Sur-rur: Härveli

If Society / Salatut Elämät / Roku Records

Sur-rur on suomalaisen indierockin rämisevä kruununprinssi, jonka punkahtava, popahtava ja rouhean rosoinen soundi on edelleen rapean rapsakkaa kamaa. Ehdin jo hivenen huolestua pari vuotta sitten, kun Matonkuteet – Aiemmin julkaisemattomia biisejä 2006–2021 -kokoelma ilmestyi. Eivät kai ne pistä lappua luukulle?

No ei nyt tietenkään. Kolmen vuoden välein uuden studiopitkäsoiton julkaiseva trio teki isompaa kaarta Entisyydestämmekinköhän-albumilla, joten nyt on taas napakamman, tiiviimmän ja lyhyemmän Sur-rur annoksen vuoro. Kymmenen rallia on saatu mahdutettua reiluun 39 minuuttiin ja Härveli palaa teemojensa puolesta ajassa taaksepäin, aina 90-luvulle asti.

Aika mennyt se koskaan ei palaa, mutta kyllä siitä voi edelleen laulaa vähintäänkin muistikuvien pohjalta. Kesälomalla rauhoittuu omalle takapihalleen ja pohtii jo varhain valveutuneena ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Aikalinjat sumenevat, kun sarjakuvasankareiden maailma tuoksuu vanhalle paperille ja koulun alkuun on vielä aikaa. Kertojan tapa nähdä nuoruus ja nuori aikuisuus tuo jotenkin mieleen Kauko Röyhkän tekstit, joissa nuoret älyköt jäävät hivenen sivuun elon suurista myllytyksistä. Jengien johtajien ja koulupihojen kunkkujen rinnalla on aina tilaa seuraaville seuraajille, joista jotkin rustaavat havaintojaan ylös nuhruisiin vihkoihinsa.

Bulahattu kronikoi koulussa tapahtuneita juttuja, rennon svengaavan soiton klonksuessa. Ihastus, ensisuudelma ja vahingossa maalinsa löytänyt lumipallo ovat kaikki osia tarinasta, jonka kaikkia juonteita ei edes tarvitse tietää. Resupekka on kaiketi grungesta itselleen tyyliä sovitteleva nuori, joka ei tosin halua vielä sitoutua yhteen tiettyyn tyyliin, vaan on vasta hakemassa ominta tietään. Toiminnan taustalla on tarve kuulua johonkin porukkaan, eli samat huolet ja murheet pyörivät ajasta aikaan.

Jos itku tulee on selvä siirtymä nykyhetkeen someseuraajineen kaikkineen, vaikka musiikki osoittelee edelleen häpeilemättömän suoraan 90-luvulle. Kitara noukkii nuotteja puolihuolimattomasti ja rytmiryhmän soitto paukkuu sen verran, ettei rockin varjo pääse unohtumaan. Ja rockista puhuttaessa on nostettava pöydälle punkisti rähiseväJeesusleirille, sekä nimibiisi Härveli, jotka tuovat albumin alkupuolelle rytyytystä ja rytkettä.

Aika on ehdottomuudessaan armoton, mutta ensi vuonna kolmekymppisiään viettävä Sur-rur ei lannistu sen hampaissa. Härveli pelaa ja poistaa turhaa tunkkaisuutta sielusta.