Black Audio: Catapult

Musapojat

T�ss� se on � Black Audion parhain albumikokonaisuus t�h�n menness�. T�h�n johtop��t�kseen p��semiseen on mennyt jonnin verran aikaa, mutta harvinaista kyll� t�m�n albumin kanssa kuunteluaikaa on ollut v�hint��n riitt�v�sti. Harvemmin sit� saa levyn k�teen reilusti kuukautta ennen sen julkaisua�

Audion visio selkeni selv�sti pari vuotta takaperin, kun Giant Robotista tuttu Arttu Tolonen otettiin mukaan b�ndiin. Vaikka b�ndin tutut vahvuudet � tanssittava riehakkuus, maanl�heinen ajattomuus ja elektro-elementtien sulava yhteisty� sielukkaan juurevuuden kanssa � olivat havaittavissa jo debyytin aikaan, on homma mennyt selke�sti eteenp�in nelimiehisen�. Kaikilta yhtyeen levyilt� on l�ytynyt pitk�ik�isi� hittej�, mutta nyt niit� l�ytyy niin nopeista rokituksista kuin rauhallisimmista tarkkailuista melkoisen komiasti. Uutta Audio-kaavassa taitaa olla kaikessa rauhassa helvetin syvyyteen tuijottavat, paholaismaiset n�pp�ilyt. On sit� ennenkin tunnelmoitu, muttei ihan n�in demonisesti ja kielt�m�tt� niskakarvoja nostattavasti.

Ville Pirisell� on sek� laulussa ett� kitaroinnissa sen verran tutut maneerit, ett� kaikista miehen kokoonpanoista tulee mieleen Black Audio. Silti Audio kuulostaa vallankin nyky��n vain Audiolta, vaikka laulusta vastaisi Arttu, Antti tai vaikkapa joku ihan ulkopuolinen vahvistus. Voidaan viimeinkin hyl�t� ne i�nikuiset 22-Pistepirkko, Aavikko sun muut vertaukset�

Levylt� l�ytyy kolme ripakkaa rokkikaahausta, joista kaikki tulevat j��m��n Audion keikkasoitossa eturivin tanssittajiin. T�ss� vaiheessa etenkin Corollalla paahtava Elbow Out ja sit�kin kipakampi Ball Lightning iskev�t kyb�ll� � hiukan rauhallisempi Evil Wheels noussee paholaismaisempana vastaavaan arvoon pidemm�ss� juoksussa. T�ll� hetkell� se ei ole tarpeeksi rauhallinen ollakseen levyn eturivin slovari eik� kyllin kiivas ollakseen todellinen pommikone. Sister Machete on hiukan samalla tavalla hiukan liikaa siin� v�lill�. Pahaenteisyyden ja paholaisen musiikin ytimeen sukelletaan viel� Pahoja Renkaita huomattavasti tehokkaammin Eyes Wide Openilla, johon Janne Westerlundin laulutulkinta on erinomainen oivallus. Yksi vuoden parhaita biisej�, todella EVIL.

My�s Worn Out Soul nousee ensimm�iseen ketjuun. Pid�n my�s akustisesti n�pp�ilev�st� ja Antin tunteella laulamasta The Dealerist�, joka todella riisuttuna kantri-tunnelmointina p��see mukavasti ihon alle. Artun mandoliini on loistava. My�s levyn rauhalliseen tahtiin p��tt�v�t Move A Mountain ja banjolla ja slide-mandoliinilla vaaniva Idiot ovat erinomaisia himmailuja. Selke�sti monipuolisin, mutta samalla jotenkin yhten�isin Audio-albumi, jossa riitt�� namuja niin raipakkaaseen jalanvetkutukseen kuin verannalla hengailuun.