Levy-yhtiö

Tehosekoittimelle on nostettava hattua. Hapuilevasta punkbändistä on vuosien myötä kasvanut ennakkoluuloton musiikillinen seikkailija, joka on rohkeasti poukkoillut eri tyylien viidakossa ja lähes poikkeuksetta myös siinä onnistuen. Tuplakokoelma Golden Greats kattaa ansiokkaasti yhtyeen koko kaaren, tuoreempaan materiaaliin hienoisesti painottuen.

Paketti aukaistaan uudella, yllättävästi Moby-henkisellä Hetken tie on kevyt-biisillä (on tainnut Matilla olla Play-albumi viime aikoina tiukassa kuuntelussa). Se että Tehosekoitin hallitsee tämänkin kaltaisen genren näin suvereenista, ei puolestaan juurikan yllätä. Alun perin kyseinen siivu oli kuulemma kirjoitettu jollekin muulle artistille, mutta päätyikin loppupelissä yhtyeen omiin käsiin. Hyvä näin, jonkun hieman iskelmällisemmän solistin hyppysissä biisin hauraus olisi todennäköisesti vedetty tyypillisen ”muka sielukkaasti” överiksi.

Golden Greats-kokoelman ykkös-cd on yhtä juhlaa. Mustalaisromantikkaa uhkuva Maailma on sun, hörhöurku-groovaus Kaikki on mahdollista, kimaltava Valonkantaja ja iätöntä sanomaa julistava Pakko päästä pois kuuluvat siihen harvalukuiseen modernin suomenkielisen rock-musiikin joukkoon, joita kuunnellessa ei tarvitse tuntea minkäänlasita myötähäpeää artistia tai varsinkaan lyriikoita kohtaan. Nämä biisit tuskin menettävät potkuaan ajan kuluessa, pikemminkin ajan patina tuo niihin yhä lisää syvyyttä. Kokoelman informatiivissa puolessakaan ei ole valittamista. Diskografian ja tekstien lisäksi vihkosesta löytyy suuripiirteinen referointi bändin urasta – nousu Lahden homeisista kellareista fesäfestarien päälavoille on sen verran kiinostavaa luettavaa että siihen voisi uppoutua laajemminkin. No, eiköhän Tehis-elämäkerta ole jo jonkin toimittajan työpöydällä, ainakin ideatasolla.

Kakkos-cd ei kohoa aivan edellisen tasolle. Riffihitit C’Mon Baby Yeah ja Pillitä Elli pillitä osoittavat toki miten seurataan kelvollisesti Status Quon, Sladen ja T-Rexin viitoittamaa polkua, höperöitä rock-klisee-tekstejä myöten. Parhaiten arvioijaan potkii kyllä funky Joku kuten minä, jonka kertosäe tiivistää perinjuurin sen mistä Tehosekoittimessa on kyse; …”mä oon vaan jätkä joka diggaa rock’n’rollista”.