Bob Dylan: Together Through Life

Columbia

Ilmestymishetkest��n l�htien vuoden 1997 Time Out Of Mindia on pidetty Dylanin uuden luomisvoimaisen jakson k�ynnist�j�n�. N�kemys on jossain m��rin perusteltu ja saa voimansa laskutavasta riippuen noin 10 tai 20 vuotta kest�neest� hapuilusta 1980- ja 90-luvuilla. 2000-luvun pitk�soitot �Love And Theft� (2001) ja Modern Times (2006) jatkoivat ainakin muodollisesti tasokasta linjaa. Varttuneen Bobin tuotoksiin on musiikkimediassa suhtauduttu v�lill� harmillisen kritiikitt�m�sti, mutta toisaalta mukana on ollut my�s �ei-se-en��-ole-yht�-ter�v�-sukupolvensa-��nitorvi� -tyyppisi� voivotteluja. Molemmat n�k�kannat ovat omalla tavallaan harhaisia. Yhdist�v�n� tekij�n� voi kuitenkin pit�� syv�� ja ehdottoman ansaittua kunnioitusta Dylanin muinaisia vallankumouksellisia levytyksi� kohtaan.

Uusi Together Through Life asettuu jatkumoon edelt�jiens� kanssa. Juuret ja etenkin blues ovat yh� avainsanoja. Soundtrack-projektista itsen�iseksi pitk�soitoksi laajentunut kokonaisuus huokuu vaivattomuutta ja varsin positiivista energiaa. Hymyilev�st� asenteesta l�ytyykin suurin ero Modern Timesiin. Ja mit�? Dylanko osaa olla iloinen? Kyll�. My Wife�s Hometownin lopussa mies jopa naurahtelee, mik� tosin k�y l�hinn� pelotteesta. Vaivattomuudella kuulijakin saadaan ajoittain nautiskelemaan Bobin tapaan olostaan, mutta on kolikolla my�s armotta k��nt�puolensa: tulee tyls��.

Eritt�in suureksi syylliseksi laskisin mestarin taustayhtyeen. Blues jos joku on tunteen asia, mutta b�ndin pojat saavat useista kappaleista aikaan steriilej� toimistopaketteja. Itse Dylan on tunnetusti studio-olosuhteissa solistina aivan eri luokkaa kuin keikkojen painajaisissa. Esimerkiksi muutenkin levyn harvoihin parhaisiin kuuluvalla Life Is Hardilla tai rouhealla Forgetful Heartilla laulu kuulostaa ennenkuulumattoman s�vykk��lt�. Suurinta osaa jolkotteluista ei tulkintakaan miss��n nimess� pelasta.

Rockin historian ykk�slyyrikko on p��st�nyt itsens� my�s tekstipuolella liian helpolla. Robert Hunterin kanssa yhteisty�ss� kirjoitetut kappaleet k�sittelev�t rakkautta, mutta enimm�kseen auttamattoman mielenkiinnottomalla tavalla. Kun t�m�n yhdist�� keski-ik�iseen soitantaan, saa kuulija taistella pysy�kseen valppaana. Kamppailu kannattaa k�yd�, sill� v�lill� Dylan heitt�� ilmoille muutaman kuolemattoman rivin aivan kuin vain osoittaakseen kykenev�ns� yh� siihen. Kokonaisista kappaleista onnistunein lienee levyn avaava Beyond Here Lies Nothin� upeine kiteytyksineen kaiken rajallisuudesta.

Toisaalta on syyt� olla tyytyv�inen edes niist� muutamista hienoista hetkist�, joita edelt�jiens� tavoin miljoonia myyv� Together Through Life tarjoaa. Toisaalta juuri huippukohtien vuoksi iskee ep�toivo. H�n pystyisi, muttei kuitenkaan pysty.