Julkaistu: 16.05.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Universal/Merceedees
Joensuulaisen Marylandin kakkoslevylt� on lupa odottaa paljon. Olihan jo b�ndin vuonna 2002 julkaistu debyytti Rob & Jones Classic t�ytt�m�ss� omalta osaltaan persoonallista, folkahtavaa poprockia hilpe�ll� discobiitill� soittavan yhtyeen 4 –vuotisen uran alusta l�htien ilmassa v�reillytt� lupausta jostain suuresta. Silti kun kakkoslevyyn on saatu yhteisty�kumppaniksi valtavan Universalin voimavarat, ovat odotuksetkin entist� korkeammalla. Miten El�m�n manteli sitten t�ytt�� odotukset? Ennakkotunnelmia kyseltiin yhtyeelt� jo Desibelin valokeilassa, nyt on aika poimia hedelm�t... tai mantelit.
Odotukset t�yttyv�t liput liehuen, n�in voisi sanoa. Yhtye on entist� varmempi ja sanoisinko makoisampi oman juttunsa kanssa, Ville H�rk�sen laulusuoritukset vakuuttavat entist� raikkaampina, eik� luovuus ole kadonnut matkalla. Levyn avaava Out Of The Blue on viel� melko peruspoppis rauhallisine s�keineen, metallisella tahdilla ja mahtipontisesti venyttelev�ll� laiskalla kerrolla, jossa Atso Kauppisen huomaamattomina ulisevat kosketinosiot luovat aavemaista tunnelmaa. Sinkkubiisin�kin tarjoiltu kakkosraita Chasing Me nostaa hilpe�ll� tahdinpidollaan pisteit� ja tunnelmaa, iloinen keinutus on kuin luotu aurinkoisen p�iv�n paistatteluihin. Kerto on tarttuva siev�ll� kitarakuviollaan ja tanssijalkakin alkaa innostua. Uhkaava v�liosa tuo mukavasti kieroa monipuolisuutta biisin juoksevaan kokonaisuuteen, radiohitiksi valinta on kaikin puolin ymm�rrett�v� ratkaisu. Toiseksi radiohitiksi levylt� nostaisin samantien seiskabiisi Let The Tiger Loosen melankolisilla koskettimilla, suoralla discobiitill� mutta etenkin hillitt�m�n tarttuvalla laa-laa-laa-la-la-la-laa -kerrolla, joka pist�� niskan nykim��n. Suomalaisen iskelm�perinteen suosion valossa my�sk��n Ville Leinosen & Valumon iskelm�rokkauksia muistuttavan Dance The Night Awayn potentiaalia radiosuosikiksi ei kannata ep�ill�. Synk�hk� v�lipuhelu hymyilytt��, lallatus ihastuttaa, rautalankaiskelm�isyys viihdytt��...
Rokkaava Diamonds synkistelee kiivaasti, kun taas rauhallisella akustisella kitaralla herkistelev� My Beautiful Friend hellii kuulijaa levyn syd�nt�raastavimpana unelmointikaunokaisena. Illan viimeinen hidas? Rytmikk��seen jamitteluun kuulijan palauttava A New Design j�� hivenen edellisen raukeista tunnelmista palautumiseen, vaikka biisin komea, taivaita rytmikk��sti maalaileva kertos�e viekin mukanaan. Edell� kehutun Tiikeri -hitin j�lkeen liven� David Hasselhoffille omistettu Night Rider jatkaa rokkailua tuollaisena toki kiivaalla tahdilla menev�n�, mutta silti hiukan ohimenev�n� v�lipalana. Heng�stynyt Constellation palauttaa k�yr�n taas nousuun niskaa nykivine pianotiluliluineen ja reippaasti sy�ksyv�ll� tahdilla. Nostaa hike� pintaan jo pelk�ll� kotikuuntelulla. Unelias p��t�sraita Blue Whale keinuttaa, Villen miltei kuiskaavalla laululla vakuuttavista s�keist� noustaan massiivisen junnaavaan nostoon ja taas takaisin pienimuotoiseen pianon�pp�ilyyn. Melankoliaa, kauneutta ja... niin, discobiitti�. Ilman huippuhetkien v�lisi� v�lipalatuokioita t�yden kympin suoritus, silti v�lipalatkin kulkevat keskiarvon paremmalla puolella...
Joensuulaisviisikon hele� poppis l�yt�� s�vyj� niin diskon menevyydest� kuin iskelm�maailman tunnelmallisuudesta.
Kotisivut: www.merceedees.fi/maryland
(P�ivitetty 23.07.2005)
Kommenttien keskiarvo:
kunnon kitarapoppia parhaummillaan