Bookends - väsymyksestä äänekkääseen kitarointiin
17.12.2010
Liikkumisen akustisvetoisesta soundista kohti laajempaa, pianolle ja sähkökitaralle tilaa antavalle äänimaailmalle voi tehdä pop-sensibiliteettiä unohtamatta.
Kotimainen kitarapop-trio luotti vuoden 2006 debyytillään rikkaaseen akustisvetoiseen soundiin, jossa koskettimet, stemmalaulut, torvet ja perkussiot maustavat keitosta. Kakkoslevyllään Proud Of My Stereo yhtye ulottaa kulmiaan laajemmalle, antaen lisäroolia pianolle ja myös sähkökitaralle. Pop-sensibiliteetti ei silti unohdu. Mitä muuta olisi hyvä tietää yhtyeestä nimeltä Bookends? Yhtyeen jäsenet Ville Tirilä (laulu, koskettimet, kitarat) ja Lauri Leskinen (kitarat, koskettimet, taustalaulu) vastailivat Desibelin kysymyksiin.
Ville: Sanoisin, että meidän musiikki on sellainen luonteva sulatusuuni. Eli vaikka 60-lukulainen perinnepop siellä pohjavireessä vaikuttaa, niin emme retroile ryppyotsaisesti. Toisaalta vaikka levyllä on myös paljon hyvin 2000-lukulaista pulputusta ja rutinaa, niin emme pyri siinäkään kurottelemaan pakkomielteisesti trendeihin. Vaikutteita tulee monelta suunnalta ja ne sulautuvat pakottomasti osaksi samaa musiikillista soppaa.
Kirjoitin arviossani että ”Lauhkean voimapopahtava jämäkkyys ja lähes leikittelevä tekemisen ilo paistavat nyt heleän pop-melodisuuden ja pienempään rooliin jätetyn melankolian rinnalla.” Osuuko maaliin?
Ville: Totta. Vaikka teksteissä ruoditaan aika isoja ja vakaviakin teemoja, niin musiikki on silti aiempaa värikkäämpää ja vapautuneempaa.
Lauri: Tekemisen iloa kyllä oli ihan eri tavalla kuin aiemmin. Oli avoin ja vapautunut fiilis tehdä levyä. Ehkä se kuuluu myös siinä, että melankolia todella on pienemmässä roolissa. Hassua, enpä oo ajatellut tuota aikaisemmin, mut niin se taitaa olla! Levyn tekoprosessissa löytyi jotenkin oma tapa tehdä asioita ja myös oma ääni. Ei ollut sellaista hatunnostelua ja kumartelua ilmassa yhtä paljon kuin joskus aiemmin.
Kuinka paljon yhtyeen tapa sovittaa kappaleita muuttuu kun lavalla soittaakin trion sijasta viisi pelimannia?
Ville: Oikeastaan levyllä on niin paljon erilaisia kosketinsoundeja ja muita yksityiskohtia, että kolmestaan niiden sisällyttäminen livesoundiin olisi vähintäänkin haasteellista.
Lauri: Lähtökohtaisesti me tietty pyritään toteuttamaan levyn sovituksia ainakin sinnepäin myös livenä. Jos joku ei toimi sellaisenaan, niin sit mietitään. Jo Villen kanssa levydemoja tehdessä todettiin, että jos näitä sovituksia haluaa elävänä vetää, nii tarvitaan lisää käsiä. Piano on vahvasti mukana melkein joka biisissä, joten livenä Ville on pitkälti sen kimpussa koko ajan ja näin ollen mulle jäis kitarointi & lisäkiipparit. Lavalla niiden välillä pomppiminen on hankalaa ja levyn kosketinosuudet koettiin niin tärkeiksi soundin kannalta, että pyydettiin Jarkko (Kangas) mukaan. Anttihan (Tirilä) on meidän kanssa bassotellut jo pitkään. Myös rytmisiä juttuja on levyllä yllättävän paljon, joten lisäkäsipari taitais olla myös Jussille (Jyväsjärvi, lyömät ja taustalaulu) paikoin tarpeen.
Mistä Bookendsin tarina alkaa?
Lauri: Se alkaa Villen ja mun olohuoneista sekä väsymyksestä äänekkääseen kitarointiin. Meidän edellisen bändin soundi oli jo matkalla kohti Foo Fighters -tyyppistä ärjymistä, kun se bändi loppui. Sit vedettiin vähän henkeä, kunnes akkareiden hipelöinti yhdessä ja biisien säveltäminen ilman yhtyeen viitekehystä alkoi kiinnostaa ja se tuntuikin alusta asti hirmu virkistävälle. Pari ekaa vuotta mentiin todella riisuttujen sovitusten maailmassa ja sit ekaa levyä kohti haluttiin enemmän bändisoundia ja Jussi tuli mukaan. Me ollaan selvästi matkattu isompaa soundia kohti koko ajan. Ens levyllä on sit taustalaulajat, Yanni ja jousikvartetti messissä!!
Oliko mainitsemani pop-sensibiliteetti alusta asti yhtyeen ytimessä?
Lauri: Yksinkertaisesti: kyllä. Me ollaan aina digattu hyvästä laulunkirjoittamisesta ja melodioista. Alussa soundi oli enemmän folk-vaikuttteinen, mut ehdottomasti pop on kulkenut mukana koko ajan.
Beach Boys, Ben Folds, Ken Stringfellow… vieläkö debyytin aikaan mainitut mieltymykset riittävät?
Ville: Noita artisteja on ihailtu jo vuosia ja täytyy sanoa, että Benin ja Kenin uudet tekemiset tulee aina tarkastettua. Edellisen levyn jälkeen bänditoiminta oli lähes pysähdyksissä parin vuoden ajan ja kun palasimme säveltämään uusia lauluja, niin huomasimme että levylautasille oli eksynyt tauon aikana paljon meille uusiakin artisteja. Esimerkiksi MGMT:n moderni meininki, Arcade Firen paatos ja Wilcon kokeilevammat levytykset vaikuttivat tämän levyn soundiin.
Lauri: Juu, totta. Vanhojen suosikkien tekemisiä tulee seurattua, mut paikoilleen ei tarvi jämähtää. Mulla oli ekan levyn jälkeen sellainen kausi, etten kuunnellut juuri mitään itselle uutta musaa. Uudet bändit epäilyttivät "koska ne ei soundanneet tutulle ja turvalliselle". Sit huomasin jumittavani ja tylsistyväni pahasti. Mun piti vähän puskea itseäni liikkeelle ja sitten huomasinkin kuinka saakelin paljon parin viime vuoden aikana on tullut hyvää pop-musiikkia. Liikkeessä pysyminen on tärkeää. Minusta kaikki ns. uudet vaikutteet kuuluu Proud of My Stereolla tiettynä rohkeutena ja mentaliteetin tasolla: me pyrittiin tietoisesti uusimaan omia toimintatapojamme ja kyseenalaistamaan meidän rutiineja. No, miksei ne kuulu paikoin soundillisestikin, mut ehkä ne ennemminkin antoivat meille työkaluja oman äänen löytämiseen.
Miten Bookends luo musiikkinsa?
Ville: Aiemmin minä ja Lauri toimme kumpikin treeneihin omia, jo valmiiksi tehtyjä biisejä. Nyt teimme enemmän yhteistyötä. Useita biisejä sävellettiin ja sovitettiin kimpassa alusta asti ja sen jälkeen ne hiottiin koko bändillä levytettävään muotoon. Pyrittiin rikkomaan myös kaavamaista biisintekotapaa. Tästä esimerkkinä levyn haastavin veto Shaking off The Mantra. Siinä sovimme sävellajin ja työstimme kumpikin tahoillamme musiikkia samaan tekstiin. Lopuksi yhdistelimme toisiltamme "pimennossa" työstämiämme biisin osia ja tästä syntyi laulun psykedeelisesti polveileva rakenne. Sopivasti outoilua, siis!
Millaisia tavoitteita Bookendsillä on ja miten tästä eteenpäin?
Ville: Edellisen levyn kohdalla tehtiin vain joitakin keikkoja. Nyt koemme, että tämän bändin ja näiden laulujen todellinen arvo mitataan yleisön edessä. Eli pyrimme panostamaan hyviin keikkoihin!
Lauri: Kuten Ville sanoi, tehdään nyt keikkoja ensiksi. Jossain vaiheessa pitää aloittaa seuraavan levyn suunnittelu. Toivoisin, että pystyttäis jatkamaan samanlaisella yhteen hiileen puhaltamisen meiningillä, joka Proud of My Stereota tehdessä löydettiin, koska se tuntuu meille hyvin hedelmälliseltä tavalta. On kivaa tehdä kimpassa ja saada suoraa palautetta välittömästi, eikä nillittää oman taide-egonsa takia pikkuasioista.
Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.bookendstheband.com
