Yona & Tampere Filharmonia � Uni johon her��n

Suosionsa k��nnekohtaan ja mahdollisesti suuren yleis�n syliin viihdeohjelman ansiosta sukeltava Yona esitti Uni johon her��n -mestariteoksensa nyt kolmatta kertaa siten kuin se kuuluukin, sinfoniaorkesterin s�est�m�n�. Vaikka klassisen musiikin orkesterin tarjoama taiteellinen selk�noja ei viel� t�ysin ryhdist�nyt artistia sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, Tampere-talossa m��riteltiin spektaakkelia uuteen uskoon. Siihen ei n�emm� videotaidetta tai suurta lavashow�ta tarvita, kun tunteet jyr��v�t isolla pieteetill�.

Popul��rimusiikin ja klassisen naitoksia on n�hty viime vuosikymmenin� kiltisti sanoen riitt�v�sti. Konserttitilanteessa n�m� musiikkityylien integroinnit voidaan karkeasti ottaen jakaa kolmeen luokkaan. Ensimm�isess� artistin peruskeikkaan lis�t��n kuorrutukseksi iso orkesteri. Toisessa sinfoniaorkesteri on lavalla ilman artistin omaa b�ndi�, mutta sovitukset on tehty vanhoihin lauluihin. Kolmannessa koko s�velteos on suunniteltu ja toteutettu sinfoniaorkesterille.

J�lkimm�iseen harvalukuiseen kastiin kuuluu Yonan vuoden 2021 Uni johon her��n, jota uskaltaa jo nyt kutsua klassikoksi. Kev��ll� kriitikko-Emman ja Teosto-palkinnon napanneella levyll� jylisev�n Tapiola Sinfoniettan virkaa Tampereen-konsertissa toimitti Tampere Filharmonia, 97 muusikon t�ysimittainen sinfoniaorkesteri. Odotukset olivat siis Tampere-talon katossa jo ennen ensimm�ist�k��n kuultua nuottia.

Konsertin avaus r�j�ytti pajatson tavalla, joka j�tti sit� v�litt�m�sti seuranneet parikin esityst� v�kisin lapsipuolen asemaan. Ooks� unohtanu? oli Tampere-talossa kaikkea mit� pop-taide voi parhaimmillaan olla: jylh��, kohottavaa, dynaamista, majesteetillisen upeaa � ylisanat j��v�t kesken kuin puolikuu. Suvereeni lauluesitys kuiskasi ep�ilij�n korvaan: oliko kysytt�v��? Viel� kun monitulkintainen sanoitus voi vied� alkavan parisuhteen kylm��v�lle polulle, jossa vanhat haamut sanelevat ehdot: anna m� oon sulle joku, jonka oot jo unohtanu. Kylm�t v�reet olivat selvi�.

Yli 100 muusikkoa samalla lavalla tuo haasteita ��nentoistolle. Jo 12 vuoden ajan kotimaan parhaan poplaulajan jalustalla tiet�m�tt��n ja varsinkin suuren yleis�n tiet�m�tt� heiluneen Yonan laulu ei soinut niin kirkkaasti kuin voisi ja ly�m�soittimet olisivat saaneet olla piirun verran enemm�n pinnassa. ��nenk�yt�ss� ison orkesterin kanssa saattaa olla viel� hiomista, mutta v�litettyjen tunteiden aitous ja laulutulkintaan paneutuminen ei taida olla kell��n samalla tasolla.

Vaikka Yona on kotimaisen musiikin kruununjalokivi, synkiss�kin vesiss� sukeltaessaan t�ynn� rakkautta oleva luonnonlapsi, mahdottomiin ei h�nk��n pysty. Uni johon her��n on niin erilainen tunnevy�ry kuin taiteilijan muu materiaali, ett� popimpi osasto ei aina l�yt�nyt paikkaansa konsertissa. Upea pienisuuri pianoballadi Kesken ja hiljakseen vakaaseen lentoon kohonnut, Juhani Gr�nroosin maukkaalla kitarasoololla kiihdytetty Lintu istuivat kuitenkin kokonaisuuteen uljaasti. Vieraileva t�hti Kalevi Louhivuori maustoi trumpetillaan debyyttilevyn nimikappaleen Pilvet liikkuu, min� en sen ansaitsemalle tasolle. Toisen setin p��tt�nyt Kannolla hivutti yleis�n k�si� rintataskuista kurkistaville nen�liinoille.

Yona on taiteilijana ikuisesti uutta etsiv� utelias pikkutytt� � hieman samalla tavalla kuin 1950-luvulla syntynyt J. Karjalainen on ikuisesti utelias pikkupoika. T�t� alleviivasi illan ylim��r�isen� kuultu numero. Dolly Partonin I Will Always Love You omana suomennoksena v�ltti pahimmat Whitney Houston -kailotuskarikot, mutta konsertin ohjelmistossa se oli u-k��nn�s taiteesta viihteeseen. Mutta juuri sellainen Yona on. Siksi h�n osallistuu ja p�rj�� tangokuninkuuskisassa tai viihdeohjelmassa, jonka sekalainen seurakunta saa meid�t elitistit varpailleen. Yona n�kee musiikissa enemm�n mahdollisuuksia kuin uhkia, vaikka yksityishenkil�n� h�n ainakin v�itt�� olevansa t�m�n vastakohta. Kenties paras taide syntyy juuri t�llaisissa leikkauspisteiss� ja kontrasteissa. Yonan tapauksessa se taide l�htee viel� aivan uuteen lentoon livetilanteessa. Tampere-talon yleis� tunnisti t�m�n ja nousi taputtamaan raikuvasti.

Teksti ja kuvat: Heikki V�liniemi