Yona: 7

Onnittelut lienev�t paikallaan. Yona on Daft Punkin ohella ainut artisti, joka on saanut autotunen kuulostamaan yllekirjoittaneen korvissa toimivalta. Edes yhdess� laulussa. Artistin seitsem�nnen julkaisun avausraita Iloo putoo on suorastaan raikas esitys. Toki se saattaisi olla viel� parempi ilman autotunea.

Ristiriitaisia tunteita 7 aiheuttaa kosolti: eik� Yona ole jo osoittanut, ett� h�nelt� luonnistuvat vaivattomasti l�hes kaikki musiikkityylit? Miksi h�n on halunnut t�ss� vaiheessa uraansa luoda t�llaisen tilkkut�kin, joka sekoittaa t�m�n p�iv�n hittisoundit, 1990-luvun r�n�b:n ja 1970-luvun melodisuudesta muistuttavat kauniit pianoslovarit?

Mit� enemm�n �seiskaa� kuuntelee, sit� enemm�n tuohon kysymykseen alkaa l�yty� edes auttavasti perusteltuja vastauksia. Yona haluaa yhdistell� paitsi musiikkityylej� my�s ��nimaailmoja ja elementtej�. Drake on h�nen levyhyllyss��n (tai soittolistassaan) yht� luonteva n�ky kuin Maarit tai Public Enemy. Esimerkiksi Olavi Uusivirran kanssa duetoitu S� teit t�n laulun lainaa ideassaan Elton Johnia ja kertos�keess��n Sheryl Crow�n If It Makes You Happy -hitti�. Tahtoen tai tahtomattaan.

Kunnianhimolla ja rohkeudella on hintansa, sill� niiden rinnalla kulkee riski. Halipula meneekin yht� railakkaasti mets��n kuin Elovena lovena eloon onnistuu. Ekal metrol himaan tuntuu haalealta TLC-tribuutilta, mutta Kesken on upea, kaikesta krumeluurista riisuttu klassinen pop-balladi: Perhosen toukka tai paraneva haava/m� oon kesken niinku puolikuu. Kuvaavaa, ett� joka suuntaan modernisti s�ks�tt�v�n ja pulputtavan levyn parhaisiin lukeutuva laulu on pianolla s�estetty kotidemo.

Artistiuran vaihtuvilla taipaleilla on tarkoitus. Nyt, kun Yona on saanut itsest��n ulos er��nlaisen renessanssin ihmeneron ansioluettelon, h�nen ei en�� tarvitse todistaa kenellek��n mit��n. Vaikka 7 on ep�tasaisesti poukkoileva kokonaisuus, hyvin harvoin sellaisen j�lkeen odottaa jo innolla seuraavaa levy�.

Paitsi Yonan kaltaisilta luonnonlapsilta.