• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Penniless: All Good Things Come To Those Who Wait

West Side Fabrication

Pennilessin Anolan (2001) voi huoletta nostaa suomalaisen kitararockin klassikoksi, vaikka sen julkaisusta onkin kulunut vasta pari vuotta. Pitkään puurtanut yhtye nousi levyllä ainakin hetkittäin samaan sarjaan vaikuttajiensa kanssa ja sai puhkikalutun särökitaroinnin kuulostamaan yllättävänkin tuoreelta ja elinvoimaiselta. Myyntilukujen valossahan suurinta osaa hyvistä englanniksi laulavista suomalaisbändeistä voi pitää aliarvostettuina, mutta Pennilessin tapauksessa on välillä tuntunut myös siltä ettei edes asiantunteva rock-yleisö ole löytänyt yhtyettä ihan sillä volyymilla kuin olisi suotavaa. Taitaa olla niin, että All Good Things Come To Those Who Wait kaipaisi tuekseen miljoonaluokan mainoskampanjan jotta asiantila liiemmin muuttuisi.

Harmi vain, että hatunnosto pitkäjänteisestä työstä jää valoisimmaksi mielikuvaksi Pennilessin kuudennesta levystä. Lukuisten kuunteluidenkin jälkeen vaisulta kuulostava albumi ei missään vaiheessa yllä lähellekään edeltäjänsä lentoratoja. Tällä kerralla päävastuu biisinteosta on liukunut aiempaa selkeämmin Alisaaren veljessarjan nuorimmaiselle, Ossille. Story of a Punk on mainion ilkikurinen kappale ja Tonight There’s a Riotissa on totutun koukukas kertosäe. Suuri osa biiseistä ei kuitenkaan iske kipinää entiseen malliin.

Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen Rajaportilla kunnon nousukiidon tuottajanuralleen saanut Jarkko Martikainen kapsahtaa AGTCTTWW:llä tavalliseksi kuolevaiseksi. Tuotantojäljessä ei ole näkemystä, eikä Martikaisen osuus kokonaisuudessa näy tai kuulu oikeastaan ollenkaan. Hienon bändin “paluulevyksi“ Pennilessin uutukainen on selkeä pettymys. Yhtyettä kohtaan koettu sympatia ei yksin riitä nostamaan keskinkertaista biisimateriaalia ja ilotonta tunnelmaa. Pennilessin vahvuus on aina ollut into musiikkiin, leipääntymisen karttaminen keinolla millä hyvänsä. Onkin melkoinen mysteeri, miksi taatusti huolella ja lämmöllä työstetty levy kuulostaa näin puhdittomalta. Noh, on se toki tällaisenakin parempi kuin miljoona pellillistä ripsipiirakoita.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 14.08.2004:

Pisteet:

Kitararockin klassikko? No johan vitsin murjaisit! Suomeksi sanottuna; täyttä paskaa alusta loppuun. Minnehän tämä klassikobändi on oikein kadonnut? Roskilden pienimmässä teltassa esiintyivät 1990-luvun lopussa kello 04 yöllä! Paikalla oli yleisöä 14 henkeä, joista suomalaisia oli 13 ja niistäkin 8 makasi tajuttomana maassa... Se siitä klassikosta, älkää menkö ihmiset halpaan. Tätä levyä ei kannata ottaa edes ilmaiseksi.

Nimetön kommentoi 15.02.2005:

Pisteet:

Ekaksi mainitsen Roskildestä, notta n. 7500 henkeä näki(teltta olisi vetänyt 15000 henk.) ja keikka oli vallan mahtava. Olin paikalla, tosin Carbagea varten sinne mennyt, mutta onnekseni näin myös PPoB:n. Nyttemmin Penniless. Anola on hyvä levy, tosin ei varmaankaan taviksille. All good... on todella hieno levy. Penniless kärsii vain kerrassaan huonosta tuurista ja se on teiltä pois hyvät ihmiset. Ette pääse tutustumaan tällaiseen powerorkesteriin.