Nits

Hollantilainen veteraanitrio valloitti Tavara-aseman hämmentävällä välikiertueella.

Kun Nitsin ties monesko Suomen-vierailu julkistettiin keväällä 2026, samassa yhteydessä mainittiin että yhtye julkaisee uuden albumin alkusyksystä samana vuonna. Syyskuun puolivälin konsertti oli toki suorastaan varhaissyksyinen, mutta minkäänlaista mainintaa tulevasta levystä ei konsertin aikana kuultu.

Uutta materiaalia silti kuultiin, kuten vaikkapa upealta kuulostanut Moved by Her. Viime vuonna singlenä julkaistu haikean kaunis Factory of Tears ja livedebyytin Tampereella saanut, korkeuksiin kasvava nickcaveily-jumitus VHS/UFO muodostivat illan ensimmäisen encoren. Se jos mikä kertoo yhtyeen elävän hyvin vahvasti tässä hetkessä, kaukana pölyisestä nostalgiasta.

Nitsin viimeisin julkaisu syntyi tragediasta. Yhtyeen 1980-luvulta asti käytössä ollut kotistudio, treenikämppä, soittimet, äänityskalusto ja bändin koko nauha-arkisto tuhoutuivat tulipalossa toukokuussa 2022. Vuoden 2024 Tree House Fire oli inspiroitunutta terapiaa tuosta onnettomuudesta ja sen jälkimainingeista.

Tragedia oli läsnä nytkin, nimittäin eri tragedia. Alusta asti mukana ollut, bändin 1982 ensimmäiselle Suomen-kiertueelle houkutellut ääniteknikko Paul Telman menehtyi äkisti kesällä. Bändin ensimmäinen konsertti ilman häntä olikin jonkinlainen sielunmessu orkesterin tärkeälle ulkojäsenelle. Niin tärkeälle, että ilman alusta asti mukana ollutta huippuammattilaista miksauksesta puuttui tietynlainen pehmeys.

Nitsin konsertit ovat olleet nimenomaan äänenlaadun ja visuaalisuuden juhlaa. Nyt kumpikaan ei noussut korkeuksiinsa. Liekö veljen kuoleman surutyö vienyt voimia ja aikaa valomies-visualisti Tom Telmanilta, sillä musiikkia ryydittivät hänen mittapuullaan vaatimattomat, laulaja-multi-instrumentalisti Henk Hofsteden piirrokset.

Kun päräyttävä visuaalisuus ja korvia hivelevä soundi puuttuivat, se nosti valokeilaan yksin jääneen bändin tekemisen arvostusta. Hofstede kertoi pääasiassa mielikuvitusjuttujaan karismaattisella varmuudella ja trio soitti polveilevaa melodista taidepoppiaan lapsenmielisellä innolla, jota ei voi kuin ihailla. Kuinka moni bändi laittaa koskettimista soimaan papukaijan keskellä laulua, ihan vaan sen takia kun sellainen kappaleen tekstissä mainitaan? Siis oikeasti?

Koska yhtyeellä on hitit verrattain vähissä, se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia rakentaa eri ohjelmistoja eri kiertueille. Tuleva levy mukaan lukien Tampereella kuultiin musiikkia 12 eri albumilta. Itseäni miellytti omiin suosikkeihini kuuluvan The Flowers -pophelmen kuuleminen ensimmäistä kertaa sitten Doing the Dishes -levyn (2008) julkaisukiertueen.

Nitsin soinnissa annetaan poikkeuksellisen paljon valokeilaa yksittäisille soittimille, jolloin virheisiin ei ole yksinkertaisesti varaa. Robert Jan Stipsin virtuoosimaiset pianokuljetukset kuljettavat lauluja yhä kauemmas omaan maailmaansa ja Rob Kloet on The Whon Keith Moon -vainaan ohella ainoa lyömäsoitintaiteilija, jonka kuulen soittavan kannuilla melodiaa. Lisäksi yhtyeen taidepop-kuoren alla on progehtavia ominaisuuksia, mikä tekee musiikista soitannollisestikin haasteellista.

Komeasti veteraanit siitä kuitenkin suoriutuivat, Kloet on toki porukan nuorimpana vasta 74-vuotias. Ikä sikseen, Nitsin konsertit olisivat rytmiikan, dynamiikan ja yhteissoiton opiskelijoille oivallinen ellei pakollinen luokkaretkikohde. Bändin kahdesti (yhden enemmän kuin Turussa ja Helsingissä) lavalle takaisin taputtanut tamperelaisyleisö taitaisi olla samaa mieltä.

Teksti ja kuvat: Heikki Väliniemi