Jaakko Laitinen & Väärä Raha

Jaakko Laitinen & Väärä Raha tarjoili Tampereen aikaiseen torstai-iltaan laajan kattauksen 2010- ja 2020-lukujen lappilais-balkanilaista tuotantoaan.

Jaakko Laitinen & Väärä Raha on ehtinyt ihastuttaa Euroopan esiintymislavoja jo 17 vuoden ajan. Vaikka miehistönvaihdoksiakin on tähänastisen uran jälkimmäisellä puoliskolla nähty, keikkarutiini ja bändin sielussa roihuava palo viihdyttämiseen ja hauskanpitoon on edelleen vahva. Marko Roininen haitarissa, Ilkka Arola trumpetissa ja buzukissa, Janne Hast rummuissa ja Juho Kanervoa tuurannut Esko Grundström kontrabassossa valmistivat kuohkean ja ilmavan pizzataikinan – tai ehkä pitäisi puhua lahmacunista tai pastrmajlijasta, jonka päälle Jaakko Laitisen kuplettiromanifraseeraus ripotteli karismaattiset täytteensä.

Tampereen G Livelabissa orkesteri piipahti arki-iltaisella keikalla albumien välissä: Vuonna 2025 julkaistu Äyskäri oli edelleen vahvasti edustettuna viidellä laulullaan, mutta illassa kuultiin myös julkaisuaan odottavan seitsemännen levyn materiaalia. Unohtamatta niitä pieniä suuria klassikoita, joita bändi on tasaisesti tarjonnut urallaan. Ainoastaan vuoden 2013 Lapland-Balkan-albumi oli harmillisesti paitsiossa, vaikka sieltäkin löytyisi vaikka mitä soitettavaa.

Lähes 20 vuoden "humppaamisen" jälkeen yhtye jaksaa yhä innostua joka keikalla vedettävistä saippuakuplista ja kultaisista keskiteistä. Se on ihailtavaa. Yö Rovaniemellä ja Tanssi, tanssi on ainakin 10 vuoden ajan ollut putkeen vedettävä yhdistelmä, jota ei ole mitään syytä muuttaa. Bändi on pitänyt itselleen homman kiinnostavana kummankin laulun vaihtuvilla trumpetti- ja haitarisooloilla. Toki kokoonpanokin on vuosien varrella muuttunut, Laitisen, Roinisen ja Hastin ollessa mukana alusta asti.

Tosiaan, Ilkka Arola on noussut alkuaikojen "opettelevasta" buzukinsoittajasta tekijämieheksi myös tämän soittimen parissa. Trumpetti on miehen pääinstrumentti, mutta Lapis philosophorumin Lähi-itä-funk ja sen efektoitu buzukisoolo olivat illan kohokohtia jo senkin takia, että laulu on bändin uran isoin musiikillinen loikka. Vaikka vaikutteita on aina haalittu perusainesten sekaan laajalla skaalalla ja esimerkiksi konsertin alkupuolella kuultu Minä soin oli suorastaan jazz-tunnelmointia, rumpali Janne Hastin takaamaa tanakkaa rokkikomppia ei Väärä Raha ole ennen tätä singlejulkaisua tarjoillut.

Ihan kaikki uudet laulut eivät ensikuulemalta vakuuttaneet. Mestarisanoittaja Laitinen tekee ralleja poikkeuksellisistakin aiheista, mutta sienijuuriin pureutuva Mykorritsa tuntui jäävän musiikilliseksi kuriositeetiksi tekstin jalkoihin. Noitaympyrä edusti ripeämpänä vetona "gruusialaiset kyläjuhlat" -meininkiä.

Yli puolet kahden setin lauluista oli 2020-luvun Väärää Rahaa. Ihan ne kirkkaimmat helmet ovat ainakin toistaiseksi edelliseltä vuosikymmeneltä, mutta I tåget finns en restaurangvagn ja Äyskäri osoittivat, että uudempikin tuotanto menee arki-illan poikkeuksellisen riehakkaan yleisöön kuin Väärä Raha.

Teksti ja kuvat: Heikki Väliniemi