Cardinals Folly vääntää vihtahousun bluesia
22.04.2008
Cardinals Folly on kolmihenkinen doomahtavaa metallia soittava pääkaupunkilainen yhtye. Bändin tuore debyytti-EP Heretic´s Hangover esittelee kolmen biisin verran bändin tummaa maailmaa, jossa seikkailevat enemmän tai... no yleensä ne enemmän hämäräperäiset hahmot. Raskas, vellova musiikki tukee tummanpuhuvaa lyyristä ilmaisua. Toisin sanoen, jos tähdet olisivat toisessa asennossa, Michael Karnstein (basso, laulu), J. von Lustig (kitara) ja Sebbath Lindberg (rummut) voisivat hyvinkin olla kotoisin Arkhamista. Pikkusormi on menetetty, joten Desibeli piirsi liidunpätkällä viiskulman lattiaan, tarttui uhrihärkää sarvista ja otti yhteyttä Cardinals Follyn ylipappeihin. Yhteys tuonpuoleiseen kestää tasan kuusi kysymystä.
Ensimmäinen kysymys: Millainen kukin on muusikkona ja pimeämmän puolen edustajana?
Michael Karnstein: - Von Lustig vastaa kitaristina eniten teknisestä osastosta. Sebbath on vähän samanlainen soittaja omalla tavallaan kuin minä, eli tahto ja tunne vie. Siinä mielessä toimitaan hyvin yhteen kaikki, koska koenkin että basso ja rummut vastaa sykkeestä ja kitaralla voi tietysti vähän maalailla. Jos me oltais kaikki samanlaisia soittajia niin en usko että bändin tuotoksissa olis samalla lailla särmääkään. Pimeitä puolia... no ainakin kitaristia on vaikea saada treeneihin ja rumpali houkuttelee minua kyseenalaisiin tapahtumiin. Siinä on synkkyyttä kerrakseen. Yhteen soitamme silti kohtalaisen hyvin, vaikka emme mikään "muusikkobändi" olekaan.
J. von Lustig: - Herra Kääriäinen on liima joka pitää tämän bändin koossa, Mikko on myös se jolla nousee ensimmäisenä äänenvoimakkuus treeniksellä. Sebu on meistä se rauhallisin ja letkein kaveri.
Sebbath Lindberg: - Jyri taitaa tosiaan olla se virtuoso tämän bändin mittapuulla. Mikko on el presidente. Se, että miten "pimeitä" tässä ollaan riippuu varmaankin keneltä kysytään. Hevillä ei tosin enää kauheasti ole shokkiarvoa, noin muutenkaan.
Toinen kysymys: Millaisia musiikillisia lähtökohtia teillä on? Väännöstä päätellen Black Sabbath lienee ainakin tuttu...
von Lustig: - Ei me olla ikinä asetettu itellemme mitään tarkkoja lähtökohtia musiikillisesti, että nyt pitäis kuulostaa siltä ja nyt tältä. Riffit tulee paria poikkeusta lukuunottamatta treeniksellä fiilistelypohjalta, eikä niihin loppujen lopuksi kauheesti ole ajatusta laitettu, haha. Jokaisella meistä on omat mielikuvansa mikä juttu toimii millonkin ja jokaisen omat ainekset muotoutuu sitten bändin omaksi jutuksi. Musiikilliset intressit kun ukoilla sopii yhteen niin prosessista tulee melko vaivaton.
Karnstein: - Kyllä se inspiraatio tulee ihan siitä halusta tehdä sitä itseään, ja toki tietynlaiset ärsykkeet voi siinä auttaa. Yrittäminen on aina pahasta, ja eroaa merkittävästi tekemisestä. Parempi antaa siinä asiassa virran viedä: silloin lopputuloskin tuntuu miellyttävän eniten. Aivonesteistä se vihtahousun blues kuitenkin virtaa läpi kun asiaan on vihkiydytty. Näin on. Eikö sen kuule!? Olen tarkempi konseptin ja tyylin suhteen, mutta sävellyksissä pervoilen omiani minkä kerkeän. Sitäpä meidän meininki kaipasikin: härskiyttä ja luja ote pirua sarvista. Pruut!
Lindberg: - Varmaankin Sabbathin lisäksi Saint Vitusin ja Pentagramin voi jokainen tästä bändistä allekirjoittaa, ilman sen kummempaa namedroppailua. Voisi varmaankin tiivistää, että meitä innoittaa heavy metalin ruma ja viiksekäs alkuhämärä, ennen pvc-housuihin sonnustautuneita kiiltokuvapojuja veivaamassa heviksi naamioitua iskelmäpoppia.
Kolmas kysymys: Mitkä ovat Cardinals Follyn tähänastisen taipaleen pohjukat ja kohokohdat?
Karnstein: - Kohokohta on itsessään se, että ollaan saatu kasaan jollain tasolla toimiva true doom metal -yhtye. Bändin varsinaisesta perustamisestahan on jo ensi syksynä nelisen vuotta. Muutama mieleenpainuva keikkakin on takana Cardinals Follyn esiversion The Covenin ajoilta, parhaimpana varmaan legendaarinen The Night of Bestial Beerlust, josta en sen enempää avaudu tässä... Paikallaolleet tietää! Tietysti myös Cardinals Follyn ensimmäinen EP nyt keväällä oli hieno juttu. Paskoja juttuja ei sitten tarvitsekaan kummemmin kaivella, niitä on aina läsnä. Ihan liian harvoista treeneistä aina olemattomiin keikkoihin asti.
von Lustig: - Sebun tultua mukaan messiin bändi on nauttinut tasaista nousukautta. Kaikki tuntuu menevän kohdilleen tällä hetkellä, eikä mitään pettymyksiä ole tullut vastaan. Heretic´s Hangoverista saatu positiivinen palaute on lämmittänyt kovasti.
Neljäs kysymys: Miltä Cardinals Follyn tulevaisuus näyttää? Mitä kuuluu debyyttialbumi "The Devil and His Worksille"?
Karnstein: - "The Devil And All His Works" on tosiaan jonkin sortin työstönimi debyyttialbumille. Lähinnä ollaan puhuttu siitä ja karsittu biisejä sitä varten. Sitä ennen meillä on tässä vielä studiosessio kesän alussa josta olis tarkoitus lohkaista splitti ja samalla kokoelma-CD jossa on Heretic´s Hangover-EP ja tämä Blues for Satan...and Doom to Men -sessio. Eli levy-yhtiöt, ottakee yhteyttä! Heh heh... EP on muuten myynyt melko hyvin, itsellänikin on enää pikkuruinen pino jäljellä. Seuraavien sessioiden jälkeen alamme kesällä tosissaan työstämään albumia, ja jos tähdet on kohdallaan, niin ensimmäinen albumi ilmestyy vuoden 2009 aikana. Se tulee olemaan täyden tunnin tarjolta heavy metal -piiskausta, hiipivää tuomion kuminaa, mustia taiteita, muinaisia taruja, kadonneita maailmoja, helvetin tulta ja miekkaa munille. Eli kaikin puolin oopiumia oikean hevin ystäville.
Viides kysymys: Jos ja kun Cardinals Follystä tulee oikea kultti, millaisia piirteitä tuolla kultilla ja sen kannattajilla on?
Karnstein: - Toivottavasti ei ainakaan mikään joukko zombieita samanlaisissa bändipaidoissaan huutamassa että hevi on parasta ja nuolemassa takapäätä. Ymmärrän tietynlaiset kulttiliikkeet ja niiden yhtenäiset piirteet, mutta totta puhuen en ole ikinä välittänyt siitä, että jostain yksittäisestä bändistä tulisi niin tärkeä juttu. Totta kai se meille passaa, mutta ennemmin näkisin ihmiset omina itseinään kuin "meidän kulttina". Tietysti on aina todella hienoa, kun joku todella ymmärtää mitä yrität tehdä. Se onkin vielä enimmäkseen kokematta.
Kuudes kysymys: Millaisiin bakkanaaleihin Cardinals Folly yltyy livenä? Kuka uhraa ensimmäisen neitsyen?
Karnstein: - Doomin viehättävä voima ei taida oikein neitsyitä puoleensa vetää...mutta ainakin alkoholia on liveriittien yhteydessä aina uhrattu. Miksei sopiva määrä vertakin joskus, kunhan se tulee nenästä moshaamalla eikä ranteista. Tosin parasta livemeininkiä on soittaa hyvälle yleisölle hyvin fiiliksin. Sitä ei paikkaa edes kaikkiin reikiin rituaaliraiskattu verinen neitsyt lavalla. Ei edes Aleisterin (Crowley, brittiläinen okkultisti, toim. huom.) ilmestyminen kaavussaan.
von Lustig: - Riitit on kovat ennen keikkaa, tämä mies ei ole vielä yhtäkään keikkaa soittanut selvinpäin. Fiilis on aina ollut kova soittaessa settiä yleisölle, sitä pitäisi vaan päästä harrastamaan useammin!
Lindberg: - Kunhan nyt ensin saatais treenattua setti kuntoon ja päästäisiin edes vetämään joihinkin "bakkanaaleihin", sitten voidaan katsoa jääkö lavalla aikaa ja tilaa ylimääräisille aktiviteeteille.
Kerta kiellon päälle: Cardinals Folly lienee tutustunut erilaisiin pimeimpiin jumaliin ja muihin vekkuleihin. Kuka/mikä on suosikkijumalanne? (Kumpi voittaa, Saatana vai Azathoth?)
Karnstein: - Azathoth on jotain "äärimmäisen mahtavaa, jota ihminen ei pysty käsittämään" (- H.P Lovecraft). Soittakoon huiluaan rauhassa. Joten hän on arvostelun ulkopuolella, heh. Saatana on jo voittanut ihmisrodun, jos sitä meinasit. Tämänhetkinen oma suosikkini on roomalainen pakanajumala Mithras, josta Rudyard Kiplingkin runon rustasi. Aionkin mennä syksyllä ihailemaan Roomaan vielä tallessa olevia Mithrakselle pyhitettyjä paikkoja ja temppeleitä, jotka vähenevät koko ajan. Ehkä odotit jotain saatanallisempaa, mutta Cardinals Follyssä pimeä puoli ja historia ovatkin yhtä tärkeitä innoittajia minulle.
Kiitos haast
Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Terhi Ylimäinen
