31.01.2010
Tummanpuhuvaa laajakangasmaalailevaa poppia soittava Flannelmouth on perustettu jo vuonna 1995 mutta julkaissut vasta kaksi levy�. T�m�n helsinkil�isyhtyeen kohdalla ei siis voi puhua hitaasta kiiruhtamisesta, l�hinn� vain hitaasta. Nyt, tauon j�lkeen, Flannelmouth on taas aktivoitunut.
Uusi levy The Heart Cannot Hold on julkaistu ja yhtyeen voi n�hd� l�hiaikoina my�s keikoilla. Ensimm�inen julkinen esiintyminen uuden levyn tiimoilta n�htiin tammikuun alussa muutamaa p�iv�� ennen levynjulkaisukeikkaa nimett�m�ksi j�tett�v�ss� levykaupassa. Viikolla heitetyn puoliakustisen minikeikan j�lkeen Flannelmouthin haastatteluita eniten antava ydin � laulaja Tuomo Kuusi ja kitaristi Ari Virtanen � suksi Desibelin edustajan kanssa l�heiseen ravitsemusliikkeeseen juttutuokion pitoon.
Silm�lasip�isten tytt�jen yst�v�
Ensialkuun on pakko kysy� Flannelmouthin asiakassegmentist�. Keikalla yleis�ss� n�kyi tasan kahden ihmistyypin edustajia: levyj� hamstraavia, hiukan hontteloita silm�lasip�isi� nuoria miehi� sek� kauniskasvoiseen ja -��niseen Tuomoon kaihoisia katseita luovia el�m�ns� (ensimm�isess� tai toisessa) kev��ss� olevia silm�lasip�isi� tytt�j�. Mille yleis�lle Flannelmouth kokee musiikkiaan tekev�ns�?
Ari: Luonnollisesti musiikkimme inspiroi l�hinn� �lykk�j�, humanisteja ja Helsingin hipstereit�.
Tuomo: No ei niit� itse asiassa. Meit� ei ole koskaan mik��n ryhm� ottanut osakseen, se on ollut v�h�n mit� sattuu. Koskaan kukaan ei ole meit� hirve�sti rakastanut mutta koskaan ei ole kukaan hirve�sti my�sk��n vihannut.
Koska Flannelmouth ei liene kaikille tuttu, suoritetaan pikakelaus historian h�m�rist� nykyp�iv��n. Yhtye perustettiin vuonna 1995 brittipop-buumin aikoihin Blur�Oasis-sodan ollessa kuumimmillaan. Alkuaikojen Flannelmouth ei Tuomon ja Arin mukaan h�vet�, mutta erityisen ylpeit�k��n he eiv�t muinaisista tekemisist��n ole. Kuuntelukelpoista musiikkia Flannelmouth on Arin kertoman mukaan tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ensijulkaisu I�ve Seen Nothing Yet sai kunnian toimia tienraivaajana, mutta vaikka levyll� Tuomon ilmaisua k�ytt��ksemme �pommitettiin Eurooppa paskaksi� ja vaikka se soi jonkin verran radiossa Iso-Britanniassa, haluttu l�pimurto j�i toteutumatta. Into oli kova, mutta lopulta tulosta ei syntynyt, eik� Flannelmouth halunnut sijoittaa omia rahojaan omakustanteen tekoon.
Lopulta vuonna 2004 julkaistiin debyyttilevy, suhteellisen v�h�lle huomiolle j��nyt mutta arvosteluissa menestynyt Rain Inside.
Ari: Levyh�n kuoli k�yt�nn�ss� kahdessa viikossa. Se sai hyvi� arvioita mutta ei juurikaan myynyt. Me masennuttiin eik� tehty v�h��n aikaan musiikkia.
Musiikkia ei j�tetty - Tuomo toteutti itse��n Boys of Scandinavian riveiss� p��sten levytysstudioon asti - mutta kului kuitenkin viitisen vuotta ennen kuin Flannelmouth sai pihalle toisen pitk�soittonsa.
The Heart Cannot Holdia tehtiin hiljalleen. Levyn vanhimmat kappaleet ovat vuodelta 2006, ja levy olisi Arin mukaan voinut ilmesty� jo vuonna 2008. Tuomon vuoden mittainen newyorkinmatka pitkitti kuitenkin jo ennest��nkin venyneit� aikatauluja.
Ari: Suomessa aika usein unohdetaan se, ett� t��ll� on aika v�h�n ammattimuusikoita. Yleens� ihmiset tekee muitakin asioita el�m�ss�. Sen takia levyjen v�leiss� kest��. Varsinkin, jos b�ndiss� on kuusi j�sent�.
Valmiille levylle etsittiin julkaisijaa, ja muutaman kiinnostuneen joukosta l�ytyi yksi todella kiinnostunut taho, J��ns�rkij� Records. Helsingin Kampissa Tavastian naapurissa sijaitsevan Keltainen j��ns�rkij� -levykaupan julkaisutoimintajatke on t�h�n menness� julkaissut vinyylill� uusintoina PMMP:t�, Samae Koskista ja Egotrippi�. The Heart Cannot Hold on J��ns�rkij� Recordsin pelinavaus uuden materiaalin saralla.
Kahden prosentin kerho
Tuomon ja Arin lis�ksi Flannelmouthissa soittavat J-P Cavonius (kitara), Markus Koskinen (rummut), Antti L�nnblad (basso) ja Marko Korhonen (koskettimet). Koko yhtye vastaa sovituksista, kaksikko Virtanen-Kuusi s�velest�, sanoista ja laulumelodioista.
Tuomo: M� maistelen sanoja ja yrit�n l�yt�� niiden rytmin. Kun rytmi on l�ytynyt, melodia tulee puoli-ilmaiseksi. Ei tosin kerrasta-poikki; Sharp Paperin kertos�e on jotain numero seitsem�n. Kokeiltiin vaikka kuinka monia sanoja kertos�keeseen, kunnes lopulta tehtiin siit� sairaan helppo ja simppeli.
Toisen kirjoittamiin sanoituksiin on mahdollista samaistua.
Tuomo: T�� on omituista. Ari on kuitenkin kirjoittanut sanat, mutta min� teen emotionaalisen ty�n. Meid�n tulkinnoilla sanoista ei ole mit��n tekemist� kesken��n.
Ari: Koska olen kirjoittanut sanat, ne ovat jollain tasolla tietenkin t�rkeit�, ja musta ihmiset saavat tehd� omat tulkintansa niist�. Ne ovat tarkoituksella my�s sukupuolineutreja ja k�yv�t sek� pojille ett� tyt�ille!
Tuomo: Kun laulaa ekan melodian, se on v�h�n tyhj� ja henget�n. Mulla on sellainen olo, ett� emootiosta v�littyy ��nitettyyn juttuun vain kaksi prosenttia, maksimissaan. Jos lauluja ei rakenna pidemp��n, tulkinnoista tulee jotenkin kaavamaisia. Menee jotenkin helpon kautta, laulaa liian oikein. Sitten kun alkaa rikkomaan niit� tulkintojaan... Kuuntelee vaikka Johnny Cashi�, joka on sis�ist�nyt t�m�n. Sen laulut eiv�t ehk� ole kauhean oikein, mutta kukaan ei voi v�itt��, ett� niiss� ei ole emootiota.
Emootioon saa v�ri� ik��ntym�ll�, ja yhtyeet usein � p�in vastoin kuin kaikki rockin kliseist� tietoiset odottavat � paranevat vanhetessaan.
Ari: Min�, joka olen ollut b�ndin huonoin soittaja alusta l�htien, pystyn soittamaan jo ihan kohtuullisesti, puhumattakaan noista muusikoista. Mun mielest� nyky��n arvostetaan liian v�h�n sit�, ett� b�ndeill� on pitk� kokemus takanaan. Tietyiss� piireiss� on nopean syklin ajattelu. Ihannoidaan nuoruutta, nopeutta ja tuoreutta.
Tuomo: Jos tunnistaisi itsess� emotionaalisen laiskistumisen, ett� tekisi t�t� siksi, ett� on aina tehnyt t�t�, ly�n liinat kiinni. Mutta viel� on sellainen fiilis, ettei t�m� yhtye ole kuulostanut koskaan n�in hyv�lt�.
Ari: M� uskon, ett� me pystyt��n tekem��n viel�kin parempi levy kuin The Heart Cannot Hold. Ja toivon, ettei siihen menisi viitt� vuotta vaan kaksi. Ja koko ajan biisinkirjoitustaito ja sovitustaito b�ndill� ovat kehittyneet. Pystyt��n tekem��n kappaleita, joissa yhdistyy perinteisi� ja hieman erikoisempia elementtej�.
Tuomo: Eik� t�st� tulekin fiilis, ett� se kuulostaa jotenkin omalta? Ei mit��n rehellisesti uniikkia, mutta mielest�ni me ollaan l�ydetty oma ��ni.
Teksti: Tuomas Tiainen
Kuvat: tuntematon
