22-Pistepirkko: Lime Green Delorean

Bone Voyage

Nyt tuntuu mahtavalta huomata erehtyneens�. Kotimaisen vaihtoehtorockin pienesti suurin ja kaunein on t�ll� vuosituhannella julkaissut arvolleen sopivia ja hyvi� albumeja, mutta vaihtelevista l�hestymistavoistaan huolimatta Rally of Love (2001), Drops & Kicks (2005) ja (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! (2008) eiv�t kilvoittele 80- ja 90-luvun pirkko-klassikoiden kanssa. Etenkin viimeksi mainitun l�pijuostu tylsyys vahvisti n�kemyst� siit�, ettei mit��n Big Lupun (1992) tai Rumble City, LaLa Landin (1994) kaltaista ole en�� lupa odottaa. T�st� eteenp�in julkaistaisiin ihan kivaa, j��hdytelt�isiin ja keikkailtaisiin riitt�v�sti, ajattelin, kunnes lautasella oli muutamaan otteeseen py�r�ht�nyt trion uutuus Lime Green Delorean, riemastuttavan rento oodi kev��lle, surulliselle duurille ja mehukkaalle garagerockille.

PK, Asko ja Espe tekev�t itsens� toistamisesta taidetta. Melodialinjat, sointukulut, kosketinsoundit, kitaran�pp�ilyt ja kertos�keisiin l�hd�t lainailevat t�m�n t�st� yhtyeen 30 vuoden mittaisesta katalogista. Kaikki on t�sm�lleen tuttua, mutta kuin ihmeen kaupalla kolmikko onnistuu puhaltamaan takanojaiseen kierr�tysainekseen el�hdytt�v�� raikkautta. Albumi k�ynnistyy hartaan usvaisella urkuballadilla Lights By The Highway, jossa Askon soundityylittely ja PK:n maallisia realiteetteja uhmaava falsetti yhdistyv�t koskettavalla tavalla. Hempeilev�lt� osastolta l�ytyv�t muutenkin Lime Green Deloreanin suurimmat t�ysosumat, kuten sinfoniseksi yltyv� Find Me. Puhumattakaan minimalistisemmasta Rodeo Heartista, hiukan Eelsin parhaat ty�t mieleen tuovasta kaunokista. Yksi t�ydellisimmist� pirkkobiiseist� ikin�.

Hiljaisten hetkien vastapainoksi nyk�ist��n muutamaan otteeseen kunnon s�r�isen garagerockin puolelle unohtamatta kuitenkaan albumin pienieleisen l�mmint� kokonaiss�vy�. Stupid ja Broken Toys ovat puhtaasti riemukkaita, nimikappale Lime Green Delorean taas h�myis�mpi ja vaanivampi jyr�ys. Oma lukunsa on Espen kulmikkaasti lausuma unikuvaus Dream 1987, jonka koominen trippailu voittaa sekin puolelleen. Ainoastaan jonkinlaisena Canned Heat -pastissina h�lkk�ilty blues-sekoilu So Much Snow asettaa alla n�ht�v�n t�htim��r�n kyseenalaiseksi. Kokonaisuuden vahvuus lukuisine pikkuklassikoineen usuttaa kuitenkin py�rist�m��n mieluummin yl�s- kuin alasp�in. Lime Green Delorean on 2000-luvun parasta 22-Pistepirkkoa, toistaiseksi.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 13.05.2011:

Pisteet:

Ei uponnu meik�l�iseen, vaikka vanha fani oonkin. So Much Snow on todellakin aivan k�sitt�m�t�nt� shaibaa, ei tied� pit�isik� itke� vai nauraa.