Julkaistu: 10.09.2004
Arvostelija: Marko Ylitalo

Wichita
Hei, mik� t�� biisi on? Nuori lontoolaiskvartetti on ennen t�t� kuuden biisin ep-levy��n julkaissut vasta kolme single�, joiden kaksi a-puolta l�ytyy t�lt�kin julkaisulta. Kuhina yhtyeen ymp�rill� k�y silti kovana.
Se biisi on ep:n aloittava Banquet, josta on jo kasvanut er��nlainen indiesuosikki. Biisi on samanlainen tanssilattian t�ytt�j� kuin The Rapturen House Of Jealous Lovers tai Franz Ferdinandin Take Me Out tai !!!:n Hello? Is This Thing On? tai The Killersin Somebody Told Me... Eik�h�n tullut selv�ksi, ett� kyseess� on siis hyv� biisi. Niin hyv�, ett� siit� tarjotaan levyn lopussa viel� toinenkin versio, joka my�s kest�� kuuntelua. Edell� mainittuihin artisteihin l�ytyy muitakin yhtym�kohtia, sill� samoilta post-punkin alkujuurilta Bloc Partykin on vaikutteitansa ammentanut lis�ten keitokseen moderneja s�vyj� ja ripauksen amerikkalaista indie-surinaa � la Dinosaur Jr. sek� jotain peribrittil�iselle indie-kitarapopille ominaista kenkiin tuijottelua ja dekadenttia flirttailua � Gang Of Four kohtaa Riden Julian Casablancasin kattohuoneistossa aamuy�n tunteina. Toisena kuultava Staying Fat on melkein yht� hyv� biisi kuin ekakin, ja loput kolmekin ovat "ihan kivoja" tai ainakin "ihan jees".
Kele Okereken ohut ��ni on hyv�ll� tavalla persoonallinen ja yhtye kuulostaa tuoreelta. Bloc Partyn kokopitk�� debyytti� odotellessa t�m� on oikein hyv� v�lipala ja ruokahalun kiihottaja. Toivottavasti yhtye pystyy lunastamaan sille asetetut odotukset.




Lontoolaiskvartetin musiikki ja soundipolitiikka kumartavat Gang Of Fourin ja aikalaisten 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa tekem�lle postpunkille, funkille ja kitarapopille.
Linkki:
blocparty.com
(P�ivitetty 5.6.2022)
Kommenttien keskiarvo:



