Yona: Vaikenen laulaen

Timmion

Yona jatkaa persoonallisia sis��ntulojaan. Neidon kakkosalbumin avaa k�yt�nn�ss� ilman s�estyst� hel�ytetty Liian aikaisin. Samalla se maalaa jonkinlaisen kehyksen, jonka puitteissa albumi operoi. Debyytin paikoin r�nsyilev� ja viekoitteleva lennokkuus on v�hiss�, mutta tilalla on johdonmukaisempi kokonaisuus, joka kest�� kuuntelua.

Ainoastaan julkaisuajankohta ja levyn tunnelma eiv�t oikein t�sm��. Toisaalta, sekin noudattaa valittua linjaa. Keskitalvella julkaistulla Pilvet liikkuu, min� en �debyytill� riemuittiin Kev�tfiilist� ja haikailtiin Syyss�velm��. Kes�n korvalla julkaistu Vaikenen laulaen on puolestaan teemaltaan � jos ei nyt ihan melankolian kolme huonetta - niin ainakin kaihoisan kaipuun viisi huonetta ja keitti�: niinkuin myllynratas py�rii kohtalon py�r�/veden lailla siin� virtaamme n�in/joskus soljumme yhteen/sit py�rtein vaahtop�in/vastarannoille reittimme taas k�y.

Toisaalta, ehk� taustalla on (oikeassa oleva) itsevarmuus siit�, ett� on tullut tehty� jotain ajatonta ja kest�v��. Samaa wanhan ajan musiikin tematiikkaa noudattaa my�s erillisin� raitoina olevat, Orkesteri liikkuvat pilvet �retkuetta johtavan Jorma Kalevi Louhivuoren erinomaisesti sovittamat alkusoitot. Ne missaamalla yksitt�isten biisien bittikuuntelijat menett�v�t kenties koko albumin olennaisen idean ja tunnelman, sen sielun ja syd�men.

Vaikenen laulaen osoittaa voimansa nimenomaan joukkuepelaajana. Yksitt�iset esitykset saattavat h�vit� debyytin parhaille vedoille, mutta samalla on l�ydetty jotain olennaista, mik� tekee perinteisesti vaikeasta kakkoslevyst� paremman. Vaikka Yonan suussa sulava laulu��ni on aina ollut hunajaa korvak�yt�ville, nyt h�n on l�yt�nyt my�s oman ��nens�. H�n ei vaikene laulaen, sill� h�n ei oikeastaan edes laula. H�n kertoo, rupattelee, turisee, keskustelee ja tarinoi. Soinnuin, nuotein ja s�velin.