Metalcamp � sunnuntai

Lepop�iv�� ei Tolminissa pyhitetty loikoilulle, sill� sunnuntain ohjelma pullisteli mielenkiintoisesta tarjonnasta. Viimeisell� kiertueellaan oleva Ministry, eurooppalaiset metallij�ttil�iset Helloween ja Opeth, sek� taannoin tuskassa esiintynyt Behemoth takasivat kukin panoksellaan, ettei sunnuntaimasennus p��ssyt puraisemaan satunnaista festaroitsijaa. Oman lis�ns� p�iv��n toi my�s illan ukkospuuska, mutta sit� ennen ehti tapahtua jo vaikka mit�

Pienen lavan puolella aikataulu heitti j�lleen h�r�npylly� heti alusta, sill� kello kolmelta estradilla olisi pit�nyt esiinty� De Profundis, mutta soittovuorossa olikin kroatialainen Cold Snap. Sattuma suosi kuitenkin t�ll� kertaa allekirjoittanutta, sill� Cold Snapin keikka piti alustavien suunnitelmien mukaan muutenkin katsoa � mutta aikataulun mukaan vasta tiistaina. Sit� paitsi Kroatia on niit� allekirjoittaneen musiikkimaailmankartan valkoisia l�ikki�, jotka ovat pitk��n odottaneet l�heisemp�� tutkimista, joten ei muuta kuin nauttimaan.

Vaikka yli kolmenkymmenen asteen helle ja ��rimm�isen korkealle noussut ilmankosteus tekiv�t olosuhteista eritt�in tuskaiset, riehui nuori kroatialaisrykmentti lavalla kuin pyh�n raivon vallassa. Yhtenev�sti pukeutuneet herrat saivat innostuksensa tarttumaan my�s eturiveihin, mik� nosti j�lleen esiintyjien sykett�. T�m� noidankeh� johtikin lopulta er��seen p�iv�n kovimmista keikoista, joka pesi monet ison lavan isot nimet mennen tullen.

Kahden vokalistin ja seitsem�nkielisten kitaroiden k�ytt� lavensi repertuaaria mukavasti ja kun poukkoilevasta metallicoctailista l�ytyi selkeit� palasia deathista, nu-metalista, metalcoresta ja ties mist� muusta, pystyi yhtye yll�tt�m��n useampaan otteeseen. Tyylilajien v�limaastossa retkeily ei kuitenkaan sortunut hengett�m�ksi kikkailuksi, sill� musiikista l�ytyi koko ajan vahvasti etenev� punainen lanka. Huhtikuussa debyyttins� julkaisseen b�ndin nimi kannattaakin pist�� mieleen, mik�li moderni englanninkielinen metalli on vain mieleen.

Ranskalaisen Hacriden jalostettu ja moderni death ei vakuuttanut puolentoista vuoden takaisella Amoeba albumilla, eiv�tk� odotukset keikkaa kohtaan olleet j�rin korkeat. Syyst� tai toisesta ranskalaiset k�ynnistiv�t settins� yli viisi minuuttia etuajassa, joten aluksi lavan edess� oli melko tyhj��, kun iso osa kuulijakunnasta oli vasta matkalla paikalle. Eturivit t�ydentyiv�t kuitenkin rivakkaan tahtiin, kun osa pisti oikein juoksuksi ja innokkaimmat fanaatikot pittasivat auringosta v�litt�m�tt� halki keikan. N�htiinp� my�hemmin jopa noin kymmenen ihmisen kokoinen �wall of death�.

Hacriden tyly death oli melkoista juurihoitoa, mutta helvetillisiss� liveolosuhteissa m�iske puri jostain syyst� huomattavasti paremmin kuin levylt� kotisohvalla kuultuna. Strapping Young Ladin, Meshuggahin ja Deathin jalanj�ljiss� kulkeva ryhm� nostikin osakkeitaan, sill� vaikka pari kappaletta kuulosti l�hinn� lannoitteelta, l�ytyi seasta my�s muutama jalat alta kiskaiseva �ss�vet�isy. T�rkeint� oli kuitenkin se, ett� tekniseen soittoon saatiin puhallettua aitoa henke�, mik� sai kappalemateriaalista kaikki tehot irti.

Evergrey on g�teborgilainen yhtye, joka h�mm�stytt�v�� kyll� ei soita melodista deathia, vaan ihan tavallista melodista metallia. Powerin, raskaan rockin ja progen elemetit yhdistyv�t b�ndin musiikissa tavalla, joka on kuin luotu livetilanteita varten. Esitykseen saatiin luotua kotimainenkin linkki, sill� basson varresta l�ytyy aiemmin Stratovariuksen riveiss� vaikuttanut Jari Kainulainen.

Vaikka Evergrey oli jo p�iv�n kolmas p��lavan b�ndi, pystyi se vasta ensimm�isen� t�ytt�m��n ison lavan edustan sek� saamaan yleis�st� irti muutakin kuin hajanaisia aplodeja. Melodinen, v�h�n powerihtava sek� h�pe�m�tt�m�n tarttuva raskaan rockin ja metallin liitto t�yttikin tismalleen l��k�rin m��r�yksen festivaali-iltap�iv�n piristysruiskeesta. Evergreyn soitossa pirteys, hauskanpito ja rentous yhdistyiv�tkin tavalla, joka nostaa melkein v�kisin fiiliksen kattoon, oli sitten vaikka mink�laiset depressiot p��ll�.

Brutaali death sveitsil�iseen tyyliin on rankkaa puurtamista. T�m�n osoitti toteen omalla esimerkill��n Dawn Of Torture, joka yritti takoa v�en p��h�n kidutusfiiliksi� pienell� lavalla. Sin�ll��n tilanne oli otollinen, sill� pakahduttava kuumuus ja l�helle sataa nouseva kosteusprosentti tekiv�t olon tukalaksi. Hiess� kylpev�t sveitsil�iset jaksoivat py�ritt�� p��t� kunnioitettavalla intensiteetill�, mutta allekirjoittaneen makuun l�mp� nousi jo liian korkealle, joten ei muuta kuin rannalle viilentym��n ja odottamaan seuraavakasi isolla lavalla esiintyv�n Korpiklaanin keikkaa.

Metallipelimannien parin viikon takainen Tuskan keikka j�i viime tingassa toteutumatta, kun soittimet eiv�t ehtineet soittajien tavoin paikan p��lle. Metalcampissa t�m� ei p��ssyt toistumaan, vaikka roudaus tuntuikin kest�v�n pienen ikuisuuden ja v�h�n p��lle. Soitto alkoi lopulta kaksikymment� minuuttia my�h�ss�, mutta yleis� oli anteeksiantavalla p��ll� ja otti klaanin v�litt�m�sti omakseen. Aikaa my�ten yh� metallisemmaksi ja metallisemmaksi muuttunut yhtye ei saanut kansaa t�ysin syttym��n uusilla ja raskailla kappaleillaan, mutta hieman vanhemmat juomalaulut kuten Happy Little Boozer ja Beer Beer pistiv�t yh� laittamaan jalalla koreasti. My�h�ss� alkanut setti p��ttyi ajallaan, joten Korpiklaanin visiitti estradilla j�i harmillisen lyhyeksi. N�ht�v�sti Jonnen ja kumppanien festivaalikarma ei ole t�ll� hetkell� paras mahdollinen.

Behemoth on Puolan suurin ja � eh, kaunein � lahja death-blackin maailmalle, jossa tunnustettuja v�rej� on yleens� noin kolme: musta, valkoinen ja verenpunainen. Viikon takaisella Tuskan keikallaan yhtye ei saanut yleis�st��n irti haluamiaan desibelej�, mutta Metalcampin p��lavalla tilanne oli tyystin toisenlainen.

Roudaustauolla alkanut sade oli karkottanut ison osan v�est� valtaisan olutteltan suojaan, mutta kentt� oli edelleen enemmilt� puoliltaan t�ysi kun Behemoth aloitti osuutensa. Alueen yll� roikkuvat pilvet synkkeniv�t entisest��n, salamat halkoivat yh� tiiviimmin taivasta ja kolmannen kappaleen kohdilla taivas repesi. Yht��kki� tuulet yltyiv�t ja valtavat vesimassat sy�ksyiv�t melkein vaakasuoraan sellaisella voimalla, ett� pelk�st��n paikallaan pysymisess� oli tekemist�. Adam �Nergal� Darskin johtama yhtye otti kuitenkin yl�kerran esitt�m�n haasteen vastaan ja esiintyi entist�kin kovemmalla sykkeell�. T�m� hurmos tarttui my�s kent�lle j��neisiin kuulijoihin, jotka heiluttivat villisti k�si��n sek� hiuksiaan ja mylviv�t kurkku suorana b�ndin mukana.

Muutama biisi kuljettiin t�ll� tavalla, kunnes salama r�s�hti jonnekin liian l�helle ja alueelta katkesivat hetkeksi s�hk�t. Darski ei luovuttanut viel�k��n, sill� varageneraattorit sy�ttiv�t edelleen s�hk�� laitteisiin ja keikka jatkui. Seuraava salama hiljensi lis�� laitteita, mutta rumpali ja toinen kitaristi painoivat yh� p��lle. Hetken p��st� my�s basso liittyi mukaan ja Darski tuli laulamaan muutaman sanan ilman pimentynytt� kitaraansa. T�m�n j�lkeen yhtye ilmoitti (n�ht�v�sti j�rjest�jien painostamana) lopettavansa t�lt� p�iv�lt�, mutta samalla kuultiin lupaus ett� Behemoth palaa takaisin ensi vuonna. Kuin tilauksesta t�m�n ilmoituksen per��n jyr�hti viel� ukkonen. T�ss� tapauksessa en ep�ile Darskin sanaa, sill� yhtye oli aivan hirmuisessa vedossa ja kaikille asianosaisille j�i varmasti hampaankoloon typistyneest� tapahtumasta.

Ukkonen oli rikkonut sen verran tekniikkaa, ett� seuraavat kaksi ja puoli tuntia vietettiin rankkasateen ja luovan tauon parissa. Aikataulut meniv�t luonnollisesti t�ysin uusiksi ja soittoj�rjestyst� sek� aikoja piti rukata. Informaatio liikkui onneksi vikkel��n ja uusi soittoj�rjestys n�kyi jo videoscreeneill�, siin� vaiheessa kun niihin saatiin vain s�hk�t takaisin. T�h�n tosin kului yli tunti.

Saksalainen powermetallin pioneeri Helloween ei ole luonut kovinkaan montaa unohtumatonta hetke� sitten 90-luvun alun, mutta silti yhtyeell� on edelleen laaja ja lojaali fanipohja. Yhtye p��si aloittamaan osuutensa lopulta melkein kaksi tuntia my�h�ss�, mutta kun setti viimein starttasi, ottivat teutonit heti k�ttelyss� kunnon niskalenkin yleis�st��n.

Helloween on n�emm� eritt�in tietoinen vanhemman materiaalinsa suosiosta, sill� keikka nojasi rankasti kahden vuosikymmenen takaisen Keeper of the Seven Keys albumikaksikon materiaalin. Vauhdikkaampaa osastoa edustavat Eagle Fly Free, March of Time, Future World ja erityisesti hauska Dr. Stein otettiin riehakkaasti vastaan ja loppuun s��stetty I Want Out oli sekin napakymppivalinta, jonka aikana yhteislaulu saavutti tyystin uudet desibelilukemat. Kuultiinpa n�iden r�ll�ysten v�liss� jopa osasia j�ttim�isist� Keeper of the Seven Keys ja Halloween kappaleista. Balladiosastoa edustava A Tale That Wasn�t Right uhkasi sen sijaan kaatua jo tahattoman huumorin puolelle, eik� vokalisti Andi Derisin puolittainen pelleily ainakaan auttanut asiaa, vaikka herran hauskuuttelu muuten mukavaa olikin. Helloween julkaisi uuden pitk�soiton viime vuonna, mutta Gambling with the Devil kiekolta ei taidettu soittaa kuin sinkkuraita As Long As I Fall, mik� kertoo paljon yhtyeen t�m�n hetkisest� tilanteesta.

Helloween on joka tapauksessa mainio liveb�ndi, joka osaa ottaa yleis�ns� vaikka tilanne olisi kuinka huono. M�rk�, mutainen ja v�synyt kansa jaksoikin juhlia mukana hamaan loppuun saakka, vaikka puolessa v�liss� keikkaa sade alkoi uudestaan.

Opethin riveiss� on tapahtunut aikojen kuluessa runsaasti muutoksia. Viime vuonna b�ndin pitk�aikainen kitaristi Peter Lindgren astui kuudentoista palvelusvuoden j�lkeen sivuun ja h�nen tilalleen tuli Fredrik �kesson. Samoin rumpupallilla tapahtui vallanvaihto, kun Martin Lopezin tyhj�ksi j�tt�m�ll� jakkaralle istahti Martin �Axe� Axenrot. Opeth on kuitenkin aina ollut sama asia kuin Mikael �kerfeldt, joka johti uudistunutta ryhm��ns� Tolminin kosteassa y�ss� kokenein ottein.

Opeth julkaisi taannoin uuden albumin, joka syyst� tai toisesta vilahti tyystin allekirjoittaneen korvien ohitse. The Roundhouse Tapes tuplallaan erinomaista livekuntoaan alleviivannut ryhm� oli sijoitettu pienelle estradille, ukonilman sotkettua aikataulut tyystin. Pienen lavan ymp�rist� oli pakkautunut t�yteen kuulijoita ja lis�� pyrki paikalle koko ajan, joten sardiinipurkkimainen fiilis ei ainakaan helpottanut, kun keikka viimein k�ynnistyi yhdelt� y�ll�. Onneksi sent��n sade oli vihdoin loppunut ja se mik� menetettiin mittakaavan kutistumisessa, saatiin kuitenkin korkojen kera takaisin intensiivisyydess�, sill� yhtyeen ja yleis�n v�lille syntyi nyt eritt�in l�heinen ja v�lit�n side. Kun sounditkin osuivat juuri kohdilleen, oli kasassa kaikin puolin onnistunut tapahtuma. Ik�v� kyll� ruotsalaisten soittoa ei voinut seurata kovinkaan pitk��n, sill� p��lavan puolella illan viimeinen orkesteri valmistautui jo omaan osuuteensa.

Sunnuntai p��esiintyj�n� indumetalloinut Ministry kiert�� siis viimeist� kertaa, ennen haudan lepoon laskeutumistaan. B�ndin riveiss� on kahdenkymmenenseitsem�n vuoden aikana ehtinyt k�yd� kymmeni� soittajia, laulajia sek� muuten vain livetilanteissa vaikuttaneita avustajia ja sekop�it�. Vuosituhannen vaihteessa b�ndi konttasi jo inhottavan alhaalla, kunnes vanha neulatyyny ja nyttemmin aineista t�ysin eroon p��ssyt Al Jourgensen sai itsens� ja yhtyeens� uuteen nousuun. 2003 � 2007 julkastut albumit Animositisomina, Houses of the Mol�, Rio Grande Blood sek� The Last Sucker nostivat Ministryn j�lleen mestaruussarjaan ja Jourgensen onkin p��tt�nyt lopettaa huipulla. T�m�n kiertueen j�lkeen herra keskittyy t�ysp�iv�isesti levy-yhti�ns� py�ritt�miseen, mutta se on vasta tulevaisuudessa ja Metalcampin p��lavalla yhtye eli vahvasti nykyhetkess�.



Keikan introna toimi Revolting Cocksin tulevalta Sexo Olympico pitk�soitolta l�ytyv� I�m Not Gay, jonka indutanssitamppaus toimi kutsuhuutona leirint�alueen pimeyteen. Tuohon huutoon my�s vastattiin ja kentt� l�hti kummasti t�yttym��n, kun sateesta vapautuneet juhlijat ker��ntyiv�t Ministryn monttubileisiin. Oman kieron lis�ns� iltaan toi se, ett� isoa lavaa vastap��t� olevassa suuressa olutteltassa j�rjestettiin puolilta�in striptease n�yt�s. Ensin peep-show, sitten Ministry� Mik�li Jourgensen sattui tiet�m��n moisesta jotain, veikkaisin herran olleen l�hinn� tyytyv�inen t�st�kin absurdista k��nteest�.

Keikan alkupuoli vietettiin vahvasti tuoreen materiaalin parissa, sill� b�ndi promoaa edelleen The Last Sucker kiekkoaan. Raivoisat industrialmetalli kimpaleet putosivat yleis��n kuin ryp�lepommit ja meno edess� k�vi kiivaaksi, mik� sai Jourgensen myh�ilem��n tyytyv�isen�. Taustalle pingotetulle kankaalle heijastettiin j�lleen kuvien virtaa, joka v�litti l�hinn� Bushin ja (�ljy)sotien vastaista materiaalia kiivaalla sykkeell�. Jourgensenia voisikin kutsua er��nlaiseksi rauhanliikkeen Joseph Goebbelsiksi, sill� herra ei kaihda vastapropagandan k�ytt�� taistelussa vastapuolen h�ik�ilem�t�nt� propagandaa vastaan.

Painopiste oli raskaasti uudessa materiaalissa, mutta yleis�� hemmoteltiin my�s muutamalla vanhemmalla raidalla. Psalm 69 klassikolta kuultiin takuuvarmat Just One Fix ja N.W.O. kiskaisut, joiden teho on vain kasvanut kuudentoista vuoden aikana. Kolme vuotta vanhemmalta The Mind Is a Terrible Thing to Taste pitk�soitolta tarjottiin puolestaan huomattavasti aiempaa nopeampi, raskaampi sek� metallisempi So What, jossa saksofonit olivat vaihtuneet nyt tuhtiin kitaravalliin. Samalta kiekolta l�ytyv� ja jo alkujaan nopea Thieves sai my�s entist� nopeamman kohtelun ja metallisemman kuoren.

Encorena kuultiin tuoreen Cover Up laina-albumin hersyv� versio What A Wonderful World siivusta, joka alkoi rauhallisesti ja p��ttyi tietysti rankkaan indupaahtoon. T�m�n j�lkeen homma oli paketissa ja Ministry n�htiin seitsem�nneksi viimeist� kertaa eurooppalaisilla areenoilla, mink� j�lkeen yksi merkitt�v� industrialmetallin alullepanija muuttuu musiikkihistoriaksi. Jourgensen siirtyy t�m�n j�lkeen Revolting Cocksin seuraavan albumin ja 13th Planet levy-yhti�ns� t�iden pariin, joten ei mies kuitenkaan tyystin musiikista luovu.

N�iss� hieman haikeissa tunnelmissa umpeutui kolmas festivaalip�iv�, musiikin soitua j�lleen kellon ymp�ri ja v�h�n enemm�nkin. Kumarrus ja kiitos my�s j�rjest�jien ja tekniikan suuntaan, sill� edes ��rimm�isimm�t s��olosuhteet sek� ukonilman aiheuttamat vahingot eiv�t pystyneet tyystin pys�ytt�m��n tapahtumaa. Jokainen yhtye pystyi lopulta esiintym��n ja n�in my�s fanit saivat t�yden vastineen rahoilleen.

Perjantai
Lauantai
Maanantai
Tiistai

Teksti ja kuvat: Mika Roth