10.09.2010
Monipuolista hardcore-möykkää soittava Deathbed julkaisi loppukeväästä toisen albuminsa Birds Of A Coming Storm. Kyseinen tuotos herätti desibeli.netissä siinä määrin intoa, että nelikolta oli udeltava enemmänkin. Kysymyksiin vastaili basisti Ville Angervuori.
Birds of a Coming Storm on julkaisunsa myötä saanut alan medioissa osakseen pääasiassa hyvin innostuneita reaktioita. Millainen tunnelma bändissä on nyt levyn suhteen?
- Bändissä on levyn myötä ja muutenkin oikein hyvät tunnelmat! "Birdsin" teko oli oikein hieno prosessi, sillä äänitimme koko tuotoksen treenikämpällämme ja oikeastaan rumpuja lukuunottamatta täysin omin voimin. Meillä oli selkeä näkemys millaista halusimme ja onnistuimme melko hyvin toteuttamaan visiomme rennon aikataulun suomien mahdollisuuksien kautta. Ja uusien biisien soittaminen livenä ja myös treeniksellä on ollut erittäin hienoa. Eli tunnelmat ovat kohdillaan!
Tuntuuko levy täydelliseltä juuri näin vai tekisikö vielä mieli muuttaa jotain?
- Ei kai täydellistä levyä ole vielä tehtykään, eikä tämäkään tietenkään ole sellainen. Aina löytyy pikkujuttuja joita seuraavalla kerralla voi tehdä paremmin, esimerkiksi soundeissa, biisirakenteissa ja järjestyksessä. Mutta mielestämme onnistuimme tekemään paremman levyn kuin mitä debyyttimme oli eli "eteenpäin on menty", heh!
Veritas-debyytin ja "Birdsin" välisenä aikana bändissä ehti tapahtua monenlaisia muutoksia. Miltä debyytti nyt kuulostaa, suhteessa tuoreimpaan levyyn?
- Kuuntelin itseasiassa eilen Veritaksen melkein kokonaan läpi ja onhan se aika erilainen levy verrattuna uutukaiseen. Veritakselta kuulee ehkä vähän liian selvästi että bändi oli sillon vielä melko projektinomainen laulajan asuessa Ruotsissa ja muiden soittaessa aktiivisemmin muissa bändeissä. Biisit olivat aika samasta puusta veistettyjä ja tietty tuotantokin oli aika erilainen verrattuna tähän uutukaiseen. Levy on ehkä metallisempi mitä bändi on varsinaisesti koskaan ollut ja tämä uusin levy antaakin mielestäni paremman kuvan siitä mitä bändi on "oikeasti" – miltä kuulostamme treenikämpällä ja keikkalavoilla.
Erosivatko levyjen syntyprosessit toisistaan huomattavasti muuten kuin siltä osin, että debyytin teitte ihan "hifi-meiningillä", kun uutukainen on livemäinen ja likaisempi soundeiltaan?
- No tuossa edellähän tuli vastattua aika paljon tähän eli debyytin aikaan treenasimme äärimmäisen harvoin ja esimerkiksi meikäläinen kuuli pari kolme levyn biiseistä vasta studiossa, jossa tein sitten pikapikaa jotkut bassolinjat ja soitin biisit sisään, eh… Kun bändistämme myöhemmin tuli varsinainen bändi eikä mikään projekti niin tottakai huomattavasti lisääntynyt keikkailu ja treenaaminen mahdollistivat sen, että biisejä oikeasti tehtiin ja niitä treenattiin eikä vaan soitettu ykkösellä sisään. Samoin levystä pystyi näin muodostamaan harkitumman kokonaisuuden ja miettimään enemmän yksityiskohtia. Ja mitä soundeihin tulee, halusimme tosiaan ottaa tietoista pesäeroa debyytin "kliiniyteen" ja tuoda esiin juuri livemäisyyttä ja likaisuutta siinä ilmeisesti aika hyvin onnistuen. Enemmän punkkia ja vähemmän metallia, heh!
Omaan korvaani "Birdsistä" tulee mieleen Jane Doe/No Heroes-levyjen aikainen Converge, mutta suoraviivaisempana ja post-metal-höysteillä. Tunnelmoinko oikeilla jäljillä ja tunnelmoin tai en, mikä Deathbedin soundia erityisesti inspiroi?
- Bändillä oli ehkä alkuaikoina enemmän Converge-vaikutteita mutta voisin kuvitella että viimeisimpään levyyn on vaikuttaneet enemmänkin ehkä Cursedin tapaiset suoraviivaisemmat bändit, His Hero is Gone ja tietenkin Black Sabbath, heh! Tässä bändissä kaikki kyllä kuuntelevat musiikkia todella paljon laidasta laitaan että suoranaisia esikuvia on aika vaikea nimetä. Nappaillaan parhaimpia vaikutteita sieltä täältä eikä anneta tiukkojen genrerajojen rajoittaa liikaa. Converge on kyllä hyvä bändi sekin – itseasiassa tässä juurikin pyöritän viimein saapunutta Jane Doen vinyyli-uusintapainosta, heh!
Mistä syntyi ajatus käyttää levyn sanoituksissa sekä suomea että englantia?
- Suomi on erittäin hyvän kuuloinen punk-kieli ja pariin biisiin suomenkieliset sanat tuntuivat istuvan hyvin. Alusta alkaen oli esimerkiksi selvää että minuutin mittainen kakkosbiisi Viattoman Veri vedettäisiin joko suomeksi tai ruotsiksi, heh! Oikeastaan näin jälkeenpäin ainoastaan levyn biisijärjestyksen kannalta on vähän huono, että alussa on heti kaksi suomenkielistä biisiä ja sen jälkeen alkaa englanti. Mutta näillä mennään...
Taannoin Tampereen Yo-talolla Deathbed tuntui livebändinä intensiiviseltä ja aggressiiviselta. Miten itse koette bändin livetoiminnan?
- Livesoiton pointtihan on mielestäni se, että lavalla on meininkiä ja intensiteettiä. Muutenhan voisi ihan hyvin kuunnella kotona levyä, jos keikalla ei ole mitään katsottavaa tai "extraa" levymusiikkiin verrattuna. Ja jos musiikki on agressiivista niin tietenkin livetilanteestakin pyritään saamaan samanmoinen – esimerkiksi vitsien kertominen välispiikeissä tai ylipäätään välispiikit eivät oikein sovellu meidänkaltaiseen musaan. Todella moni muuten hyväkin bändi muuttuu livenä tylsäksi ja puuduttavaksi jos lavalla ei tapahdu mitään ja soittajat keskittyvät vaan suorittamaan biisit virheettömästi. Itselle on myös ollut tärkeää saada keikoista toimivia draaman kaareltaan, missä esimerkiksi biisien väleissä (ja aikanakin) käytettävät sämplet, harkittu biisijärjestys yms. ovat tärkeitä.
Palataanpa sitten vähän historiaan. Oliko bändiä perustettaessa nimenomaan tarkoitus pyrkiä "mahdollisimman kauas" Endstandin ja Manifesto Jukeboxin tyyleistä vai lähdittekö vain katsomaan mitä siitä syntyy? Leimautuiko/leimautuuko Deathbed helposti tunnettujen punk-bändien jätkien "projektiksi" vai tehtiinkö heti kärkeen selväksi, että kyse on ihan omanlaisestaan orkesterista?
- Alussa oli tosiaan tarkoitus soittaa täysin erityylistä musiikkia mitä noilla silloin vielä aktiivisilla "pääbändeillä" vedettiin mutta nyt tosiaan nuo ovat historiaa ja Deathbed on tavallaan se "pääasia" vaikka toki muitakin bändejä on, meikäläisellä esimerkiksi Delta Force 2, Mikalla Atom Notes ja rumpali Villellä Razorblend ja Fleshkraft. Kyllähän noi aiemmat "meriitit" tietty jonkun verran vaikuttavat, mutta eiköhän tässä jo melkoisen omillaan olla. Tuskinpa kukaan Endstandista tai Manifestoista diggaillut alkaa väkisin tykkäämään meidän bändistä vain koska tässä soittaa jotain samoja simppoja...
Udellaan samantien sitten tulevaisuudestakin. Mitä Deathbed aikoo seuraavaksi?
- Ollaan tässä alettu jo tekemään jonkun verran uusia biisejä ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus julkaista kolmen biisin seiskatuumainen "Birdsin" sessioissa nauhoitetuista ralleista, jotka eivät sopineet levyn tunnelmaan. Eli pari rokkaavampaa rallia ja yksi koveri jos vaan saadaan tehtyä siitä tarpeeksi hyvä versio. Sitten olisi suunnitelmissa tehdä keikkoja Suomen lisäksi myös Euroopassa ja pari pistokeikkaa myös Kreikkaan. Toivottavasti kaikki onnistuvat, ainakin tuonne Kreikanmerelle on jo ostettu lentoliput marraskuun puolenvälin tienoille!
Soititte Birds of a Coming Stormin julkaisukeikan Combat Rock Industryn 10-vuotisjuhlissa, joissa myös nähtiin ilmeisesti vihonviimeistä kertaa mainitut Endstand ja Manifesto Jukebox. Miltä tuntui juhlia uutta ja "verestellä vanhaa" ikäänkuin samaan hengenvetoon?
- Tuo loppuunmyyty Nosturin viikonloppu oli kyllä todella hieno kaikenpuolin! Me Manifestoilla olimme jo soittaneet silloin aikoinaan viimeisen keikan tietoisena lopettamisesta ja suurimmat tunteet purkautuivat jo silloin, mutta Endstandille tilanne oli toinen, sillä heidän viimeiseksi keikakseen jäi joku viimeisen eurokiertueen lopettanut show Hampurissa ja bändi ei ikinä päässyt soittamaan mitään "virallista" viimeistä keikkaa ennenkuin nyt. Deathbedille paikka oli erittäin hyvä mahdollisuus päästä esittelemään uutta materiaalia isolle joukolle ihmisiä ja esimerkiksi nuo tulevat Kreikan keikat ovat tulosta noista iltamista Endstandia tsekkaamaan tulleen promoottorin innostuttua myös meistä. Ja tietty levyt yms. tekivät erittäin hyvin kauppansa. Eli kaikin puolin loistava tapahtuma, heh!
Kiitos haastattelusta! Loppuun vielä vapaa sana.
- Nää on nää perinteiset aina eli tukekaa hyviä bändejä, distroja ja levykauppoja. Käykää keikoilla, järkätkää niitä ja perustakaa omia bändejä älkääkä vaan jauhako paskaa netissä! Ja kasvissyönti / veganismi on muuten erittäin terveellistä ja siistiä, heh!
Teksti: Aleksi Leskinen
Promokuva: Ville Angervuori
Keikkakuvat: Teemu Nordlund
