Modem: Modemism

Mennyt aika ei koskaan palaa, mutta se vainoaa meitä ikuisesti. Tai näin ainakin helsinkiläinen synapopduo Modem väittää Modemism-kokoelmalevynsä saatetekstissä. Kahden pitkäsoiton jälkeen yhtye on paketoinut alku-uran harvinaisuuksia uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, jolla soundeja on samalla hiottu Modemismille sopivaan kuosiin. Mennyt saa näin palata takaisin, jalostetuissa uusissa muodoissa ja uudessa ajassa.

Modem Age Records

Viime vuoden lopulla Desibeli.netin haastattelussa Modemin kaksikko Tytti ja Ville lupaili kokoelmaa saapuvaksi tämän vuoden puolella, ja näin myös tapahtui. Eikä yhtye ole jättänyt mitään piiloon, vaan aikaa sitten loppuun myydyt vinyylipainokset saavat nyt viimein jatkoa yksiin kansiin kiteytetyssä laitoksessa. Kolme tuplasinkkua, yksi sinkku ja yksi arkistojen aarre vuosien takaa.

Eletään vuotta 2026, joten kokoelma ilmestyi tietysti verkon soittopalveluihin. Fyysistä maailmaa arvostaville ilouutinen on se, että Modemism on saatavissa myös CD-levynä, sekä vinyylinä. Arvioitavaksi saapui harmillisesti ainoastaan kylmiä äänitiedostoja, vaan syntetisaattoreiden lämpimät ääniaallot tekevät kyllä työnsä näinkin.

Kokoelma on rakennettu siten, että materiaalissa siirrytään vanhemmasta uudempaan. Eli kevään 2022 esikoistuplasinkku Elokuvia / Autofiktio saa kunnian avata albumin. Tämähän vie allekirjoittaneenkin takaisin ajassa ja pidin jo tuolloin kaksikon tavasta ottaa parhaita paloja Human Leaguesta, tehden osasille jotain kopioivaa toistoa enemmän. Elokuvia ei ole mielestäni menettänyt tehoaan vuosien saatossa. Dramaattisuus on valttia, kun elävien kuvien ja todellisuuden välinen raja murenee. Kuulostiko Autofiktio todella näin selvästi New Orderilta? Onneksi jälkiä ei ole yritetty siivota pois, vaan asiat esitetään kuten ne olivat.

Jouluksi 2022 ilmestynyt seuraava tuplasinkku meni aikoinaan allekirjoittaneelta ohitse, ties minkä adventtikiireiden takia. Luxuria on selvästi jo lähempänä sitä Modemia joka esittäytyi kevään 2024 Megalomania-debyyttipitkäsoitolla. Megalomanian kohdalla hämmästelin kaksikon päätöstä jättää sinkut ulos levyltä, mutta ehkäpä ratkaisu oli lopulta oikea, koska asioiden piti vielä kehittyä tahollaan, jotta kaikki saattoi napsahtaa kohdilleen vuoden 2025 mestarillisella Interface-albumilla.

Entä miltä sinkut nyt soundaavat, kun niitä vertaa pitkäsoittoihin?

Mielestäni etenkin Trabant on jo erittäin liki sitä Modemia, joka saattoi luoda Imagen ja Ave Marian kaltaisia iskubiisejä. Todellinen arkistojen aarre on kuitenkin Un chant d’amour, jota pidän tämän jälkeen varhaisen Modemin ensisijaisena aarteena. Periaatteessa biisissä voi kuulla uudemman ajan Depeche Moden ja klassisen diskosoundin osasia, sekä pinnan alla jo vaikuttavia ristiin vetäviä voimia. Simppelin synapopin kuorissa on ennenkin käsitelty kipeitä ja kovia asioita, minkä Modem on myös sisäistänyt huomionarvoisesti.

Albumeiden välissä ilmestyi myös yksi tuplasinkku ja kahden vuoden takainen Ei puhuta enää / Hinta -biisikaksikko jatkaa korkeaa linjaa. Eli nämä eivät kirjoissani ole mitään jämäbiisejä, koska moni yhtye olisi onnensa kukkuloilla edes puolet näin tarttuvista kärkikappaleista. Ei puhuta enää nojaa kyllä tuttuun laukkakomppiin, mutta melodia ujuttautuu salakavalasti korvasta sisään ja asettuu taloksi. Hinta on taas levyn lyhin ja rockein tuokio, jolla mukava vaaran tuntu painaa soundeja kovemmin takaseinään.

Jotta kyse ei olisi vain vanhojen sinkkujen kokoelmasta on mukaan otettu tietysti myös yksi aito arkistojen helmi, kuten alussa tuli jo mainittua. Bonusraidaksi on nostettu Interface-sessioiden aikainen Sensaatio, joka ei kylläkään ole aivan nimensä veroinen tapaus. Räväkkä kitarasoolo istuu silti kiekon loppuun kuin peilikatto diskoon, joten kahdeksas numero hyväksytään pienen pohdinnan päätteeksi.

Modemism on läpileikkaus reilun neljän ja puolen vuoden mittaisesta julkaisuhistoriasta, jolloin pandemian aikaisesta projektista on kasvanut oman soundin kehittänyt synapopduo. Interface on tässä välissä vain kasvanut korkoa, joten odotukset tulevaa kohtaan ovat samalla kasvaneet ja kokoelma vain viskaa bensaa liekkeihin.

Mika Roth