Pienet

Sinkut – Joulukuu 2005

13.12.2005

Anuki: Stay Away/Here For You

Varkauden bändiklubi ry
Anuki on nuori solisti Varkaudesta. Savon Nuoret Virtuoosit -solisti ja bändikilpailun voittajan ensisingle esittelee avausraidallaan raipakkaalla rokilla ja menevällä bändisoitolla varustetun laulajan, josta tulee hiukan mieleen kotimaan Emmi sekä nimelläänkin vahvasti vertautuva Anouk. Ihan yhtä vihainen nuori nainen ei ole kuitenkaan kyseessä, vaikka hommassa potkua hyvin onkin. Eikä Anuki kyllä äänenkäytön ja ääntämisen puolesta ole ihan yhtä osaava kuin edellämainitut. Neidon omiksi vaikuttajiksi tarjottuja Bon Jovia, Aerosmithiä, Queeniä tai Dream Theateria en kyllä neidon touhusta löydä. Kakkosraitana kuultava Here For You maistuu paremmin, vaikka ääni edelleen töksähtelee. Keinuva tunnelmointi on sarjassaan ihan kelpo slovaripoppis. Mutta aika keskeneräiseltä Anukin juttu noin kokonaisuuden kannalta maistuu.

Ilkka Valpasvuo

Disco Ensemble: Black Euro

Fullsteam
Eräänä Suomen toimivimmista live-yhtyeistä pidetyn Disco Ensemblen singlebiisi Black Euro luottaa vahvasti kertosäkeen voimaan. Se jääkin oo-oo-hokemineen päähän kuin kasikymppinen pirtu! Vaikka kitarariffi ei ole mitenkään suunnattoman kekseliäs, tämä saa kyllä hyvälle tuulelle ihan tavallisillakin stereoilla kuunneltuna. Kappaleeseen ei ole kuitenkaan vaivauduttu säveltämään säkeistöä, kertosäettä ympäröivä teksti yksinkertaisesti resitoidaan yhtä säveltä käyttäen. C-osakin vilahtaa ohi korvien, mahdollisesti jo edellä kehutun kertosäkeen huumassa. Tällainen polaarisuus ei valitettavasti tuota kovin kestäviä kappaleita. Radio- ja livesoitossa tämä varmasti on tehokas, mutta kotona kuunneltuna ei rakkaus ole kovin kauaa lumivalkoinen.

Sinkulle ekstroiksi liitetyt neljä livenauhoitetta jättävät melko sekavan olon; kotona kuunneltaessa ei livefiiliksiin voi kuitenkaan päästä ja kappaleet eivät ole yhtään laadukkaampia kuin albumiversiot, laulu on päinvastoin välillä korvia vihlovaa kiljuntaa. Miksi näin monta liveraitaa? Sinkulta löytyy myös Black Euron video, jonka Night Of The Living Deadin mieleen tuova ahdistavuus kenties hieman parantaa kappaleen vaikuttavuutta.

Antti Saari

Lapko: All The Best Girls

Fullsteam
Lapkolta odotellaan toista pitkistä ja maistiaisia siis tarjolla. Kahden biisin sinkku on aika lailla sitä tuttua tummaa ja junnaavaa Lapkoa, kuitenkin sieltä iisimmästä päästä. Kauniisti ja haikeasti kaartava nimibiisi nousee kertakuulemasta yhdeksi yhtyeen selkeistä hiteistä. Maljan laulu on ehkä astetta pari rauhallisempaa kuin aiemmin ja jotenkin bändin oma persoona on kirkastunut sen verran, että kaikesta raivokkuudestaan, tummuudestaan ja tukahtuneisudestaan huolimatta touhussa alkaa olla entistä enemmän ilmavuutta. Vaikka biisin ainakin sanotaan saaneen innostusta Bogart Co:n takavuosien hitistä, ei niillä musiikillisesti ole mitään yhteistä. Loistava kappale. Sellainen on myös kiireettömän jyhkeillä sello-orkestraatioilla ja metallisella kitaranäppäilyllä varustettu, melko lyhyt Date With Time. Harjavalta-lähtöinen altsu-trio on näemmä yksi niistä yhtyeistä, joiden ei tarvitse pistää sinkuilleen mitään puolivillaisia bonuksia. Ehdottomasti herkintä ja haurainta Lapkoa koskaan. Jakaa Slideshakerin kanssa tämän katsauksen kärkisijan. Ainakin siis minun läpikäymieni levyjen osalta...

Ilkka Valpasvuo

MoonMadness: Thunder

Blue Violet
Tamperelainen MoonMadness on käväissyt Fantom-studiolla äänittämässä uuden sinkun, jolla olisi tarkoitus promota bändiä. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt kolmen biisin live-DVD esitteli yhtyeen menevänä hard rock koneena ja sama meininki jatkuu nytkin. Rahdun verran päälle neliminuuttinen kipale potkaistaan reippaasti käyntiin ja kiivas tempo vie kipaletta vakaasti eteenpäin. Sadun melodinen ja täsmälleen oikean vahvuinen ääni nousee eteen vuoroin Oton kitaran ja Turkan koskettimien kanssa. Tämä keskenään kisaileva ja ilosesti eteenpäin puskeva rakenne tuo mieleen vahvasti Rainbown kunnian päivät, mikä ei ole ihan vähän sanottu. Rytmipuolella rumpali Ari ja basisti Juha pitävät myös huolta siitä, ettei ukkonen juutu missään vaiheessa paikoilleen.

Sävellys on kaikin puolin ensiluokkainen ja tuotantopuolellakin voidaan olla tyytyväisiä selkeän teräviin soundeihin. MoonMadness onkin ottanut jälleen selkeän harppauksen eteenpäin ja seuraava looginen askel olisi mielestäni pyöräyttää kokonainen pitkäsoitto tällaista rutistelua rock-kansan diggailtavaksi.

Mika Roth

Parasite City: Secretly Mine

Protain Tuotanto
Hämeenlinnalainen Parasite City jatkaa energisen katurockin mäiskimistä tällä rouheasti rullaavalla sinkuralla. Vuonna 2001 perustettu yhtye pistää selkeästi parin vuoden takaista demoaan kompaktimmalla otteella ja biisissä on melkoisen maukas ote. Harmi että sinkulle on mahtunut vain tämä yksi näyte, sillä Parasiittien nykykunnosta olisi ollut mukava kuulla lisänäytteitä. Sebastianin karkea laulu vakuuttaa edelleen, miehinen ”ärjyisyys” sopii hommaan kuin voisilmä puuroon. Tiluttelua, säröriffiä, melodiaa, energiaa ja niin edelleen... Kelpo rokkibiisi kelvolta rokkibändiltä. Ei nyt ihan Gunnareita vielä, mutta toimii.

Ilkka Valpasvuo

RobinCosmos: Old Habits Die Hard

Andur Industrial
Helsinkiläisviisikko RobinCosmos maalailee kahden biisin sinkkunsa nimiraidalla kuulasta, mollimelodista poppia, jossa tiukka rocksärö kaikaa taustalla. Tarmo Simosen koskettimet tuovat mukavasti sävyjä haaveelliseen touhuun, Mikko Laitisen tunnelmallinen laulu miellyttää korvaa. Biisi on saatteen mukaan tulevan debyytin rauhallisemmasta päästä, groovaavaa rokkia on luvassa. Hyvältä kuulostaa tämä iisimpikin Robbari... Kakkosraitana yhtye esittää Atomic Swingin repertuaarista löytyvän Suburban Wingin, jossa piano saa entistäkin isomman roolin. Viimeistään tässä vaiheessa nimi muistiin.

Ilkka Valpasvuo

Sancteferia: Forsaken Forever

Savon Nuoret Virtuoosit 2005 solisti- ja bändikilpailun bändisarjan voittaja Sancteferia soittaa omien sanojensa mukaan ”savolaista perunaheviä”. Termiä pyöritellessä tulee lähinnä mieleen, voiko omaa musiikkiaan enää tuota epäseksikkäämmin mainostaa. No onneksi nimi ei vastaa (ainakaan omasta mielestäni) kovinkaan tarkasti yhtyeen englannikielistä melodista deathin suuntaan kumartavaa metallia, sillä savolaiskoplan mätke on huomattavasti kovempaa kuin raaka peruna. Raudan raskasta ja lyijyn tiheää rytkettä tarjotaan kahden siivun verran, joista ensimmäisenä soiva Meant To Be on selvästi nopeampi ja tarttuvampi. Jälkimmäisenä kuultava nimibiisi intoutuu puolestaan fiilistelemään hieman hitaammalla temmolla, vaikka raskaudesta ei juuri tingitäkään. Synkässä hangessa istuskelussa onkin jotain hyvin Sentencedmaista lohduttomuutta, vaikka yhtymäkohdat ovatkin lähinnä tunnelmallisia. Taustalta aavemaisesti kajastavat koskettimet värittävät muuten sangen kitaravoittoista maisemaa, jota tylyntää vielä möreä lähes täysin meloditon mieslaulu. Tummaa ja omalla tavallaan hyvin kaunistakin rypistystä melodisen perinteisen heavyn ja deathin rajoilla, ei siis mikään ihme että tällaisella mäiskeellä mennään voittamaan kisojakin.

Mika Roth

Scoog: Fasans karusell

Parempi puolisko heitti heti nimet Kent ja Ville Pusa tiskiin kuunneltuaan Scoogin sinkun Fasans karusell. Kyseessä on siis ruotsinkielinen, melko haikean melankolinen ja heleän kuulas pop. Noora Salon taustalaululla kuorrutettu biisi on tuollaista perushempeilyä ja tarkempaa kategorisointia, tuota toimittajien lempipuuhaa, pääseekin harjoittamaan vasta ensi vuoden keväällä, kun artistin pitkäsoitto julkistuu. Lähempänä tämä kuitenkin on Pusaa kuin Kenttiä, vaikka sitä melankolisuutta ja kuulautta löytyy toki molemmista. Peruspoppia.

Ilkka Valpasvuo

Silentium: Frostnight

Dynamic Arts
Silentiumin neljäs pitkäsoitto ilmestyy ensi vuoden alussa ja sitä ennakoiva Frostnight single raottaa jo hieman tulevaisuuden verhoa. Single esittelee yhtyeen uuden laulajattaren Riina Rinkisen, joka ainakin tällä kiekolla hoitaa kaikki vokaaliosuudet. Menneisyydestä tutut miehiset murinat ovat ainakin tältä osin mennyttä elämää, joten bändi käy nähtävästi läpi jonkinlaista Within Temptation tyyppistä muutosta. Tosin vasta tuleva albumi näyttää kuinka pitkälle muutokset ovat ulottuneet.

Kahdesta raidasta ensimmäisenä soiva nimibiisi Frostnight lupaa joka tapauksessa tulevalta paljon sillä biisi on todellinen muotovalio. Dark metallia goottimausteisiin ja jopa powerahtavaan räiskeeseen yhdistelevä kappale onnistuu nivomaan eri palaset yhteen mestarillisesti. Alanis Morissette (!) coveri Uninvited ei sitten taitukaan aivan yhtä hyvin, vaikka ihan kelpo luenta onkin. Summa summarum, tuleva pitkäsoitto nousi kertaheitolla odotetuksi vuoden alun tapahtumaksi. Tuoko ensi vuosi tullessaan Silentiumin suuren breikkauksen? Kaikki on ainakin tämän sinkun perusteella mahdollista...

Mika Roth

Slideshaker: Bones

Bad Afro
Kuopiolaisen Slideshakerin juurevasta garage-punkissa on ihan entisenlainen puolidemoninen sointi huolimatta bändin nimestä tippuneesta The-etuliitteestä. Tulevaa kakkosalbumia lämmittelevä kahden biisin sinkura Bones on erinomainen näyte kolmikon nyrjähtäneestä rockista. Kun nimibiisi nykii todella raa´alla säröllä ja tarttuu kiinni kuin villapipo sänkitukkaan, kieputtaa kakkosraita In The Raw kantrimmin, joskin vähintään yhtä kierosti. Bonesilla vieraileva Aavikon Tomi Kosonen tuo synalla ja saksofonilla lisää lihaa luiden ympärille ja biisi nouseekin yhdeksi bändin parhaista väännöistä. Vaikka kakkosbiisi kantaakin tammikuussa ilmestyvän pitkäsoiton nimeä, ei sitä kuulla levyllä. Kaikuisasti preerialla ulvova biisi on siis ainakin tällä erää kuultavissa vain sinkulla. Slideshakerin rock-junnailussa kuulee helposti muun muassa Blues Explosionia, In The Raw vertautuu helposti vaikkapa Cosmo Jones Beat Machineen. Kovaa kamaa!

Ilkka Valpasvuo

Lukukertoja: 10810