Kirjat

Paul Brannigan & Ian Winwood: Syntymä Metallica kuolema – osa 1

04.12.2013



Kummallisena on pidettävä myös yhtyeen kiertueiden kuvaamista. Joihinkin kohtiin, kuten Suomessa 14. joulukuuta 1984 tapahtuneeseen Tarvasjoen keikkaan, sentään tartutaan kunnolla kiinni, tosin tuossakin tapauksessa legendan luominen on tainnut ajaa faktojen ohi. Tai sitten Tarvasjoella on tapahtunut jotain sellaista mistä kukaan ei ole kuullut koskaan aiemmin – edes täällä kaukaisessa Suomessa. Ärsyttävää on myös Brannigan & Winwood –universumin luokittelu, jossa Slayer on jumalainen ilmestys, Metallica vain pari astetta näistä jälkeen jäävä ilmiö ja lähes kaikki muu ajan musiikki on silkkaa roskaa, tai vähintäänkin toisen luokan kuonaa. On toki yksi asia ylistää kirjan aihetta, mutta naurettavan dissaamisen soisi jäävän keltaisen lehdistön puuhaksi.



Kirjan jälkimmäinen puolisko kiihdyttää vauhtiaan samaan aikaan kun Metalican musiikista tippuu nopeus ja em. Master of Puppets ja … and Justice For All –albumien syntytarinat kelataan läpi pikaisesti, sillä kirjailijakaksikon silmissä kiiluu jo miljoonia myyneen Metallican hohde. Kyseinen hittikiekko nostetaankin sen verran korkealle jalustalle, että moista ei voi kuin ihmetellä – mitähän positiivista kaksikko tulee keksimään vielä Load / Reload -aikakaudesta?

Syntymä Metallica kuolema –paketin ensimmäinen osa paljastuu nopeasti kasatuksi ja harvoihin uusiin haastatteluihin nojaavaksi kirjaksi, jossa bändin muusikoita kuullaan suurin piirtein yhtä paljon kuin entisiä musiikkijournalistejakin. Opusta voi toki suositella, mikäli hyllystä ei satu löytymään aiempia Metallica-kirjoja ja ryhmän taustat eivät ole hyvin tiedossa, mutta etenkin pitkän linjan faneille näistä kolmesta ja puolesta sadasta sivusta on vähäisesti iloa. Toivotaan että tultaessa bändin kannalta vaikeisiin aikoihin myös kirjoittajat terästävät otettaan ja löytävät sen oleellisen touhottamisen seasta.

Mika Roth




Lukukertoja: 1541
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa mys