22-Pistepirkko, L´go Pistooli
04.10.2002
Säätämö/ Turku
22-Pistepirkkojen lämppäribändi L´go Pistooli oli jo aloittanut, kun saavuin Säätämölle. Rock-luola oli jälleen kerännyt porukkaa hyvin, vaikka Pirkkojen edellisestä Turun vierailusta ei ollut kulunut kuin muutama kuukausi. Aluksi ei edes huomannut, että L´go Pistooli soitti jo, koska porukka ei reagoinut siihen mitenkään. Jengi istuskeli tanssilattialla ja tuntui odottavan vain illan pääesiintyjää.Pistoolien elektro-svengailu ei oikein sopinut niin varhaiseen iltaan. Vaikka musiikki onkin ihan tasokasta dubbia, ja jossain muussa tilassa saisi bailujalan ehdottomasti heilumaan, nyt se ei näyttänyt sytyttävän ketään. Kahden pipokundin kokoonpanossa ei ollut mitään tarpeeksi. Aavikko -tyylisestä bändistä puuttui karismaa, persoonallisuutta ja mainetta. Pelkkä konemusa ei iskenyt, mukaan olisi kaivattu sooloja: laulua, saksofonia tms.
22-Pistepirkkojen keikka oli jatkoa viime aikojen oudoille keikkakokemuksilleni. Aluksi olin täysin mukana pitkään diggaamani bändin jammailuissa. Ainoastaan Pirkoilla voi olla tatsi yleisöön olematta kontaktissa sen kanssa, mutta sekään ei tänään riittänyt. Yleensä heidän musiikkinsa on puhunut puolestaan ja jengi bailanut kybällä, mutta nyt ei voi kuin ihmetellä missä se kaikki oli.
Pistepirkot soittivat paljon tuntemattomia biisejä, eikä kukaan lämmennyt mukaan. Esiintyminen oli todella sisäänpäin kääntynyttä. Muutamat hitit Rally of Lovelta, Rumble City LaLa Landilta tai Big Lupulta eivät pelastaneet iltaa. Pikku hiljaa omakin fiilis painui kokoon ja otin rakastamani bändin huonon esityksen todella henkilökohtaisesti. Minut oli suorastaan petetty! Yleisön joukosta kuultu kommentti ”Onks tää joku Beatles”, ei varsinaisesti kuvannut fiilistä tai musaa, mutta kertoi ihmetyksestä yleisön joukossa.
Hitit Gimme Some Water, Just A Little Bit More ja This Time nostivat fiiliksiä ajoittain. Yleisö pääsi vanhoilta keikoilta tutun hurmoksen lähelle pitkässä encoressa. Rally Of Loven tykitys paikkasi hieman täysin suunnittelematonta ja käsistä lähtenyttä keikkaa. Koskaan aikaisemmin keski-ikää lähestyvät symppikset äijät eivät ole olleet pettymyksiä. He ovat aina ennen antaneet itsestään parastaan omalla yksinkertaisella tyylillään. Nyt ainut kontakti yleisön kanssa oli viimeiset kiitos -sanat.
Encorea edeltäneet ablodit kertoivat todennäköisesti siitä, että jengi tiesi mitä bändiltä voi odottaa ja halusi saada sitä. Vaikka viimeiset biisit hieman paransivatkin tilannetta, tunnelma ei ollut kellään kovin korkealla juostessamme jatkoille. Onneksi Dynamo korjasi tilannetta osittain. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin voin taas luottaa bändiin ja hehkuttaa 22-Pistepirkkojen ylivoimaisuutta.
Nelli Korpi
