Julkaistu: 22.11.2006
Arvostelija: Minna Auvinen

SonyBMG
Kolmas eli se �vaikea� ja kriittinen albumi ilmestyi keskell� synkint� vuodenaikaa ja vuoden synkint� kuukautta. Jotenkin osuvaa. Ensialbumin kepe�mm�st� Rusketusraidat- kes�hitist� on kuljettu pitk� matka Leski�idin tytt�rien avausraitaan, parisuhdev�kivallasta kertovaan Joku raja-biisiin. Jokaisen v�kivallasta k�rsiv�n naisen tulisi kuulla, kun PMMP suorastaan huutaa kertos�keess� �Jos ly�t viel� kerran, niin min� tapan sut!� Pieni feministi minussa hurraa ja taputtaa k�si��n! Kappale onkin osa Amnestyn naisten oikeuksien kampanjaa.
Leski�idin tytt�ret on albumillinen raikasta poppia sanoman kera, mutta ei t�ss� mit��n hirve�n yll�tyksellist� tai ihmeellist� ole. Osa teksteist� on jopa liiankin tutun oloista. Taiteilia-biisin tarina on kuultu ennenkin mm. Happoradion versiona Linnusta sammakoksi.
Eritt�in toimivaa, rullaavaa ja mieleenpainuvaa kuitenkin. Melodiat tarttuvat ja j��v�t soimaan p��h�n. Sanat j��v�t hautumaan mielen sy�vereihin syv�llisine merkityksineen. Paula Vesala on eritt�in vakavasti otettava sanoittaja t�ss� maassa ja h�nen kyn�ns� taidot kantavat taatusti yli PMMP-orkesterin tarunkin.
Hittiainesta ajateltuna albumi on jyrk�sti pyramidin muotoinen. Tarttuvimmat ja potentiaalisimmat palat on sijoitettu albumin alkuun. Joku raja, Kiitos ja Henkil�kohtaista ovat tasavertaisia radiohittej�, mutta sitten joko taso laskee tai ehk� p��st��nkin itse asiaan ja paljastetaan sek� albumin ett� Paulan ja Miran todellinen luonne. Luulitte p��sev�nne helpolla, mutta �h�skutti.




Paulan ja Miran molemmat puolet on tullut tunnetuksi useista suuren yleis�n suosikkikappaleista, kuten Oo siell� jossain mun, Henkil�kohtaisesti ja Rusketusraidat. Jori Sj�roosin s�vellysten ja n�kemysten mukaan kehittyv� musiikki tuntuu vain paranevan levy levylt�.
Linkki:
pmmp.fi
(P�ivitetty 13.7.2013)