Plain Ride, 22-Pistepirkko

Plain Ride on kyll� ihan justiinsa oikea b�ndi l�mmittelem��n 22-Pistepirkkoa. Sen lis�ksi ett� Janne Westerlundin laulu��ness� on flunssaisenakin paljon sukulaisuutta Pirkkoihin, on ajattoman avarasti junnaavassa �vaihtoehtoisessa folkrockissa� � tai miksi sit� nyt kukin haluaa nimitt�� � juuri sopivanlaista rockaavaa hypnoosia tien pohjustamiseksi Utaj�rven trion rouhean juurevalle garagerock-otteelle. Vaikka Plain Ride on aloitellut muutama vuosikymmen Pirkkoja my�hemmin, ovat yhtyeen omassa katsannossa ihan yht� lailla kotimaan parhaiden b�ndien joukossa. Toki Pirkot on jo se el�v� legenda, Plain Ride on vasta kasvamassa sellaiseksi.

Ride oli Klubilla mukavan rokkaavassa vireess� - Julius J��skel�isen tukanheittoa uhkuva kitarointi l�hti melkoiseen tilutteluun jo toisen biisin kohdalla. Toki viisikon junnaavan koukuttavassa, mutta haikeassa kaavassa on sen verran ilmaa ja tilaa ett� hypnoottinen on oikeampi sana kuin tanssihurmainen. Ja onhan se Tampereella jo selvi� ett� harva siell� tosissaan b�ndin aikana tanssimaan uskaltautuu� Nytkin kaksi neitosta piristiv�t tilaa rytmikk��ll� venkoilulla vasta keikan tullessa loppukliimaksiin. T�ll� kertaa mieleenpainuvinta Ridea oli kymmenminuuttisen Mannerheimintien sielukas luenta, toki esimerkiksi Guiding Light j�i my�s p��h�n py�rim��n. Oikein hieno keikka, j�lleen.

Pirkoilla oli illalle selke� kaava � soitetaan niit� biisej� mit� on tullut v�hemm�n tarjoiltua kansalle viime vuosina. Siltikin varmasti parituntinen show tarjoili v�hint��n repullisen hittej�, Sad Lake Cityn, Let The Romeo Weepin ja Boardroom Walkin kaltaisista iiseist� ja haikeista fiilistelyist� Rat Kingin, Frankensteinin ja Not So Good At Schoolin riehakkaaseen rock-rypistykseen. Hymyilev�n aurinkoinen ilmekin nousi vaikkapa Sister Mayn aikana. Sen verran paljon materiaalia mahtui Klubin ohjelmaan ett� ihan kaikki soitetut eiv�t soittaneet kelloja edes t�llaisell� pitk�aikaisella fanilla. Ja joutuipa P-K:kin ottamaan muistin tueksi v�lill� nuottitelineen avukseen�

Espen rumpalointi oli taas shamanistisen jumittavaa shakereineen, Askon arsenaali pelkistyi pitk�lti s�hk�bassoon ja aika peruskoskettimiin ja P-K pisteli normaalin iskev�n kitarasankarisetin rujon kauniisti (kuten kuvastakin n�kyy). Vaikuttavinta keikan kunnioitettavan keston ja alusta loppuun tuvan vanginneen intensiteetin ohella oli pitk�st� aikaa (ainakin omaan muistiin) kuultu luenta Birdyst�. Vanhempien valtiomiehien viisaus v�littyi t�ll� kertaa mainiosti.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo