Livearviot

Monsters Of Pop, perjantai

11.08.2006
Artturi/Yo-talo/Tampere

Tv-Resistori


Jalat tuli hyvin lämmiteltyä Tv-Resistoria varten. Yo-talon lattia täyttyi tiiviisti, kun turkulainen syna-pop pisti homman käyntiin. Respa on joskus vakuuttanut jo pelkällä naivistisella sympaattisuudellaan, mutta mitä pidemmälle ollaan tultu, sitä enemmän musiikki itsessään on vahvistunut. Tosin muutamalla viime keikalla alkuaikoina ihastuttaneet rankempaan paahtoon karkailut ovat hävinneet kuvasta. Samoin yhtyeellä on tuntunut olevan ongelmia soundiensa kanssa. Samoin oli nyt. Se melodinen iskevyys ei oikein tahtonut päästä tasapainoon, laulu ei välillä kuulunut, välillä Päivin osuudet kävivät korvaan viiltävästi. Jossain Pong a longin ja Intiaanidiskon kohdilla homma alkoi löytää itseään, mutta kaikesta hyvyydestään huolimatta keikka ei vienyt sellaiseen hurmokseen, jollaista joskus on tullut yhtyeen keikoilla koettua. Rollstons-mies Mikon marakassi-jamittelut eivät yllättäneet Yo-talolla yhtä paljon kuin Provinssissa, mutta vähintään yhtä sympaattinen oli tämäkin vierailu.

Rättö ja Lehtisalo Tanssittaa kuin psykedeliaan ja kraut-rokkiin hurahtanut Kraftwerk, esittelee Poppimonstereiden esite Porin poikien Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon elektropop-projekti Rättö ja Lehtisalon. Niitteihin ja muuhun hevi-kuvastoon sonnustautunut viisikko liikkui hyvin vinksahtaneessa maailmassa. Rätön julistava laulutapa sai tuekseen Lehtisalon toteavamman ilmaisun, hilpeästi askeltavan musiikin, jolle tarkan tahdin antoi kukapa muu kuin Tomi Leppänen? Poiketen Circlestä ja myös osasta Kuusumun Profeetan materiaalia, Rättö ja Lehtisalo ei ole oikeastaan rankkaa, vaan hullaannuttava ja kieroutunut pop tuodaan esiin vaivihkaa, piilossa muka-julistuksen ja kornin hevi-ulkoasun takaa.

Yhtye selvästi kiinnostaa, sillä keikan aikana oli lattia kaikkein tiiveimmin pakattu ja meininki eniten hurmoksellista. Itse en porilaisen humpan syvimpään koukkuun jäänyt, vaikka meininki olikin erikoista, hämmentävää, hauskaa ja näyttävää. Rättö kävi välillä valomiekalla ritaroimassa miehistöään, keulahahmojen koreografiat pistivät naurattamaan silkalla vakavuudellaan. Samin vieressä korvaan kuiskaama vertaus ”Hausmylly kohtaa Canin” nauratti. Ennen kaikkea yhtyeellä tuntui olevan hauskaa ja onnistuivat sen ilon myös välittämään yleisölleen. Melkoinen kokemus.

Le Sport Sitten rannalle. Tukholmalainen Le Sport nosti lavalle kuusi herraa, joista Örjan ja Fredrik siis muodostavat varsinaisen yhtyeen. Koskettimia oli pelaamassa parhaimmillaan kolme miestä. Rantasandaalit ja shortsit kuvasivat hyvin myös musiikkia – letkeää, kepeää ja iloisen tanssittavaa poppia. Edes cover-valinta New Orderilta ei synkentänyt taivalta, vaan homma oli alusta loppuun ruotsalaista. Ei sen enempää. Mitään varsinaisesta sykähdyttäviä kokemuksia tai mukaansa repäiseviä biisejä yhtye ei minun mielestäni tarjonnut, mutta iloinen ja välitön tunnelma oli toki mukava viimeistely erittäin monipuoliselle illalle. Yo-talon osalta jäi silti hiukan torstain parhaudesta.

Ja tästähän pääset takaisin sinne torstain tunnelmiin. Finaalihuipennusta varten voit mennä etiäpäin

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo




Lukukertoja: 9955
Facebook
Artistihaku
Lue my�s n�m�
Uusimmat livearviot