Kaspar

Kaspar kuulostaa jo ideana todella mielenkiintoiselta. Samassa b�ndiss� kaksi ansioitunutta laulaja-lauluntekij��, John McGregor ja Mikael Hakkarainen, ja tyylin� pehme� englanninkielinen folk. Tai sit� se ainakin oli Kahvila Valossa, jossa herrat edustivat b�ndi��n duo-keikalla, ensin puoliakustisesti ja lopulta kokonaan ilman s�hk��.

Kes�n lopulla tai alkusyksyst� lupaillulla levyll� soittaa kuitenkin viisihenkinen b�ndi, mik�li ymm�rsin herrojen keikan j�lkeisen kommentoinnin oikein. New Yorkin Kingstonissa yhdess� tuottaja Malcolm Burnin kanssa ��nitetty levy saattaa siten antaa hiukan toisenlaisen kuvan Kasparista. Joka tapauksessa, koskettavuutta, stemmaa ja n�pp�ily� siin�kin tulee varmastikin olemaan. Ja hyv�t biisith�n ovat hyvi� biisej�, sovitustavasta riippumatta. Siin� suhteessa ei tuntuisi olevan huolta, sill� sek� suomenkielisill� sooloillaan hurmannut McGregor ett� englanninkielist� vastaavaa Some Siberians -taustab�ndins� kanssa luonut Mikael tuntuvat yhdess� olevan v�hint��n yht� taitavia luomaan intiimi� folkpoppia.

Sopivan t�ysi Valo sai nauttia herrojen puoliakustisten kitaroiden n�pp�ilyst� ja hienosti toisiinsa limittyneest� laulusta ensin noin puolet setist�. Sitten McGregorin kitaravehkeet alkoivat kikkailemaan ja piti suorittaa muutaman minuutin asennusoperaatio �pullan ja kahvin� aikana. Kun homma ei senk��n j�lkeen tahtonut toimia halutulla tavalla, herrat napsauttivat s�hk�t kokonaan pois vehkeist��n, astelivat soittimineen muutaman askeleen l�hemm�s ja p��siv�t todelliseen intiimin soiton ytimeen. Viel� kun McGregor pyysi josko Valon kakkutiskin saisi hetkeksi pois p��lt�, niin hiljaisuus oli soittoa ja laulua lukuunottamatta oikeasti rikkumaton. Useammallakin kuulijalla silm�t meniv�t kiinni kuunteluun syventyess�.

Keikan j�lkeisess� turinoinnissa selvisi ett� t�llaisia duo-keikkoja ei kuitenkaan ole tarkoitus tehd�, vaan Kaspar on nimenomaan b�ndi. Niinp� Valoon saapuneet ihmiset saivat nauttia jostain melko harvinaislaatuisesta herkusta. Lis�� t�llaisia. Ja nimi ehdottomasti muistiin.

Teksti ja kuva: Ilkka Valpasvuo