Phenomenal Creature – yksinkertaisilla ideoilla vastavirtaan

Phenomenal Creature onnistui yllättämään esikoisjulkaisullaan. Kesän lopulla ilmestynyt nimetön EP on taitavasti rakennettuine pienimuotoisine lauluineen hienoimpia kotimaisia debyyttejä kuluneena vuonna. Levyn kantavana voimana toimiva herkkyys tuntuu yllättävän voimakkaalta, etenkin kun yhtye jäsenineen on nuori. Mistään noviiseista ei kuitenkaan ole kyse: perustajajäsenet Joona Mäkelä ja Ilari Launonen ovat pari EP:tä ja hyvin tuoreen pitkäsoiton julkaisseen Lady Escapen rytmiryhmä. Phenomenal Creaturessa miehet vaihtoivat soittimet kevyempiin – basson kitaraan ja rummut matkalaukkuihin – ja ottivat Rosita Mannisen mukaansa laulamaan. Desibeli.net sai laajakaistalankojen toiseen päähän koko kolmikon vastailemaan kysymyksiin ja ainakin yksi asia tuli selväksi: vastausten perusteella yhtye on kuin musiikkinsa – ajatteleva, omillaan hengittävä sekä harvinaisen kypsä.

Jos Lady Escape oli ennen Phenomenal Creaturea, herää tietysti kysymys onko jälkimmäinen perustettu, jotta Joona ja Ilari voisivat tehdä sellaisia asioita joita ei Lady Escapessa syystä tai toisesta voi toteuttaa?

Joona: - Ajatus tämäntyyppisestä bändistä on ollut olemassa oikeastaan jo vuosia. Biisejä on tullut työstettyä akustisella skitalla ja jossain vaiheessa selkeni ettei materiaali ainakaan suurimmaksi osaksi sovellu Lady Escapen repertuaariin. Osasyy bändiin on myös se, että Lady Escapessa soitan bassoa, mutta tarve päästä kitaran varteen on aina ollut läsnä. Reilu vuosi sitten soitin Ilarille joitain biisejä ja yhteistuumin päätimme lähteä viemään niitä eteenpäin.

Ilari: - Ollaan viiden vuoden yhteiselon lomassa ehditty vaihtaa Joonan kanssa ajatuksiamme jos jonkinmoisista asioista. Olemme huomanneet musiikillisten kunnianhimojen kohtaavan ja siksi oli hyvin luonteva ratkaisu ryhtyä kokeilemaan erilaista lähestymistapaa musiikin tekemiseen. Lady Escape oli kesällä 2008 tauolla mutta polte soittaa oli kuitenkin kova. Phenomenal Creature tupsahti olevaiseksi melkolailla pakottamatta.

Kahdessa (tai useammassa) yhtyeessä soittaminen ei tietenkään ole mikään mahdottomuus, mutta usein joku jää vähemmälle huomiolle kuin toinen.

Joona: - Viiden hengen yhtye vie paljon enemmän aikaa. Phenomenal Creature harjoittelee asunnossani, kulkee keikoille julkisilla kulkuvälineillä, matkalaukku kädessä ja kitara olalla. Yhtyeet ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset, eivätkä siis taistele ajasta tai henkisestä pääomasta keskenään.

Rosita, joka vastaa yhtyeessä vokaaliosioista, vaikuttaa myös useammassa yhtyeessä. Taannoin Desibelinkin haravaan osui Milk -nimisen helsinkiläisryhmän pienokainen, ja tässä kokoonpanossa hänet löytää basson takaa. Koska Joonalla ja Ilarilla on yhteistä taustaa samasta yhtyeestä sekä ollut suunnitelmia PC:sta niin kauan, on syytä udella oliko Rositan mukaantulo sattumaa?

Ilari: - Oltiin ehditty veivata jo demoa ulos ja oli kulunut puolisen vuotta yhtyeen ”perustamisesta”, kun Joona otti asian tosissaan esille. Olihan hän siitä jotain maininnut jo aiemminkin, mutta aihe ei jäänyt mieleeni kummittelemaan ennen kuin vasta tässä vaiheessa. Tiesin Rositan kyvyt laulajana hyvinkin, sillä tunnemme toisemme samoista piireistä, mutta olin kuitenkin aluksi hieman skeptinen, sillä PC oli toiminut siihen asti mitä mainioimmin duona. Kun Rosita saapui ensimmäisen kerran treeneihin, karisivat epäilykset hyvin nopeasti. Homma toimi kaikilla vaadittavilla tasoilla ja siitä lähtien biisitkin ovat saaneet lisää oivallista syvyyttä.

Joona: - Sattumaa oli vain se että Rosita liittyi yhtyeeseen kello viisi aamuyöllä ja oli mukana ensimmäisellä keikalla parin päivää myöhemmin. Jo muutama vuosi sitten tuli ensimmäiset fiilikset, että haluaisin työstää biisejä Rositan kanssa. Bändiä kootessa on ollut mielessä saada mukaan taitava, vahva ja mielenkiintoinen rumpali sekä laulaja. Kun puhutaan triosta sekä ilmavasta ulosannista, on jokaisen instrumentin pystyttävä tuomaan omat mausteensa soppaan. Phenomenal Creaturesta puhuttaessa miellän ainakin itse lauluosuudet muiden instrumenttien joukkoon.

Ilmavuus onkin avaintermejä, kun tämän yhtyeen ulosantia kuvaillaan. Toinen merkitsevä piirre on se, kuinka vaivattoman tuntuiselta musiikki on saatu kuulostamaan. Paljon treenaamista, oletan?

Rosita: - Emme treenaa kovin usein, lähinnä keikkojen ja äänitysten alla. Biisien soittaminen ja sovittaminen on ollut alusta asti luontevaa, mielestäni meillä on aika vahva sanaton yhteisymmärrys.

Ilari: - Olemme Joonan kanssa soittaneet yhdessä viisi vuotta. Se on luonut hyvän perustan yhteissoitolle. On maininnan arvoinen seikka, että treenaamme tämän orkesterin kanssa välillä hyvinkin harvoin. Tatsi kuitenkin pysyy, koska soitamme yhdessä jatkuvasti ja paljon. Joonan biisien sovittaminen on ollut hyvinkin hauskaa ja luontevaa. Kullekin on helppo työ tuoda ja työstää ideoita avoimessa ja yhteen hiileen puhaltavassa ilmapiirissä. Kai sitä voisi keskinäiseksi kunnioitukseksi kutsua.

Kun nyt on ilmennyt, ettei yhtye ole syntynyt täysin tyhjästä viimeisen vuoden aikana, on myös helpompi ymmärtää miksi materiaali kuulostaa niin kypsältä.

Joona: - On tätä ideaa tullut rakennettua paljon pidempään kuin vuosi. Visio oli hyvin valmis siinä vaiheessa kun Ilari ja Rosita tulivat mukaan. Vuodessa ei ole tarvinnut niinkään hakea linjausta, vaan ennemminkin hitsautua yhteen ja sovittaa biisit.

Onko pienimuotoisen folkin soittaminen vastaveto Lady Escapen suuremmalle ilmaisulle vai onko kyseessä henkilökohtaisten mieltymysten heijastuma?

Ilari: - Mieltymykseni soittaa tällaista musiikkia ei ole millään tavalla sidonnainen muihin yhtyeisiin tai projekteihin, joissa soitan. Kysymys on ehkä enemmänkin silkasta soittamisen ilosta. Toki vaihtelevuus tuo lisää iloa elämään. Kyllä loppujen lopuksi pelkistetty ja itseltään kuulostava, rehellinen musiikki on omaa sydäntäni lähellä.

Joona: - Kyllähän ne omat mieltymykset ovat ajaneet tekemään tällaista tavaraa. Mutta tasapainottavathan nuo toisiaan. Vielä kun aika riittäisi räkäisemmän musan tarkasteluun soittajan näkökulmasta.

Minkälaista musiikkia on tullut tarkasteltua?

Joona: - Päräyttävimmät orkesterit löytyvät muualta kuin nykyaallon huipulta. Rehelliset artistit ja yhtyeet, joita kuunnellessa tulee fiilis että ne seisovat sen takana mitä tekevät. Jos tunnelma luodaan studiossa tai tuplaamalla lauluja tai kitaroita, levy vaihtuu hyvin nopeasti. Se ei toki tarkoita etteikö studiossa saisi loihtia mausteita, mutta liian moni orkesteri ratsastaa pikemminkin taidolla kuin biiseillä. On syynsä miksi tietyt jutut on jäänyt elämään vaikka ajat ovat muuttuneet. Onneksi on yhä yhtyeitä kuten Cosmobile jotka tekevät mielenkiintoista musiikkia ja joiden uusia julkaisuja odottaa innolla.

Rosita: - Aika laidasta laitaan, hyvä musiikki on hyvää musiikkia genrestä riippumatta. Tuotantopuoli ja studiossa ja koneilla kikkailu kiinnostaa yhtä paljon kuin juureva, akustisella kitaralla ja laululla toteutettu riisuttu meininki.

Ilari: - Pidän musiikista, joka saa hermoston linkoamaan kylmät väreet pitkin ihoa ja sisuskaluja.

Entäs musiikilliset esikuvat, jotka saavat ihon ja sisuskalut väreilemään?

Ilari: - Musiikillisessa esikuvassa on mielestäni ehkä hieman ihmistä ikonisoiva klangi. Mielestäni musiikki on taiteena suurempaa kuin tekijänsä. Tästä syystä vastaan, että nuo löytyvät ihan tästä lähipiiristä. Vaikutteita tarttuu tietysti takkiin tuon tuostakin ihan huomaamatta musiikkia kuunnellessa.

Joona: - Ilari osuu naulan kantaan. Mahtavaa huomata kuinka kaverit tekevät Sideffect Recordsilla mielettömän innoittavia juttuja, ilman kompromisseja. Baxter Stockman on jo sulattanut sydämet ja My First Periodin sekä The Munchiesin pitkäsoittoja odotellaan. Jätkät, missä ne viipyy?

Rosita: - En puhuisi niinkään esikuvista kuin vaikuttajista. Vaikutteitahan imee huomaamattaan koko ajan ja joka puolelta, mutta eniten ainakin tiedostan tiettyjien laulajien vaikutuksen omaan äänenkäyttööni. Olen laulanut esimerkiksi paljon Fiona Applen ja Billie Holidayn biisejä, ja sitä kautta saanut syvempää tuntemusta omasta äänestäni ja sen käyttömahdollisuuksista.

EP:n ilmaisu on niin monessa mielessä hyvin herkkää. Onnistuuko sama livenä, kun tähänastiset keikat eivät ole aina tapahtuneet ihan totutuimmissa ympäristöissä?

Rosita: - Toistaiseksi keikkamme ovat olleet enimmäkseen tiloissa jotka ovat mahdollistaneet esiintymisen ilman vahvistusta. Olemme löytäneet aika hyvän balanssin soittoon tällä tavalla, ja keikkatilanteessa soittoon saa toisenlaista intensiteettiä kuin levylle. Levyllä ovat itse soundit paremmin esillä, mutta sanoisin tunnelman välittyvän kummastakin yhtä hyvin.

Joona: - Tavoitteena on että pystyisimme livenä esittämään biisit samanlaisina kuin levyllä, mikäli niin haluamme. Levylle emme tietoisesti lisänneet muuta kuin viulun. Livenä soitamme useimmiten triona, mutta välillä kokoonpanosta uupuu Rosita tai Ilari. Sovitukset elävät siis aina tilanteen mukaan.

Ilari: - Kyllähän tuosta herkkyydestä tietenkin joutuu hieman antamaan pois kun soittaa esim. vilkkaalla kadulla. Toisaalta on ihan siistiä välillä vähän revitelläkin jos tarve vaatii. Mun mielestä tää homma toimii niissäkin sfääreissä vallan mainiosti. Kulloisenkin tilanteen mukaan taplataan ja homma elää ja niin on hyvä.

Millainen on Phenomenal Creaturen tulevaisuus?

Joona: - Biisejä jäi EP:n nauhoituksista yli ja lisää syntyy koko ajan. Tavoitteena on tehdä täyspitkä, tapahtui se sitten ensi kesänä tai vaikka kahden vuoden päästä. EP:n nauhoitimme mökillä Rymättylässä muutamassa päivässä, ja metodi tuntui sopivan meille erinomaisesti. Keikkoja koetetaan saada tehtyä jahka Lady Escapen albumijulkaisun tiimoilta lohkeaa enemmän aikaa. Sopivia keikkakomboja etsiskellessä.

Liikkuuko uusikin materiaali samoissa maailmoissa kuin jo julkaistu?

Joona: - Henkilökohtaisesti haluaisin tuoda myös pirteämpää materiaalia mukaan, mutta saapa nähdä. Biisejä ei synny tilaustyönä, joten niillä mennään mitä tulee. Mutta varmaan sama sävy tulee säilymään kuitenkin. Yksinkertaisilla ideoilla lähdetään huopaamaan vastavirtaan.

Teksti: Jani Ekblom, kuvat: www.myspace.com/phenomenalcreature