Appiukko: Roudan alta kukkii

Omakustanne

Appiukon kolmas pitk�soitto ei muuta juuri tilannetta yhtyeen ymp�rill�. B�ndin ronskissa mutta yksityiskohtia pursuavassa rockissa on edelleen parhaimmillaan neilyoungmaista roisketta ja n�pp�rist� teksteist� tulee yh� helposti mieleen Absoluuttinen Nollapiste. Olemme siis tavallaan perusasioiden ��rell�, mutta monet vaimon is�n ratkaisut ovat kaikkea muuta kuin perusmallisia.

Reilu kaksi vuotta sitten Desibeliss� arvioitu Syrj��n j��neiden p�iv� sai kollega Saarikosken moittimaan Appiukkoa liiallisesta tyylien sekamelskasta, eik� yhtye ole p��ssyt viel�k��n t�ysin eroon helmasynnist��n. Uutukainen pyrkii tosin pysym��n kuuliaisesti rockin saralla, vaikka menoa rikastetaan pienill� progen, folkin ja punkin mausteilla. Kummallisin palanen on Keanen ja Ultra Bran puolionnistuneelta yhdistelm�lt� kuulostava Tehtaan j�lkeen oikealla, joka erottaa albumin vauhdikkaan alun sen j�lkimm�isest� osasta. On pitk�lti kuulijasta kiinni, onko kyseess� onnistunut v�liluku vai v��r�ll� levylle karannut oikea biisi, itse olen taipuvainen kallistumaan j�lkimm�iseen vaihtoehtoon. Mukana on my�s pari muuta palasta, jotka olisi kannattanut j�tt�� pois kyydist� � tai ehk� ylim��r�isist� kipaleista olisi voinut kasata vaikka EP:n, mutta nuo valinnat on jo tehty joten nyt pit�� vain tulla toimeen lopputuloksen kanssa.

Appiukon p��asiallinen sanoittaja Lasse Martinaho on ter�vimmill��n mestarimainen tarinaniskij�, mutta ep�tasaisuus jopa yhden ja saman tekstin sis�ll� tuottaa hetkitt�in ongelmia. Esimerkiksi riemukas El�m�nmittainen kupletti ja mitoiltaan raamatulliseksi venyv� Sienilaulu olisivat ansainneet hiotumman lopputuloksen. Hiukan samoista l�ht�kohdista k�ynnistyv� ja lopulta yhdeks�nminuuttiseksi venyv� Muikkulaulu, sek� suorastaan omael�m�nkerralliselta vaikuttava Bussimatka edustavat puolestaan kyn�niekan toimivinta puolta � ainakin n�in Appiukon yhteydess�.

Edellisen levyn aineksista syntyi n�ytelm�, eik� n�ist� uusista palasistakaan ole vaikeaa luoda asiallisen surrealistista teatteria, etenkin kun ryhm�n riveist� l�ytyy kolme teatteri-ilmaisun ohjaajaa. Appiukko saattaakin olla er��nlainen teatteriporukan sivuprojekti, mutta sill� olisi rahkeita nousta merkitt�v�mp��nkin rooliin kotimaisen rockin kent�ll� jos/kun ryhm� uskaltaisi kulkea rohkeammin itse musiikin ehdoilla.