06.05.2009
Nelj�nnen albuminsa Deus Protector Noster juuri julkaissut Manboy jatkaa uutuudellaan oman soundinsa jalostamista hienoin tuloksin. Yhtyeen laulaja-basisti Karo Broman sek� kitaristi Antti Majuri juttelivat Desibeli.netille muun muassa levytysprosessista, albumin nimen taustoista sek� kes�n keikkatilanteesta.
Porista p��kaupunkiin keskittynyt Manboy on vajaan kymmenen vuoden levytysurallaan pit�nyt yll� tasaisen korkeaa tasoa. Uutuuslevy Deus Noster Protector ilmestyy kauppoihin kaksi ja puoli vuotta edelt�j�ns� j�lkeen. Aivan aluksi on syyt� kysy�, millainen prosessi t�m�nkertainen levytysrupeama oli?
Karo: - Se oli sin�ns� erilainen prosessi kuin esimerkiksi viime levy, joka tehtiin niin, ett� biisit oli pitk�lti s�velletty ja sovitettu, ja ne mentiin studioon nauhoittamaan. T�ll� kertaa levytysprosessi kesti kauan, kun se paloiteltiin ymp�ri paria vuotta ja nauhoiteltiin silloin t�ll�in.
Miesten mukaan oma studio mahdollisti sen, ett� kappaleita voitiin hioa paljon, jolloin useat kappaleet saivat t�ysin uuden suunnan. Yleistunnelma, rytmiikka ja kitaralinjat saattoivat muuttua t�ysin, kun yhtye s�velsi kappaleita lennosta. Yht� kappaletta lukuun ottamatta kaikki kappaleet syntyiv�t jamipohjalta.
Antti: - T�ll� levyll� l�hdettiin siit�, ett� menn��n treenik�mp�lle ja aletaan soittaa. T�m� on helvetin hieno levy just t�m�n takia. Me ollaan ihan junnuina tehty musaa t�ll� tyylill�, ja me palattiin tosi paljon siihen tapaan, mill� ollaan joskus toimittu. Ja se oli tosi hienoa, koska toi tyyli sopii meille. Oli siis todella mukava projekti.
Manboylla on ollut debyyttilevyst� asti vahva, tunnistettava soundi, eik� uutuus ole t�ss� suhteessa poikkeus. Manboyn mukaan soundia ei ole koskaan mietitty, vaan se on syntynyt siit� yksinkertaisesta syyst�, ett� yhtye on soittanut yhdess� jo hyvin kauan.
Antti: - Kun ollaan soitettu 90-luvun alusta yhdess�, niin siit� tulee se tietty soundi, ja jokainen puhaltaa samaan hiileen. Oli hauskaa huomata, ett� kun kokoonnuttiin levyn valmistumisen j�lkeen pitk�st� aikaa treenaamaan, niin se oli vaan jotain k�sitt�m�tt�m�n helppoa ja kivaa.
Deus Noster Protector on edelliseen albumiin verrattuna valoisampi ja el�m�niloisempi levy. Allekirjottaako yhtye t�m�n v�itteen?
Karo: - Kyll�. Jossain arvostelussa juuri sanottiin, ett� on kahdenlaisia b�ndej�: on niit�, jotka l�yt�v�t oman jutun ja tekev�t sit� aina, kuten AC/DC ja Kotiteollisuus. Sitten on toinen ��rip��, joilla jokainen levy on aina vastaveto edelliselle. Meill� on selke�sti t�t� huomattavissa. Kyll� sen huomaa, kun alkaa uutta levy� tehd�, ettei halua sit� samaa juttua toistaa.
Antti: - Mutta sek��n ei ole mik��n tietoinen juttu, ja vaikka sen tiedostaisi, niin se vaan tulee automaattisesti. Meill�kin eka levy oli aika kepe� ja popahtava ja Blame The World oli aika synke�, ja siin� oli paljon hitaita biisej�. Majestic oli puolestaan suoraviivainen ja rockaava, mutta silti synkk�, ja uudesta tuli eteenp�in menev� ja rockaava, mutta siin� on ekan levyn kaltaista poikamaista iloa mukana.
Vaikka musiikillisesti on menty positiivisempaan suuntaan, ovat lyriikat Karon mukaan samalla linjalla edellisen levyn kanssa.
Karo: - Molemmilla kerroilla on sattunut levynteko sellaiseen paikkaan, jossa ovat menneet ihmissuhteet poikki. Ekan levyn aikaan oli kaikki aika hyvin, ja tuli kirjoitettua yleismaallisia asioita siit�, miten maailmaa voisi parantaa. Viime aikoina on tullut kirjoitettua siit�, miten itse��n voisi parantaa. Vanhemmiten on huomannut, ett� lyriikat pohjautuvat aika suppeisiin henkil�kohtaisiin aiheisiin, ja se on se mist� m� tykk��n kirjoittaa, koska silloin en ainakaan kirjoita asioista joista en tied�. Herra Ylpp� on sanonut jossain, ett� niin kauan kuin kirjoittaa totta, ei voi menn� pieleen, ja m� oon siit� samaa mielt�.
Antti: - Joskus on ihan karmeaa lukea niit� tekstej�, koska tied�n melkein aina mist� Karo kirjoittaa. Ne on todella henkil�kohtaisia ja rehellisi�, ja on tosi hienoa, ett� joku voi kirjoittaa niin.
Karon ja Antin mukaan levynteko ja keikkailu ovat kaksi t�ysin erillist� asiaa, eik� t�m�n takia kappaleiden live-soittoa mietit� studiossa lainkaan. Kappaleet pystyt��n aina sovittamaan el�v�� esityst� varten, eik� Manboy tule omien sanojensa mukaan taustanauhoihin turvautumaan jatkossakaan. Samplerin yhtye tosin hankki tukevia keikkoja ajatellen, mutta nelj�tt� j�sent� ei yhtyeess� n�hd�.
Karo: - Olihan meill� aikanaan keikalla nelj�s j�sen soittamassa, mutta huomattiin ettei se tuntunut tarpeelliselta. M� luulen, ett� se olisi ihan kivaa, mutta se olisi todella t�rke��, ett� kuka se on. B�ndin j�seneksi ei kuitenkaan ole kell��n asiaa, joten turhaan kyselet!
Komealta kuulostava ja mieleenpainuva albumin nimi paljastuu pienen etsiv�ty�n j�lkeen Porin vaakunasta napatuksi. �Jumala olkoon suojelijamme� ei ole Manboyn tapa julistaa uskonsanomaa, vaan idea levyn nimeen l�hti Lapkon Anssin heitosta. T�rkeint� nimess� on nimenomaan se, ett� se l�ytyy Porin vaakunasta, eik� haitaksi laskettu sit�, ett� se n�ytt�� hienolta levynkannessa. Mutta kuinka porilainen yhtye Manboy t�ll� hetkell� on?
Karo: - No t�ll� hetkell� hyvin v�h�n, sill� ollaan kaikki asuttu muualla ainakin 10 vuotta. Mutta t�ss� voi sanoa, ett� mies voi l�hte� pois Porista, mutta Poria ei saa pois miehest�. Siin� on aina t�m� ajatus, ett� jos olet Satakunnasta, niin olet l�ht�kohtaisesti nihke� ja vittumainen. Mutta toi nimi voitiin laittaa juuri siksi, ett� se tukee sit� mit� me ollaan.
Vaikka Manboylla on Suomessakin kohtuullisen suuri kuulijakunta, on tosiasia se, ett� yhtyeen edustaman tyylin markkinat ovat ulkomailla monin kerroin suuremmat. Maailmanvalloitushaaveet el�v�t yh�, mutta paljon on kiinni rahasta. Placebon kanssa tehty kiertue her�tti kiinnostusta muun muassa Saksassa, ja siell� yhtye mielell��n itsens� n�kisikin.
Antti: - Sen on kyll� huomannut niill� kerroilla, kun ollaan k�yty, ett� joku Saksa olisi niin hieno paikka saada jalansijaa. Ulkomailla voitaisiin myyd� hetkess� saman verran levyj� mit� Suomessa. Se just siin� kiinnostaisi, ett� mittakaava on niin paljon suurempi. Nyt vaan yritet��n lisensoida uusi levy niin moneen paikkaan kuin mahdollista.
Yhtyeen nelj�s albumi ilmestyy nelj�nnen eri levymerkin alla. Samat yhteisty�kumppanit ovat kuitenkin pysyneet jo pitk��n. T�ll� kertaa Manboy suunnitteli julkaisevansa albumin omalla levymerkill��n, mutta kun yhtye oli jo soittanut, tuottanut ja ��nitt�nyt levyn, tuli raja vastaan.
Karo: - Hynnisen Kari Suomen Musiikista tuli ihan kulman takaa, ja yhteisty� tuntui heti hyv�lt� idealta. Ei n�ihin levy-yhti�asioihin liity mit��n dramaattista, vaan kaikki on mennyt ihan soljuvasti ilman sen kummempaa suunnittelua.
Oman b�ndin ohella Karo ja Antti seuraavat edelleen musiikkikentt�� faniasenteella, vaikka vanhemmiten hieman saattaakin kyynisty�.
Karo: - Eih�n t�t� musiikkia sen takia tehd�, ett� se olisi ty�t� tai pakko, vaan siksi ett� sit� rakastaa. Ja varmaan aika harva muusikko voi sanoa, ettei kuuntele musiikkia. Se olisi aika outo yht�l�.
Vaikutteet Manboy kokee kuitenkin imeneens� jo nuoruusvuosina. Uudemmilta b�ndeilt� korviin saattaa tarttua l�hinn� tuotannollisia juttuja. Usein toistuvat Placebo-, Muse-, ja Coldplay-vertaukset huvittavat kaksikkoa siksi, ettei kukaan b�ndin j�senist� kyseisi� yhtyeit� juurikaan kuuntele.
Antti: - Kuulin nyt aikuisi�ll� W.A.S.P.in Wild Child �biisin, ja vaikka se on sit� kasarihevi�, m� kuulen siin� itse niin paljon Manboyta. Sit� on kuullut joskus 8-vuotiaana, ja jo sielt� tulee selke�sti tietty moodi ja sointurakenteet. Vasta viime vuosina on alkanut hahmottaa sen, mist� sellainen musiikillinen identiteetti on rakentunut.
Kes�n keikkakalenteri on Manboyn kohdalla viel� turhan tyhjill��n, sill� ainoa varmistunut festarikeikka on RMJ:n indie-iltamassa. Kev��ll� yhtye kiert�� klubeja ymp�ri Suomen, mutta toiveissa siint�� vilkas festivaalikes�. Se, n�hd��nk� Manboyta Suomen suvessa, j�� n�ht�v�ksi.
Antti: Kyse ei ole siit�, ettemmek� haluaisi festareilla soittaa, vaan siit� otetaanko meit� sinne. Nyt ei auta kuin toivoa parasta!
Haastattelu: Tommi Saarikoski, kuvat: www.myspace.com/manboymusic
