Motörhead
10.10.2005
Kaapelitehdas/Helsinki
Saavun Kaapelitehtaalle puoli yhdeksältä missaten ensimmäisenä soittaneen Meldrumin. Sweatmaster soittaa lavalla omaa settiään läpi konstailemattoman rehellisesti, mutta Motörheadin lämppääminen keikkansa peruneen Corrosion Of Conformityn sijaan ei ole maailman kiitollisin tehtävä. Joku nyökyttää mukana varovasti massahurmoksen pysyessä kuitenkin visusti takavasemmalla. Keikan loppupuolelle sijoitetut I Am A Demon And I Love Rock 'n' Roll ja Misfits-coveri Where Eagles Dare saavat jo suosionosoituksiakin varautuneesta yleisöstä.
Anniskelualueella tunnelma kiihtyy. PA-kaapeista alkaa puskea Rollins Bandin The End of Silence ja väki pakkautuu hiljalleen lavan eteen. Pikainen silmäys ympärille kertoo, missä mennään: erilaisissa hajoamistiloissa olevia bändipaitoja, hevikarhuja, moottoripyöräliivejä, kireäpöksyisiä naisia, irokeeseja, glamrokkareita, rookieita, hörhöjä, perheenisiä ja monia muita. 30-vuotiaan isännän kekkereihin on saapunut runsaasti ystäviä pitkän uran varrelta. Basson ja mikrofonien kokeilu yhdessä savukoneen testauksen kanssa irroittavat kostuvista kurkuista aimo mölyä.
Kymmenen maissa valot sammuvat ja lavalle kävelee yhtyeineen mies, jonka puhdas veri tappaisi. Melu yltyy. Esittelyksi annetaan karu mutta todenmukainen toteamus "We are Motörhead. We play rock 'n' roll! " ja sanojen tueksi lähtee hienoisena yllätyksenä Dr. Rock. Kone on käynnissä, ja kaikki on yht'äkkiä niinkuin suoraan videoista ja valokuvista: Mikkey Dee takoo patteristoaan vimmaisesti, Phil Campbell soittaa kitaraansa metallisen räkäbluesin kosketuksella ja Lemmy Kilmister on ikonografiseksi tulleessa asennossaan alakenomikrofoninsa takana. Yhtye soittaa vuosien kokemuksella kellontarkasti, mutta räävittömästi. Heti aloituskappaleen perään tulevat Stay Clean ja Love Me Like A Reptile, jotka vedetään raa'asti ja kovaa. Huomaan, että rumpujen päällä kiehuvasta infernaalisesta äänimassasta ei pysty erottamaan kitaraa ja bassoa toisistaan. Steve Vain keikalla sama olisi ehkä katastrofi, mutta täällä se kuuluu asiaan.
Biisejä soitetaan laajalla skaalalta, eikä harvinaisuuksistakaan ole pulaa. Vakiosuosikit Metropolis, Sacrifice, No Class ja R.A.M.O.N.E.S. saavat seurakseen Inferno-levyn kuningasbiisi Killersin, suomalaiselle yleisölle omistetun Over The Topin Bomber-singlen B-puolelta sekä Dancing On Your Graven ja I Got Minen aliarvostetulta Another Perfect Dayltä. Yhtye soittaa Fast And Loosen kuulemma ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen. Eikä sitä huomaa.
Bassosta ja kitarasta alkaa jo saamaan tolkkua, ainakin volyymitaso on noussut reippaasti. Olen siirtynyt lähes huomaamattani PA-kaappien eteen. On outo tunne huomata T-paidan hihojen ja ihokarvojen väpättävän ilmanpaineesta. Ja lisää vain tulee. Just 'Cos You Got The Powerin seitsenminuuttinen jyystö ja Going To Brazilin Chuck Berry -tyyli istuvat tämän porukan käsittelyssä aukottomasti yhteen rokkaavaksi äänivalliksi. Killed By Deathissa tulee Meldrumin naisvokalisti lavalle laulamaan taustoja nahkaliivien korostamat tissinsä etunenässä. Unohdan koko Motörheadin hetkiseksi.
Vielä aina yhtä voimakas Iron Fist ja yhtye poistuu lavalta. Ihmettelen yleisön mölyn ja vihellysten välistä kuuluvaa ilmahälytyssireeniä, kunnes tajuan, että omat korvani ne siellä vain. Huudamme lisää ja takaisinhan sieltä tullaan, koska vielä on pari ässää hihassa. Te olette aina loistava yleisö, älkää unohtako meitä. Lupaamme, että emme unohda. Akustinen Whorehouse Blues huuliharppuineen on pirteä hengähdystauko ennen loppurutistusta, jossa viimeisetkin löysät otetaan pois, kun Ace Of Spades ja loppukliimaksinen Overkill runnotaan läpi. Musiikki hyökyy päälle lavalta kuten vain Motörheadin käsittelemänä se voi tulla.
Kaikki loppuu feedbackiin. Valot laitetaan takaisin päälle ja nauhalta lähtee soimaan tuttuun tapaan Hawkwindin Silver Machine. Lähden hikisenä takaisin keskustaan ja tapaan kaverini. Menemme istumaan baariin, rumpukalvoihin on ilmeisesti tungettu teräsvillaa, koska ympäristön äänimaailma vaikuttaa erityisen kumealta. Viimeiset yöbussit ovat jo menneet ja minulta kysytään haluaisinko lähteä kävelemään kotio vai juoda vielä kaljaa. Haluan juoda vielä kaljaa. Motörheadpipo päässä.
Mikael Salo
