Tammerfest: Garageland

Omalta kohdaltani ja esiintyjien puolesta koko Tammerfestin päätapahtumaksi noussut Garageland Tullikamarin Pakkahuoneella ja Klubilla oli täyttynyt jo kohtuullisesti saapuessamme ja Säkylän ylpeyden, The Grammersin, jo aloitettua oman settinsä. Viisikko jatkoi siitä, mihin keskiviikkona Amadeuksessa jäivät. Tiukalla rokkiväännöllä ja rauhallisilla fiilistelyillä taatusti kirjoitettiin uusia nimiä bändin fanilistalle. Klubin puolella vedettyä keikkaa oli seuraamassa sen verran mukavasti porukkaa, että pojatkin innostuivat hyvään tykitykseen. Kyllä tuo laulajamiekkonen on oikeasti tosi kova, antaa bändille juuri sellaista omaleimaisuutta ja meininkiä, jolla tuo Rockin Suomen mestaruuskin tuli pokattua. Tällä kerralla ei kieliäkään katkennut ja coverina vedetty Pet Cemetery potki todella hyvin. Takaraivossa alkoi jo heräillä tunne, ettei tänä iltana niin sanottuja huonoja keikkoja tulisikaan, hyvä niin.

Kahdella lavalla soitettiin ristikkäin ja aikaa siirtymiseenkin oli varattu riittävästi, joten ehdimme hyvissä ajoin seuraamaan aina kovien 22-Pistepirkkojen settiä. Aluksi P-K asteli yksinään lavalle, otti kitaran ja aloitti yhtyeen rauhallisemmilla biiseillä. Asko huolehti tekniikasta ja rumpali Espekin kävi alkuun laulamassa kumarassa balladiosastoa. Kovimpaan vauhtiin päästiin kuitenkin tuoreimman pitkäsoiton Quicksandistä alkaen. Frankenstein, Just A Little Bit More, Moving The Lawn, Wild Billy ja Gimme Some Water tulivat putkeen ja yleisö oli aiheellisesti pähkinöinä. Hauskaa, että eturivissäkin pystyi kuvaamaan ilman turhaa tönimistä. Ja Pakkahuoneen puoli oli jo aivan täynnä. Yleisölle varsinaisena kliimaksina Pirkot kutsuivat encoressa Fleimareitten herrat Suksen Jukan ja Eduardon esittämään kanssaan Sonicsin Psychon, jota Pirkkojen keikalla usein muutenkin kuulee. Loppufiilistelyksi Eetu ja P-K tarjoilivat vielä ikiklassikko Wild Thingin. Vaikuttava veto!

Kahden kovan keikan jälkeen Klubin puolella soittaneelle Boomhauerilla kasattiin paineita. Mutta ei huolta, ei todellakaan. Turkulaiskolmikkoa on kehuttu laatusanoilla rutkasti ja ei turhaan. Bassosta vastaava Honkka ja rummuissa vieraillut Lappalaisen Mikko pitivät lähinnä huolta taustarytmeistä, minkä päälle itseoikeutetun showmiehen, laulaja-kitaristi Saku Krappalan on helppo rakentaa itse show. Tuollainen Primus -henkinen riehuminen, tiukat parin minuutin rockväännöt ja Sakun älyttömän juoheasti juoksevat välispiikit hivelevät sekä korvaa että silmää. Jäätelö on hyvää, naisista ei valehdella ja tytöt on kauniita. Kyllä Boomhauer on ilman muuta Suomen hauskin rock-orkesteri. Ja meininkiäkin riittää! Very good!

Suomen kovimman rokkibändin viittaa kantavan The Flaming Sideburnsin keikoilla ei juuri kylmä pääse yllättämään. Ski Williamsonin ja Johnny Guitarin kitarointi, Punisherin bassorangaistukset, Javier Burnsiden synttärien juhlinta rumpukapuloiden ääressä on kovaa kamaa, mutta ennen kaikkea Eduardo ”Speedo” Martinez tekee keikasta shown. Mies on Suomen oma Mick Jagger, ei epäilystäkään.

Vaikka tykitys oli tuttua pulisonki –kamaa, ei yleisö tuntunut olevan ihan satanolla mukana. Rauhallisempien kappaleiden, kuten Flowersin aikana riitti fiilisteltävää, mutta kovimmat rokkitykitykset vaadittiin, ennenkuin surffaus alkoi. Ja eikös se ollut tuo ystäväni Happo, joka illan ainoan stagediven esitti. Kyllä kyllä. Hetken ehdin olla kaveripiiristäni ylpeä, mutta maihin mentiin. Yleisöä kyykytettiin rumpali Jokelaisen merkkipäivän johdosta ja onnittelulauluakin viriteltiin. Ja mitä tapahtui? Eräs toinen hahmo, jonka kanssa olen nuoruuttani seikkaillut, seisoo suunnilleen ainoana yleisön joukossa ja keskisormet pystyssä! Meinasi mennä yhtyeeltäkin konseptit sekaisin. Toivottavasti ystäväni, jonka nimeä ei ole syytä tähän mainita, sai ansaitusti turpaansa! It’s time to Testify!

Illan viimeisenä aktina oli Klubin puolella vielä tarjolla Sunride. Itse olin jo aika puhki, eikä yleisöä muutenkaan enää ihan edellisten keikkojen vertaa ollut. Aurinkoratsastus rokkasi ja ei ollenkaan pyllymmin. Ei vaan keskittymiskyky ihan riittänyt enää tässä vaiheessa. Täytyy tsekata yhtye uudestaan jatkossa. Poistuin paikalta kesken tykityksen ja jalat kantoivat vielä nippanappa kotiin asti. Hienoja keikkoja ja hyvä meno. Tämän vuoden mielestäni melko vaisuhko Tammerfest on pelastettu!

Ilkka Valpasvuo