti ja esitys hajosi liitteistään. Hieman selkeämpiä rooleja ja järjestystä eri soittimille, puhtaampaa ilmettä suttuisen ja tuhnuisen sijaan sekä aimo annos persoonallisuutta, niin myös tällä bändillä voi olla mielenkiintoista tarjottavaa.
Helsinkiläisen Lovestonen edellisestä kohtaamisesta oli ehtinyt vierähtää jo lähes kolme vuotta. Ajan tuoma muutos näkyi bändissä monella tapaa. Lovestone oli käytännössä laitettu uuteen uskoon useampia jäseniä sekä musiikkia myöden. Laulaja Robininkin look oli kasvanut kannattelemaan Jim Morrison –vaikutteita sopivassa määrin.
Ensimmäistä kertaa Turussa vieraillut bändi sai jengin kiinnostumaan rockaavasta esityksestä ainakin aluksi. Varsin paljon aiemmista grungevaikutteista vahvempaan ja raaempaan rockiin vaihtanut pumppu piti otteessa, mutta ei saanut hyppimään innosta. Vaikka Robinin ääni ja laulutapa on yhä voimakas ja persoonallinen, eikä musiikissakaan suurempaa valittamista ollut, kaikki ei ollut aivan kohdallaan. Toinen kitaristi tuntui sylkevän kätkettyä angstia soittimensa kautta, toisen ollessa hieman eksyksissä lavalla. Basistilla riitti poseerausta ja rummut pysyivät tahdissa pleksin takana. Saattoipa olla, että ongelmana oli vain nuokkuva yleisö, joka ei lopussa ymmärtänyt edes taputtaa bändiä encorelle, vaikka sen suuntaista kommenttia tuli muusikoilta itseltäänkin.
Joka tapauksessa Lovestonelta voisi toisessa paikassa ja hieman aiemmassa vaiheessa iltaa odottaa huomattavasti parempaa ja monipuolisempaa settiä sekä ilmeikkäämpää esitystä. Tällä kertaa myöhäinen aikataulu kaatui jälleen kerran omaan niskaansa. Vaikka jengi pysyi baarissa ja Downtownin tapaan lisääntyi kellon edetessä, ei kukaan jaksanut pysyä virkeänä lavalla tai lavan edessä innostumassa musiikista, jota ei ollut aiemmin kuullut.
Nelli Korpi
