Korpiklaani: Tales Along This Road

Napalm

Metallia folkilla jo muutaman pitk�soiton ajan jalostanut ja jatkanut Korpiklaani jatkaa tiivist� julkaisutahtiaan. Debyyttialbumi Spirit Of The Forest saatiin kauppojen hyllyille loppuvuodesta 2003 ja sit� seurannut Voice Of Wilderness ilmestyi vuorostaan tammikuussa 2005, vain reilu vuosi esikoisen j�lkeen. Kolmattakaan albumia ei tarvinnut lopulta odottaa kuin hiukan p��lle vuoden ja ta-daa � kasassa on uusi kymmenen raidan kokoinen katsaus kansanmusiikin ja metallin yhdist�misest� suomalaiseen tapaan.

Tales Along This Road jatkaa tasan siit� mihin yhtye reilu vuosi sitten j�i, eik� se tarjoa juuri mit��n sellaista mit� kahdella aikaisemmalla albumilla ei oltaisi jo tarjottu. Reippaasti etenevist� s�vellyksist� puolet on pohjimmiltaan pelimannivetoista hilipatin-pimppaa, jossa soitinten sekaan on vain eksynyt s�hk�isi� instrumentteja. Kipaleiden toinen � ehk� aavistuksen verran pienempi � puoli on taas puhdasta metallia, johon on sotkettu vain sen verran kansanmusiikkisoittimia, etteiv�t b�ndin folk-fanit saa n�ppyl�it� liiasta raskasmetallipitoisuudesta. Herrain kulmikkaasti kajahtelelva laulu on edelleen l�hinn� vahvasti aksenttista englantia, joka saa skotlantilaiset kaivosmiehetkin kuulostamaan herkilt� lausujilta. Saattaa olla, ett� moinen m�ykk� kuulostaa ulkomaalaisten korvaan eksoottiselta, mutta omia kuuloelimi�ni moinen m�lin� l�hinn� rasittaa, etenkin kun laulussa ei osata k�ytt�� juuri muuta kuin sit� yht� ja ainoaa r�nt�n-t�nt�n-t�ntt� tahtia. Lis�� pohjoisen eksotiikkaa tarjotaan pienill� suomenkielen annoksilla, jotka tuovatkin hauskasti lis�� v�ri� kokonaisuuteen (ja kovasti kaivattuja taukoja englannin kielen murjomiseen).

Yhtyeen debyytti nojasi reilusti enemm�n juuri kansamusiikkiin, kun taas kakkosalbumilla otettiin selkeit� askeleita kohti metallisempia maisemia. Tales Along This Road asettuu selv�sti l�hemm�s j�lkimm�ist� levy�, ollen useissa kohdin jo �pelkk� keskinkertainen metallialbumi. Folk-metallistit l�yt�nev�t t�st�kin kiekosta itselleen todellisen sammon-sirpaleen, itselleni t�llainen remellys ei tahdo kyll� en�� oikein upota.