05.08.2004
Wacken/GER
Viidentoista vuoden varhaiskyps��n ik��n ehtinyt Wacken Open Air on jo vuosia kuulunut omalle �pit�isi edes kerran el�m�ss� kokea� listalleni. Vuosi vuoden per��n yh� vain kasvava tapahtuma on saavuttanut aseman yhten� Euroopan merkitt�vimp�n� metalli-festarina, joten odotukseni ensimm�isest� matkasta tuohon metalli-mekkaan olivat luonnollisesti eritt�in korkeat.
T�n� vuonna k�vij�it� oli kuulemani mukaan joka p�iv� 35 000 � 43 000, joten kansaa oli siis todella saapunut paikalle. Leirint�-alueet oli jaettu hyvin tarkasti omiin �kortteleihinsa�, joita jokaista kohden oli muutama vessa ja yksi vesipiste. Koska Saksan y�t ovat huomattavasti tummempia kuin vaikkapa Suomen vastaavat t�h�n aikaan vuodesta oli alueet my�s valaistu suurikokoisilla valonheittimill�. Hyvin sujuneet j�rjestelyt eiv�t saaneetkaan muuten moitteita, mutta vesihuollossa olisi viel� runsaasti parantamisen varaa. Leirint�alueiden vesis�ili�t kun tyhjeniv�t kovasta helteest� johtuen todella nopeasti, ja puhtaan veden per�ss� saikin tehd� v�lill� pitki� k�velyretki� ja jonotuksia.
Itse festivaali-alue oli jaettu kahteen osaan, joista toisesta l�ytyiv�t kaikki nelj� lavaa. Kaksi isoa lavaa, True Metal Stage ja Black Metal Stage olivat kumpikin samankokoisia ja vieretysten asetettuja. Niiden v�liin oli sijoitettu yl�s suurikokoinen Wackenin tunnus, sarvip�inen lehm�nkallo, ja t�m�n alle iso screeni jotta hieman kauempanakin lavasta olevat saisivat tarkempaa kuvaa aina toiminnassa olevan stagen tapahtumista. P��lavoista katsottuna etu-oikealla sivussa sijaitsi pienempi Party Stage ja t�st� taas jokusen kymment� metri� portille p�in l�ytyi telttaan sijoitettu pienin lava W.E.T. Stage. True Metal Stagea voinee sanoa festivaalien todelliseksi p��lavaksi, sill� sinne oli sijoitettu ne kaikkein suurimmat nimet, ja kun siell� soitti jokin orkesteri saattoi samanaikaisesti ainoastaan W.E.T. Stagella tapahtua jotain.
Saavuin alueelle jo keskiviikkona jolloin tarjolla oli vasta olutalueella torvimusiikkia, karaokea ja Metal Discoa. Juhlakansaa oli t�st� huolimatta paikalla jo runsain mitoin ja olut virtasi peri-saksalaiseen tapaan v�lill� hieman tuopin ylikin. My�sk��n torstaina esiintyji� ei suuremmin ollut, ainoastaan kolme nime� � mutta n�m� nimet olivatkin sitten itse asiaa...
Kello 18.00 helteisen� torstai-iltana Zodiac Mindwarp sai sitten viimein kunnian aloittaa t�m�n vuotiset juhlallisuudet. 1980-luvulla herra p��llik�i orkesteria nimelt� Zodiaz Mindwarp and the Love Reaction, jonka tarjoama heavy-rock oli soittajien rosoisesta ulkomuodosta huolimatta n�in j�lkeen p�in katsottuna aika kevytt�. 1986 julkaistu High Priest Of Love ja etenkin pari vuotta my�hemmin tehty Tattoed Beat Messiah levy nostivat Zodiacin joukkoineen hetkiseksi valokeiloihin, mist� yhtye uusista levyist��n huolimatta tosin katosi miltei yht� nopeasti kuin sinne oli ilmestynytkin. Koskapa el�mme kuitenkin 80-lukua nostalgisoivassa ajassa on t�m�n rakkauden ylipapinkin kasarisoundinen sanoma j�lleen ajankohtainen.
Setti koostui, kuten odottaa sopiikin, reilusti vanhemmasta materiaalista, jota yleis� n�ytti tulleen katsastamaan � tosin piakkon julkaistavan uuden Rock Savage pitk�soitonkin materiaalia oli jo ujutettu tutumpien rallien sekaan. Kuluneet vuodet n�yttiv�t kohdelleen herraa niin hyvin, ett� elintaso n�kyi jo kropassakin mik� ei kuitenkaan menoa haitannut. Uransa alkuvaiheessa omalla pesem�tt�myydell��n ylpeillyt stara n�ytti siistineen ulkomuotoaan melkoisesti, s�ilytt�en silti oman vanhan tyylins�.
Soundit toimivat keikalla ihan hyvin, vaikka kitaristin laulamat stemmat meniv�tkin v�h�n seinille. Vanha Prime Mover hitti sai edelleen k�si� ilmaan ja pient� yhteislauluakin aikaiseksi ja saatiinpa sit� kuulla niin kitara-, basso- kuin rumpusoolokin. Lavalle ilmestyi setin lopussa viel� vierailevakin kitaristi, jonka nimest� en esittelyss� tosin saanut mit��n selv��. Ihan mukiinmenev� keikka kaikin puolin, ja hyv� aloitus festivaaleille.
Torstaina isoista lavoista oli k�yt�ss� vasta True Metal Stage, joten Zodiacin lopetettua keikkansa oli vuorossa roudaustauko ennen kuin Mot�rhead saattoi aloittaa oman m�yhennyksens�. Yleis�� virtasi alueelle jatkuvasti lis��, ja Mot�rhead paidat, Lemmy-tyyppiset k�yr�t stetsonit sek� komeat viiksi-parta yhdistelm�t vain yleistyiv�t.
Ikuisuudelta tuntuneen, auringon paisteessa seistyn puolituntisen j�lkeen yhtye saapasteli �kki� lavalle ja pommitus sai samantien alkaa. Jos moottorip�� on Suomessa suosittu, niin Saksassa se n�ytt�� upppoavan metallip�ihin � jos mahdollista � viel� paremmin. Tunnin ja vartin pituinen setti oli ladattu t�yteen lyijynraskaita ralleja, jotka olivat tuttuja ja odotettuja. Soundit jyr�siv�t j�lleen erinomaisesti, mutta Lemmyn mikrofoni tahtoi v�h�n v�li� l�hte� kierr�tt�m��n ��nt�. Ilke�t vinkaisut painottuivat etenkin setin alkupuolelle. �Pakollisista numeroista� Sex Pistols coveri God Save The Queen ja Mikkey Deen rumpusoolon keskelt� jakama Sacrifice upposivat erityisen tehokkaasti vaikkakin kunkun paikan nappasi j�lleen Ace Of Spades, mik�p�s muu.
Kaikki hyv� loppuu aikanaan ja jotkut asiat viel� aikaisemmin, juuri kun meno oli parhaimmillaan oli aika lopettaa. Keikasta j�i silti hyv� mieli, sill� Mot�rhead oli t�ll� kertaa erinomaisessa vedossa.
Torstain p��esiintyj�n paikan oli vallannut B�hse Onkelz, joka oli allekirjoittaneelle t�ysi tuntemattomuus. Sen verran sain selv�� paikallisilta, ett� kyseess� on suomalaisittain ilmaistuna jotakuinkin Eppu Normaali tyyppist� suosiota nauttiva ryhm�, joka uransa alkuvaiheessa oli poliittisesti eritt�in oikealle suuntautunut, mutta joka vuosien kuluessa on hyl�nnyt vanhat �pahat tapansa� ja on t�t� nyky� miltei p�invastaisia aatteita julistava b�ndi. Yhtyeelle oli varattu esiintymisaikaa kokonaista kaksi ja puoli tuntia, ja monet olivat saapuneetkin paikan p��lle vain todistaakseen yhtyeen esiintymisen. N�yttip� monella fanitus menneen niin pitk�lle, ett� oli otettu ihan B�hse Onkelz �tatuointeja.
Koskapa b�ndi esiintyi saksaksi ja lyriikat olivat (kuulemani mukaan) se t�rkein juttu j�i Onkelzien keikan seuraaminen hieman puolittaiseksi. Musiikillisesti b�ndi kuulosti melko simppelille, v�h�n kuin munattomalle Mot�rheadille. Muiden soittimien lis�ksi mukaan oli otettu hieman synaa ja koneita, ja aika kertos�e painotteista v��nt�� ryhm� tarjosi.
Keikan loputtua puolen y�n maissa alkoi W.E.T. Stagella metallilehti Metal Hammerin 20-vuotis juhlat, mik� tarkoitti t�ss� tapauksessa sit�, ett� lavalla oli heavya py�ritt�v� dj ja musiikin tahtiin v�lill� laiskahkosti rokkaavia toimittajia. Yleis�ss� osa heilutti letti��n, osa katseli tuoppi kourassa lavalla pomppivia journalisteja ja osa jauhoi kesken��n paskaa. Siis todella mielenkiintoista, l�hes yht� mielenkiintoista kuin sukkalaatikon j�rjestely kotosalla. Katsastettuani hetkisen t�t� �kovaa menoa� p��tin l�hte� teltoille ja tutustua camping-alueen tarjoamiin bileisiin, jotka jatkuivatkin sitten pitk�lle aamuun asti.
Jatka t�st� Wackenin perjantaihin.
Mika Roth
