Tigerbombs, Penniless

Toukokuun ensimm�inen Club Continental toi Dynamon lavalle kaksi jo taivalta taittanutta b�ndi�. Kymmenest� alkaen seuraava kaksijapuolituntinen antoikin odottaa harjaantunutta, mutta silti el�v�n kuuloista keikkasetti�.

Kun Penniless aloitti toimensa, oli lavan edusta nopeasti t�yteen miehitetty. Nakkilan lahja musiikille oli juttujen ja Nakkilan s��st�pankin verryttelyasujen perusteella vet�nyt paikalle joukon paikkakunnalta ponnistaneita katsojia. Seitsem�nnen pitk�soittonsa kev��ll� julkaissut ryhm� on kuitenkin edelleen sen tasoisessa vireess�, ett� mukana kelpaa valssata ilman kummempaa kotiseutu-ylpeytt�kin. Levitt�ytyminen eri puolille Suomea ja b�ndin teini-ik�istyminen ei ole vaikuttanut lopputulokseen ainakaan mill��n lailla negatiivisesti. Oikeiden sointujen sarkastinen pohdiskelu ja aavistuksen sis��np�in (Nakkilaan?) l�mpi�v�t spiikit saattoivat ehk� et��nnytt�� satunnaista kuulijaa, mutta musiikillinen anti oli hyvin vakuuttavaa.

Jos b�ndi her�tt�� tunteita Weezerin ja White Stripesin onnistuneesta yhdistelm�st�, ei voida olla kovinkaan kaukana kliimaksista. Ossi ja Pekka Alisaaren (laulut ja kitarat) laulusoundissa on jotain hyvin mieleenpainuvaa, jolle Mikko Peren (kitara ja laulu) naamav��nt�misen siivitt�m� kitara antaa viimeisen silauksen. Keikka painottui luonnollisesti uuden levyn kappaleisiin, jotka tuntuivat b�ndin esitt�m�st� itsekritiikist� huolimatta olevan oivallisessa livesoittokunnossa. Alkukeikasta kuultu Police Dogs imaisi mukaansa pirte��n kaahaukseen, kun taas Perfume kevensi tunnelmaa ja toi settiin dynamiikkaa ja kontrastia. Pennilessin parhaimpia puolia on kuitenkin kappalemateriaalin kaikkinaisen korkea taso. Edes nyt kuultuun, sin�ns� tarpeettoman pitk��n settiin ei juuri notkahduksia mahtunut.

Housut kiristyiv�t entisest��n, kun Tigerbombs valtasi lavan. Kido Retro (laulu ja kitara) ja Pepe Trouble (kitara) saivat perinteen mukaisesti livetuen Tampereen viralliselta pop-kompilta. Iloittelun jalo taito on edelleen tallella my�s maaliskuun lopulla julkaistun Things That Go Boom -levyn kappaleilla, ja pienen alkukankeuden j�lkeen jopa turkulais-yleis� alkoi tapailla disco-polkan askelsarjoja.
Tigerbombsin kompakti kokonaisuus kuulostaa kyll� kunnioitettavan vet�v�lt� ja tiukalta. Uuden levyn kappaleet toimivat liven� mainiosti ja esimerkiksi Out Of Tunen huvipuistourku-vetoinen riffi luo aivoihin muistij�lke� asfalttijyr�n tehokkuudella. Silti kokonaisuudesta j�i silloin t�ll�in hieman hajuton ja mauton vaikutelma. Oma vaikutuksensa niin hyv�ss� kuin pahassakin saattaa olla b�ndin l�mminhenkisess� ironiassa. Kieli tuntuu v�lill� olevan niin pitk�ll� poskessa, ett� sen todellisesta sijainnista ei ole tietoa en�� lavallakaan. Toisaalta ryhm�n preesensiss� on jotakin sellaista, mik� pakottaa lantion keve��n sivuttaisliikkeeseen tahtomattaankin. Biisien sovitusten omailmeisyys yhdess� Mr. Retron laulu��nen kanssa ly� sit� paitsi vaivatta tunnistettavan Tigerbombs-leiman, joka monilla b�ndeill� j�� vain kaukaiseksi haaveeksi.

Yleens� hyv�t illat loppuvat liian varhain. T�ll� kertaa loppu tuli kuitenkin korkeaan aikaan. On v�kisinkin h�iritsev��, jos illan ensimm�inen esiintyj� vie ylipitk�ll� setill��n tehoa ja kiinnostavuutta toiselta. Onneksi t�m� raja ei ylittynyt, mutta kaukana siit� ei k�yty. Muuten Club Continental tarjosi erinomaisen live-illan.

Teksti ja kuvat: Ilmari Ivaska