Julkaistu: 03.09.2008
Arvostelija: Mika Roth

SPV/Steamhammer
Trendit tulevat ja menev�t, mutta Mot�rheadiin voi edelleen luottaa kuin peruskallioon. Kaksi vuotta sitten julkaistu Kiss of Death ja sit� edelt�nyt Inferno p�ivittiv�t yhtyeen soundia rahdun rankempaan suuntaan ja paremmin 2000-luvulle sopivaksi. Tuo sama kehitys jatkuu my�s b�ndin kahdennellakymmenennell� studioalbumilla, jolla Lemmy Kilmister, Phil Campbell ja Mikkey Dee kuulostavat j�lleen eloisilta, ��nekk�ilt� sek� vaarallisilta. Monenkaan sekunnin n�ytett� ei tarvita, kun tiet�� jo kenen albumista on kyse.
Blues-pohjalta ponnistavissa kappaleissa on kaiken lian alta taas kerran l�ydett�viss� sit� tuttua tarttuvutta, joka saa jalan aivan kuin huomaamatta naputtamaan lattiaa. N�ist� palikoista Lemmy on joukkioineen ty�st�nyt monen monituista A-luokan rallia, eik� taito ole ainakaan ruostumaan p�in, vaikka Mot�rizer ei ihan sinne legenda-luokkaan nouse. H�ijysti rockaava English Rose ja kolossaalisesti sodan raskaita aiheita py�rittelev� Heroes saattavat hyvinkin p��ty� keikkasettiin, viel�p� oikeutetusti. Samoin tykist�keskityst� muistuttava avausraita Runaround Man puree hampaansa luuhun saakka.
Mot�rhead ei yll�t� en�� musiikillaan, mutta soundiensa puolesta tuore kiekko on iloinen yll�tys. Rupinen rouhinta huokuu sit� maagista otetta, joka m��ritt�� trion keikkoja, mutta silti soundit ovat my�s selke�t ja paketti toimii kaikin tavoin � etenkin kun nupit ruuvaa kohti kaakkoa.




Lontoossa vuonna 1975 perustettu yhtye soittaa tiukkaa ja punkahtavaa hard rockia. Vuosien saatossa b�ndiss� on k�ynyt monia soittajia, Lemmy Kilmisterin ollessa jatkuvasti yhtyett� eteenp�in ajava voima. "Maailman paras huono b�ndi" julkaisee edelleen pitk�soittoja tasaiseen tahtiin, raskaan rockmetallin toimiessa trion ohjenuorana.
Lemmy Kilmister - basso ja laulu
Phil Campbell - kitara
Mikkey Dee - rummut
Linkki:
imotorhead.com
(P�ivitetty 31.12.2011)