• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

SUR-RUR - Syvältä mutta totta

Rämisevää suomenkielistä kitaravallittelu-punkpoppia veivaava SUR-RUR julkaisi debyyttipitkäsoittonsa loppukesästä. Tiivistäkää lyhyesti, millainen yhtye on SUR-RUR?

Vilu: - SUR-RUR on tämmönen yhtye, joka tekee musiikkia ja joskus harvoin keikkojakin. Punk-estetiikan kautta me ollaan lähdetty tähän touhuun, mutta musiikkiin on sekoittunut aika paljon kaikkea muutakin. Meidän biiseissä nyt ei sillai oo mitään sääntöjä tai tiettyä kaavaa, että millaisia niiden pitäis olla. Kaikki tyylit ja rakenteet käy, jos biisi vaan tuntuu jollakin tapaa hyvältä.

Musiikkityylin sijaan meitä kuvaa paremmin varmaankin just tämä asennoituminen koko toimintaan: nauretaan itselle ja muillekin. Tiedetään että toisaalta musiikki on tosi mahtava ja vakavakin juttu ja toisaalta taas, eihän se oo paljon mitään, ääniä ja sanoja vaan. Nuoteista ja musiikin teorioista yms. ei taida kukaan meidän bändistä tietää mitään ja se on musta ihan hyvä asia - voi ehkä säilyä semmonen leikkimielinen suhtautuminen tähän tekemiseen. Vaikeahko kysymys.

Kinku: - No nii. Piti lyhyesti tiivistää… ei tuohon siis lisäämistä.

Miten kaikki itse asiassa alkoi?

Vilu: - Vuonna 1996 Lapualla. Lapuan Virkiän jalkapallojunnuista. Lopetettiin se vaihtopenkillä istuminen ja ruvettiin soittelemaan rokkia. Tai eihän me alussa osattu soittaa yhtään, mutta kuitenkin.

Kinku: - Musta piti tulla alun perin toinen kitaristi, mut sit ei löydetty sopivaa (lue tarpeeks soittotaidotonta..) rumpalia joka ois meidän meininkiin sopinu, ni sit mun piti ruveta siihen hommaan.

Lare: - Lapualla oli noina aikoina musiikillisesti ihan hyvä meininki. Oli joitain bändejä ja ihmisiä jotka jaksoi järjestää kaikkea. Ja eri tyyliset bändit teki yhteistyötä, yhteisiä keikkoja ja kaikkea, mikä on aika tärkeää tuon kokoisella paikkakunnalla.

Jo kahdeksan vuotta hallittua kaaosta ja nihilististä suhtautumista soittotaidollisiin arvoihin. Enää en kuitenkaan täysin allekirjoittaisi etenkään jälkimmäistä. Olisiko aika muotoilla SUR-RUR in iskulauseet vuodelle 2004 ja eteenpäin?

Vilu: - No jaa. Soittotaito ja tämmönen tekninen osaaminen ei kyllä vieläkään oo mulle mitenkään tärkeä asia. Hyvät biisit ja aito, sydämmellä tehty musiikki on oleellisia asioita. Soittotaitokin on kyllä tietyllä tapaa tärkeä, mutta meillä ennemminkin semmonen tunteella soittaminen (tai tuurilla!), kuin sillai muusikkomaisesti täydellisesti ja jäykästi. Ehkä se iskulause vois kuulua "Huonoja sooloja ja nahisteleva rytmiryhmä - jo vuodesta 1996" Tai "SUR- RUR - Syvältä mutta totta".

Lare: - Onneksi me ollaan tälläinen kova punkbändi niin ei tarvitse vieläkään oikein osata soittaa. Mutta ehkä tässä ollaan vähän kehityttykin. Ehkä. Vähän.

Kinku: - Yhdyn tohon �Syvältä mutta totta� –juttuun.

Kuinka omakohtaiseksi maailma värjääntyy SUR-RURin tarinoissa? Vai vain ulkopuolista tarkkailua suhteellisen kyynisten lasien läpi?

Vilu: - Kyllähän ne omakohtaisia asioita on melkein kaikki. Vaikkei kaikki lauluissa esiintyvät asiat tietenkään oo mulle ittelle konkreettisesti tapahtunu, niin omasta lähtökohdasta kuitenkin.

Vaikutatte vaikuttavalla Helsinki-Rovaniemi -akselilla. Onko treenaaminen vaikeaa?

Vilu: - Onhan se hiukan hankalaa, mutta se on jo tuttua meille. Nyt ei olla reenattu 2-3 kuukauteen, paitsi parilla keikalla. Tämmöstä tää on oikeastaan ollu jo vuodesta 1999 lähtien. Treenejä harvoin, joskus harvemmin ku keikkoja. Täs viimeaikoina on ollu enemmän sellaista, että sillon ku reenataan nii reenataan sitte antaumuksella.

Kinku: - Viime vuos oli helevetin hyvä ku oltiin Rollo-Oulu –akselilla. Nyt vähä nihkeempää. mut kyllä tää tästä, suunnitelmia on tulevaisuuden varalle paljon. Pikkuhiljaa ja sillon tällön. Ei tässä nyt oo tähänkään asti ollu mitään kiirettä.

Lare: - Mä oon asunut jonkun aikaa nyt Oulussa että vähän aikaa oli suht inhimillistä käydä Rovaniemellä. Jossain Hassisen Kone -jutussa ne selitti että ne reenaa harvoin, mutta silloin paljon. Että me ollaan vissiin niinku ne.

Kävitte Tampereella miksaamassa pitkäsoittoanne. Millainen prosessi levyn teko oli?

Vilu: - Nauhoitettiin Rovaniemellä 4-5 päivässä kaikki musiikki ja Tampereella sitte miksattiin 2 päivässä, eli prosessi vietiin kyllä aika vauhdilla läpi. Ehkä siinä olis vähä voinu hiljentääkin sitä tahtia. Vähä enempi aikaa miksaamiseen, vaikka en mä mitään hinkattuja ja semmosia puhtaita soundeja halua, mutta ehkä jotain ois vielä voinu tehdä tolle äänimaailmalle. Ja tietysti muutamille soitto/laulumokille, mutta so not.

Kinku: - En mä nyt tiiä niistä mokista, mummielestä ne pitää sinne jättää jos niitä tulee.. Tulkaapa keikalle katteleen ni voi pojat.

Lare: - Oli kyllä ehdottomasti mukavin levyntekoprosessi, vaikka ei saatu mitään ilmaista studioaikaa tms. vaan kaikki tehtiin itse. Sai tehdä aika rauhassa ja miettiä mitä on tekemässä kun ei kokoajan painanut deadline päälle.

SUR-RURin musiikki on pohjimmiltaan aika punkkia. Kuinka punkiksi itse koette itsenne? Asiaa voisi havainnollistaa antamalla keikkapaikkavaihtoehdoiksi Provinssin tai Puntalan...

Vilu: - Punk tarjos hienot puitteet soittamisen aloittamiseen, ku oli tää ajatus siitä että kuka tahansa räpeltäjä voi soittaa ja se ajatus kyllä kannustaa aina vaan! Hymiö. Toisaalta punk voi tavallaan olla myös aika rajoittunut juttu. Mikä on punkkia ja mikä ei. Se on tosi suhteellinen käsite tuo punk, että se nyt merkittee varmaan jokaiselle ihmiselle vähän eri asiaa.

Ei me kyllä taideta olla mikään tietosanakirjaesimerkki punk-bändistä. Tai sitten ollaan, riippuu siitä, miten punkin määrittelee. Meidän meininki on hengeltään ehkä lähimpänä sitä ekaa, New Yorkilaista aaltoa. Ja Hüsker Dü on kyllä semmonen, jonka mä koen hengenheimolaisbändiksi jotenkin. Semmosta meininkiä joka nyt ei oikein sovi mihinkään ihan täydellisesti.

Ihan mielellään soitettais kyllä kummaskin. Jos Provinssiin päästäis nii kyllä se kaikista pienin lava olis meille otollisin, Zanzibar vai onko sillä joku toinen nimi nykyään? Ja Puntalassa kyllä sama homma, siellä Mökkilavalla olis mukava soittaa.

Lare: - Se punk on sellainen elämänasennejuttu. En mä kyllä itseäni varsinaisesti punkkariksi lue, jotain siihen suuntaan kuitenkin. Me ollaan kieltämättä aika outo lintu näiden kaikkien HC-pumppujen rinnalla, mutta kyllähän punk-bändeihin on aina luettu kaikenlaisia ihmeellisiäkin orkestereita. Provinssi on nykyään kyllä vähän penaalista mutta miksei sielläkin soittaisi. Vaikka siellä leirintäalueella 24h putkeen. Puntalassa olisi kyllä siistiä soittaa.

Kinku: - Joo toi vois ollakki tosi hyvä havainnollistaminen toi Puntala/Provinssi, ku mun mielestä me just sovittais molempiin, mielellään molempien paikkojen pikkulavoille. Puntalassa ois varmasti paljo tuttuja, jotka tulis kattoon mut niin ois Provinssissaki. Oishan se kyllä mukava päästäki.. Ite oon kyllä viihtyny varsin mukavasti noissa punk-piireissä ja keikoilla ja mukavasti meidät yleensä keikoilla otetaan vastaan. Tullaan matkakuluilla soittamaan paikkaan ku paikkaan.

Olette aikamoisia tee-se-itse -miehiä. Jatkuuko omatoimisuus myös tulevaisuudessa vai oletteko valmiita jakamaan vastuuta esimerkiksi jonkin levy-yhtiön kanssa? Nythän pitkäsoitolla oli jo mukana Leipä Records...

Vilu: - Ihan hyvin tämä homma nyt tuntuu toimivan, että en tiedä. Uutta levyä ei toistaiseksi oo mihinkään levy-yhtiöihin lähetelty. Joku semmonen maanläheinen yhtiö vois olla mukava. Semmonen joka julkaisis mitä me halutaan ja milloin halutaan ja tekis kaiken paskahomman ja tekis kaiken niinku me sanotaan. En tiedä onko semmosta yhtiötä olemassakaan, paitsi tietysti silloin ku julkaisee itte. Jatketaan ny tällä d.i.y.-meiningillä niin kauan kun hermot, rahat ja aika riittää.

Lare: - Jotain levy-yhtiötä tai jotain kaipaisi lähinnä vain levyjen jakeluun tai keikkamyyntiin, kun aina pitäsi itse (tai siis lähinnä Vilun) jaksaa tehdä kaikki. Toi Leipä -homma on kyllä ihan jees, siinä on vain muutama hengenheimolais-bändi, jotka jeesaa toisiaan. Ei siinä mitään rahaa tai mitään liiku.

Kinku: - Joo ei mullakaan mitään ongelmia oo tän omakustanne/diy –meiningin kanssa ikinä ollu. Joskus ku haluais tehdä enemmän keikkoja ja muuta ni sillon. Onneks on kuitenki paljo kavereita joiden avulla levyjä levitetään ja saadaan niitä keikkoja hommattua.

Totesin levyarviossa SUR-RURin kuulostavan entistä varmemmalta ja melodisemmalta. Onko tulkinnassani melodioiden määrän kasvusta perää?

Vilu: - Melodia on ainakin mulle ollu aina tosi tärkeä musiikissa. Ehkä ne melodiat tulee nyt paremmin musiikissa esiin ku ollaan ainakin vähän opittu jo soittamaankin. Melodisuuttakin on musta olemassa niin monenlaista että melkeinpä sitä on kaikessa musiikissa mitä kuuntelee. Onhan jossain Slayerissa ja Sonic Youth -tyyppisesssä musiikissakin paljon melodioita. Ei ehkä perinteisiä beatlesmaisia melodioita, mutta jotain kuitenkin. Aika paljon on nyt viimesen vuoden aikana tullu kuunneltua kaikkea tommosta Kasevaa ja Smithsiä joten melodioita on kyllä luvassa jatkossakin.

Kinku: - Ollaan kai me aina oltu hiukkasen �melodisempi� ku peruspunkbändit esim. Mut tommoset noise/kilkunkalkun/sekametelisoppa –bändit on kyllä mulla ainaki viime aikoina kolahtanu aina vaan enemmän. Tekee mieli semmosta kokeilla kans välillä.

Lare: - Ei niiden määrä ehkä enää hirveästi tästä eteenpäin kasva. Nyt ehkä osataan soittaa sen verran että melodiatkin luonnistuu. Just ehkä sellaisia vähän yksinkertaisempia melodianpätkiä.

Tarjosin vertailukohdiksi ja esikuviksi niin Radiopuhelimia kuin SonicYouthia. Historiassanne mainitaan monia punk-maailman tekijöitä, mutta myös Slayeriä ja Black Sabbathia on levylautasella pyöritetty. Keitä itse julistaisitte musiikillisiksi esikuviksenne?

Vilu: - Niiton hervoton määrä. Tästä aiheesta vois puhua vaikka kuinka pitkään. Semmoset jutut, joita nyt kuuntelee tulevat varmaan näkymään tulevilla levyillä. Oon huomannu, että ne vaikutteet voi tulla tuolta aika kaukaakin menneisyydestä läpi. Niinku nyt jotkut tämmöset Metallica ja Hüsker Dü, joita tuli kuunneltua tosi paljo lapsena ja teininä (ja vieläkin oikeastaan), ne tulee varmaan vaikuttamaan aina ku ne on niin syvälle tuonne selkärankaan kuunneltu.

Kinku: - Kaikki mainitsemasi kyllä menee..Levylautasella vaihtuu musiikkityylit kyllä sulavasti (melkein) laidasta laitaan. Viime aikoina eniten tommosta new wave/post-punk –meininkiä.

Lare: - Hüsker Dü ja Dinosaur Jr. olivat mulle sellaisia joista heti kuuli että tämä on jotenkin "mun juttu". Ja Sonic Youthia ja Radiopuhelimia on kieltämättä tullut kuunneltua useammin kuin kerran. Mutta kyllä sitä tulee kaikenlaista kuunneltua. Tällä viikolla Kollaa Kestää, Hero Dishonest, Dead Can Dance ja Clash. Tätä laidasta laitaan -orkesteria.

Joulukuussa 1997 SUR-RUR äänitti biisinsä Lare & Raili, Skamnesia sekä Refleksi Jani Hirvosen levy-yhtiölle. Kuinka ratkaiseva Janin kiinnostus oli bändin elinkaarelle? Entä millaisia mietteitä alkupään tuotanto nykypäivänä herättää?

Vilu: - Janin ansiosta päästiin ensimmäistä kertaa äänilevylle ja sehän nyt tietysti oli aika mahtavaa. Kannusti tämän toiminnan jatkamiseen ja toi uskoa siihen. Terveisiä vaan Janille!

Just kuuntelin tuossa muutama päivä sitten meidän ihan vanhimpia kasettimankkaäänityksiä ja huomasin että nehän on tosi hyvää materiaalia! Niistä vois julkaista ehkä jonkun levyn kans joskus. Alkupään tuotanto saa hymyn huulille. Kaikkia piisejä ei oikein pysty kuuntelemaan, kun ne on paikoin niin tuskaista, henkilökohtaista teinivuodatusta, mutta Lare & Raili on hyvä. Sitä voitais ruveta taas soittamaan. Terveisiä Pekalle!

Lare: - Kyllä mun mielestä Janilla oli aika ratkaiseva vaikutus. Vaikka itse en silloin vielä bändissä soittanut, niin huomas sen silti. Jani oli (muistaakseni) eka ulkopuolinen joka näki tässä bändissä jotain. Me ollaan jatkuvasti harvakseltaan soitettu keikoilla myös ihan niitä alkupään biisejä. Että ihan sellainen hyvä suhtautuminen niihin on. Ei ne hirveästi hävetä tai mitään. Mutta ehkä se on mulle helpompaa kun mä en niillä vielä soittanut.

Kinku: - Joo noi alkupään tuotokset on just semmosta kohkausta mitä nyt voi kuvitella syntyvän ku kolme soittotaidotonta lukiolaisjannua rupee jauhamaan. Hauska niit on kuunnella. Pitäis julkasta ne vaikka netissä jahka ehtis ja jaksais.

Millainen tulevaisuus odottaa SUR-RURia?

Vilu: - Loppuvuodesta toivonmukaan jotain keikkoja vähä tuolla etelässäkin. Kaukaisempi tulevaisuus: Toivottavasti vois tehdä paljon levyjä ja kaikenlaista jännää. Jumalan ruoska/SUR-RUR-split 7" -levyä ollaan suunniteltu. Mun mielestä ois hienoa joskus tehdä akustinenkin levy ja sitte yks haave on kans et tehtäis joku Kari Peitsamon levy uusiksi, ehkä se toinen tai kolmas, jos siitä ei joutuisi maksamaan mitään älyttömiä tekijänoikeusmaksuja. Peitsamo on mun mielestä yks Suomen parhaista sanoittajista. Sitte tietysti se SUR-RURin toinen pitkäsoitto, biisejä ois jo valmiina aika paljon.

Kinku: - Paljon levyjä ja paljon hikisiä keikkoja. Toivottavasti.

Lare: - Levyjä ja keikkoja. Periaatteessa uuden levyn vois pian nauhoittaakin, mutta ei varmaan kyllä ihan vielä. Toi Julma Reiska/surrur split on kyllä sellainen minkä mä haluaisin toteutuvan. Eli ruusuinen tulevaisuus.

Ilkka Valpasvuo, kuvat SUR-RUR /Cesto, Annina ja Pimpu