27.10.2010
Ilmassa lent�� laatusanoja kuten dynaaminen, harkitseva, pid�ttyv�inen ja tunnelman ��reen syventyv�.
Suomenkielinen intiimi lauluntekij�pop oli kuvaus johon tiivistin Ville Ahosta b�ndeineen debyyttilevyn arviossa. Vaikka ruorissa on laulussa ja kitarassa vaikuttavan maestro Ahosen ohella nelj� muuta soittajaa, ei soitossa juuri turhia pullisteluita kuule vaan minimalistiset hivelyt antavat keski�ss� olevalle laululle v�yl��. T�ss� ei silti ole koko totuus. Mit� muuta pit�is ehdottomasti kertoa kuvailtaessa Min� ja Ville Ahonen -yhtyett�?
T�t� selvitt��kseni l�in yhtyeen kanssa viisaita p�it� yhteen Tampereen Yo-talon takahuoneessa, jossa viisikko palautui juuri soittamastaan keikasta Liekin l�mpp�rin�. Ahonenhan oli tehnyt soolo- ja duokeikkoja jo pitk��n, ennen kuin muutama vuosi takaperin nousi tarve rakentaa yhtye tukemaan kappalemateriaalia. Pitk��n duokeikkoja Ahosen kanssa tehneen kitaristi Jani Hietasen ohella kokoonpanoon l�ytyi rumpaliksi mm. Risto-yhtyeen kapuloijana tutuksi tullut Alina Toivanen, basistiksi sek� Syd�n, syd�mess� ett� soolotuotannollaan vahvasti vakuuttanut Tuomas Skopa sek� koskettimiin Masi Tiitta. T�ll� kokoonpanolla nuori yhtye kertoi Desibelill� mist� tultiin, miss� ollaan ja mihin t�st� suunnataan� ehk�.
Ensimm�isess� kappaleessa tarjoillun tiivistyksen ohella sellaisia laatusanoja kuin dynaaminen, harkitseva, pid�ttyv�inen ja tunnelman ��reen syventyv� alkaa lennell� ymp�ri b�kk�ri�. Suurimmasta osasta kappaleita oli jo olemassa melko valmis versio ennen b�ndin muodostamista, mik� varmasti vaikuttaa niiden sovitukselliseen ilmeeseen. Toki kun ��nimaisemaa on l�hdetty ty�st�m��n laajemman instrumentaation kanssa, on osan kappaleista tunnelmakin saattanut k��nty� ihan uusiin muotoihin. Ja osan kanssa on taas palattu isojenkin kokeilujen j�lkeen takaisin l�ht�ruutuun.
Vaikka Ville luonnollisesti biisinkirjoittajana pitk�lti vastaakin pilliin puhaltamisesta, analysoin itsekseni ett� jo b�ndin nimi kertoo siit� ett� mist��n taustab�ndi-meiningist� ei ole my�sk��n kyse. Esimerkiksi Skopan soololta tuttu piilev� vinous kuuluu ainakin minun korvissani paikoittain my�s Min� ja Ville Ahosen kappaleissa. Viisikko tiivist�� asian niin ett� ollaan ehk� kasvamassa demokraattiseksi b�ndiksi, jos ja kun lis�� biisej� tehd��n enemm�n yhdess�. Ainakin yhteishenki on hyv�, palikat liikkuu ja b�ndi koetaan jo nyt yhteiseksi hyv�ksi.
Miksi sitten juuri n�m� soittajat? Hietaselta ja Ahoselta l�ytyy historia Hyvink��lt�. Toivanen taas oli joskus aiemmin ehtinyt pyyt�� Ahosta omaan b�ndiins� ennen kuin Ahonen pyysi neitoa t�h�n kokonaisuuteen. Toivasen mukaan Ahosen suustaan p��st�m�� lausetta: �Olisi hienoa saada naisrumpali b�ndiin� ei saa unohtaa, vaikka kuitti heitet��n ihan huumorimieless� Tiitta taas tuli mukaan hiukan mutkan kautta. Alinalta oli mennyt k�si rikki hankeen k�tkeytyneest� olutpullon sirpaleesta eik� b�ndi pystynyt soittamaan. Paranemista odoteltaessa Ahosesta alkoi tuntua ett� joku elementti t�st� materiaalista viel� puuttuu � l�ytyi vanha tuttu Masi Tiitta ja koskettimet. Ahonen oli juuri tuolloin tekem�ss� M�tt�sen laulua johon sitten Tiitta keksi mainion pianokuvion. Skopan sovituksellinen nerokkuus taas tunnustetaan b�ndiss� yleisesti.
Ville s�velt��, mutta sanoitukset tehd��n yhdess� Jussi Moilan kanssa. Joskus tulee ensin joku s�velkulku, joskus taas pala teksti�, toisinaan valmis tarina. Ruodot tuodaan b�ndille valmiilla rakenteella, johon sitten aletaan ty�st�m��n yhdess� lihaksia luurangon p��lle. Min� ja Ville Ahosen kohdalla musiikista ei l�hdet� rakentamaan mit��n isoa tornia tai korkealle nousevia siipi� kilvoittelemaan keski�ss� olevan laulun kanssa, vaan instrumentaatio keskittyy intiimin ytimen levent�miseen melko pelkistetysti. �Iholla olemista� korostaa viel� harkitut pys�htymiset asian ��relle. Tarjoan keski�ss� olevasta ytimest� nime� intiimi junnaus, jota siin� oli yht� lailla jo Ahosen ja Hietasen duo-muodossa. Toivanen tiivist�� osuvasti ett� b�ndi tuo kokonaisuuteen vain lis�� ��nt�, ei niink��n voimaa. Hillitty� ja pid�ttyv�ist�. Ehk� siit� on b�ndin my�t� v�hentynyt pateettisuutta?
Ahonen olisi voinut julkaista biisej��n soolona tai duona jo muutama vuosi sitten, jos asiat olisivat menneet toisin. Viimeist��n b�ndisoundin tuoman lis�arvon my�t� ei ole lainkaan ihme ett� Johanna Kustannus p��tti julkaista yhtyeen levyn ja sit� kautta levyn tuottajanpallilla istunut Nick Triani oli my�s juuri sopiva mies kirkastamaan yhtyeen lopullista ilmett�. Vaikka levylt� l�ytyy yhten�inen tematiikka, oli sen s�vellyksiss� ja sovituksissa ehk� jonkin verran heittelevyytt� ja ep�yhten�isyytt� jota Trianin n�kemys tasapainoitti Ahosen mielest� juuri oikealla tavalla. Vahvojen soittajien ja vaihtelevien mieltymysten yhteennivojana Nick oli mies paikallaan. Tekninen pilkunviilaus ei olisi t�lle levylle sopinut vaan hiomisty�t�kin tehtiin kuten sovituksia � enemm�n sipauksin ja hivelyin. Paketti oli jo studioon tultaessa aika valmis.
Ja mit� jatkossa? Levyn p��tt�v� Musta virta irtautuu puoliv�liss��n tarinankerronnasta pelkk��n musiikilliseen tunnelmanluomiseen ja ylt�� lopulta l�hes teknoon asti. T�ysin poissuljettu mahdollisuus ei ole ett� siit� jatkettaisiin seuraavalla levyll� elektronisissa maisemissa mutta ihan yht� hyvin saatetaan siirty� t�t�kin akustisempaan muotoon. T�h�n menness� saatu palaute on ollut sen verran hyv�� (Desibelin ohella my�s mm. Helsingin Sanomat tarjoili t�ydet viisi t�hte�) ja fiilis b�ndiss� sen verran vahva ett� jatkoa sopii odottaa. B�ndin tavoitteena on pit�� toiminta mielekk��n� ja mieli avoimena. Todenn�k�isesti Ahonen ei silti ainakaan muuta takaisin Hyvink��lle n�pp�ilem��n kitaraa�
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: myspace.com/villeahonen
