07.11.2007
Hyvi� konsertteja mahtuu maailmaan sadoittain, mutta vain harvoista muodostuu l�sn�olijoilleen todellisia kokemuksia. Onneksi maailmasta l�ytyy kuitenkin muutama b�ndi, joiden jokainen live-esiintyminen on oikeasti uniikki � ja jopa uskonnollista hurmosta tavoitteleva - tapahtuma. Oklahoma Cityss� vuonna 1983 alkunsa saanut The Flaming Lips on koko uransa ajan kulkenut t�ysin omaa tiet��n ja vuosien aherruksen j�lkeen se on saavuttanut ansaitsemansa paikan yhten� modernin rock-musiikin tienn�ytt�jist�. Viel� 90-luvun puolessa v�liss� Lipsien musiikki huokui tinkim�t�nt� happopunkkia, mutta vuoden 1999 The Soft Bulletin-l�pimurtolevyn j�lkeen evoluutio on luonnollisella kuljettanut yhtyeen � mihink�s muualle kuin � kuin psykedelisen ja progressiivisen rockin liepeille.
UFO�s At The Zoota voidaan tituleerata Flaming Lipsin suurena �kotiinpaluujuhlana�, vaikka yhtye onkin s��nn�llisesti vieraillut kotikaupungissaan. Erityiseksi tilanteen tekee se, ett� t�m�nkertaisen konsertin pitopaikaksi on valittu Oklahoman el�intarha ja sen yhteydess� oleva valtaisa nurmikentt�. Tilanteen ainutkertaisuutta korostaa my�s se, ett� yhtyeen lavarekvisiitaksi on valjastettu j�ttim�inen avaruusalus, josta Flaming Lipsin voimahahmo Wayne Coyne astuu konsertin alkaessa �maan� pinnalle. Kun keitokseen lis�t��n viel� tuhansien valojen arsenaali, konfettisateita, raketteja, v�rikk�it� kumipalloja, savutykkein� toimivia megafoneja ja lavalla joraavat alien-cheerleadereiden ja joulupukkien ryhm�t, on soppa valmiina nautittavaksi.
Onneksi t�m� kaikki oheistoiminta ei kuitenkaan peit� alleen sit� tosiseikkaa, ett� kyseess� on ennen kaikkea rock-b�ndin keikka ja t�ll�in kaiken keski�ss� tulee olla vain ja ainoastaan musiikki. Olen ylist�nyt Flaming Lipsin musiikkia jo useampaan eri otteeseen, joten tyydyn t�ll� kertaa vain toteamaan ett� jos Flaming Lipsin musiikki ei olisi niin laadukasta kuin se on, niin dvd:n lataus karkaisi varmasti kauas ulkoavaruuteen. Yksinkertaistetusti voikin sanoa, ett� UFO�s At The Zoon kaoottisen ja vahvasti happopitoisen tunnelman pit�� kasassa vain sen musiikki. Olisin asiasta varmasti eri mielt�, jos olisi ollut Oklahoman keikalla paikalla.
Jos dvd:t� l�hdet��n pilkkomaan pienempiin osiin, on er�s kohta helppo nostaa ylitse muiden. Aina yht� syk�hdytt�v�n The Yeah Yeah Yeah Songin alku, jossa Wayne laittaa yleis�n huutamaan keuhkonsa pihalla, nostaa v�ist�m�tt� hymyn katsojan huulille. Coynen ja kumppanien k�dest� sy�v� yleis� vastaa pyynt��n yht� suurella riemulla kuin Flaming Lips kappaleensa esitt��. Vuorovaikutus rock-konsertissa ei t�st� en�� tiivimm�ksi mene.
Jos unohdetaan taiteellinen sis�lt� hetkeksi ja keskityt��n UFO�s At The Zoohon silkkana konserttijulkaisuna, niin hieman ihmetyst� aiheuttaa se, ett� runsaasta materiaalistaan tunnettu yhtye ei ole dvd:lle mahduttanut mit��n todellista ekstraa. Kappaleiden v�leiss� piipahdetaan toki yleis�n seassa jutuskelemassa niit� n�it�, mutta mit��n asiaan sopivaa dokkaria (esim. konsertin pystytt�misest�) ei mukana ole. T�m� puoli dvd:st� olisi kyll� voitu hoitaa tyylikk��mminkin.
Jari Jokirinne