Yona: Uni johon her��n

Vajoan mietelmiini. V�h�ttely�. Uppoan niihin. Kuin kaunis, syv� uni. Kaikki hattaraa. Sama ajatus palaa, kuin bumerangina: ehk� kaikki on jo tehty. Ehk� kaikki hyv�t laulut on ammennettu. Ehk� se kaivo ei ollut pohjaton. Ehk� se ei johdukaan keski-ik�istymisest�. Ehk� jo tehtyyn musiikkiin palaaminen uudelleen ja uudelleen ei olekaan nostalgiaa, vaan ajattomuutta. Ehk� ajassa kiinni oleminen on oikeastaan aika tarpeetonta tuhlausta?

Ihana turruttava tunne saapuu kliimaksiin. Ja silloin, juuri silloin Yona hymyilee valloittavasti kulman takaa. Kohottaa metrisen halon olkap�ilt��n. Mik� upea osuma se onkaan. Ooks� unohtanu, h�n kysyy. En, vastaan. Mutta ikuinen kiitos muistutuksesta. Ja vuoden melko varmasti upeimmasta laulusta. Kenties levyst�kin, mutta se olisi niin erilainen ilman t�t� aloitusta.

Ooks� unohtanu? tuo muhkean Tapiola Sinfoniettan estradille. Ensin hiipien, sitten jylisten. Kuin paremmassakin elokuvan niin sanotussa scoremusiikissa. Dynamiikan riemuvoitto, yhdentekevyyden murskatappio. Ville Leinosen alkup��n tuotannon chansoneita muistuttava keskieurooppalainen melodia ja kotimaisen musiikin kruununjalokiven syk�hdytt�v� tulkinta. Niist� on Yonan kahdeksannen albumin aloittava 8-minuuttinen tehty. Oleellista on kuitenkin se, ettei levyn muu sis�lt� juurikaan h�vi� t�lle teokselle.

Asiahan ei meille kuulu, mutta ilman rakettitieteen tutkintopapereitakin k�y selv�ksi, ett� Uni johon her��n on erolevy. Vereslihainen sellainen. Se on musertava osoitus musiikista taiteen kuninkuusmatkana. Pelk�t tekstit j�isiv�t melko tavalliseksi angstirunoiluksi. Pelkk� musiikki olisi vain jylh�nkaunista sinfoniaorkesteria. Yhdess� ne ovat jotain muuta, ja Yonan ainutlaatuinen laulu tuo aiheen l�helle.

Uni johon her��n on painava henkil�kohtainen p��n perkaus ja tiedonanto. Kultavehkan aloitus pys�ytt��: Viilsin t�n��n ranteet auki. Ja kuitenkin: m� p�rj��n, ku ne sano et m� p�rj��n. Kun kirjoitushetkell� maassamme on kaupunkeja, joissa on vuosien jono esimerkiksi lastenpsykiatriaan, niin kyll�h�n nuo sanat jossain tuntuvat.

Syv�ll� on joskus tarpeellista tarpoa, mutta lohduttomissa levyiss� t�rkeint� on loppu. Se erottelee erolevyjen jyv�t akanoista, ja Yona osuu: Kai m� irti p��stin. Linnut lohdutti mua. Suopursu tuoksui. Tuuli pyyhki kyyneleet. Jos levy koskettaa minuakin n�in voimakkaasti, voin vain kuvitella millainen vaikutus sill� on eroa l�pik�yv�n terapiana. P�yhke�� ehk�, mutta uskallan kiitt�� taiteilijaa heid�n puolestaan.