Kirjat

Mark Yarm: Kaikki rakastavat Seattlea

12.05.2014



Alussa lukija (tai ainakin allekirjoittanut) joutuukin toistuvasti turvautumaan kirjan perältä löytyvään nimiluetteloon, josta selviää kuka kukin on ja minkä bändin kitaristista/rumpalista/roudarista nyt olikaan taas kyse. Asiaa hankaloittaa vielä se, että alussa moni keskushenkilöistä vaikutti useammassa bändissä, joten samat kaverit puhuvat usein kahdesta, kolmesta ja jopa neljästä yhtyeestä, mikä sotkee pakkaa ansiokkaasti. Kaiken kukkuraksi Yarm ei ole lisännyt puheenvuorojen sekaan omia mietteitään, joten lukijalle jätetään kaikki tulkinnan vara, kun kiistatilanteissa, ja vähän muissakin tapauksissa, peräkkäiset lausunnot kumoavat toisiaan. Ns. totuutta ei siis tungeta useinkaan kurkusta alas, vaan esillä on vain reilu annos näkemyksiä ja mielipiteitä, eivätkä ne muistikuvatkaan tunnu päälle kahden vuosikymmenen jälkeen enää yhtenevän kovinkaan paljoa.



Mik√§ lukijalta ei j√§√§ kuitenkaan huomaamatta, on Yarmin vakaa n√§kemys siit√§, ett√§ vain ja ainoastaan Seattlesta tuli s√§√§llisi√§ grunge-b√§ndej√§. Soundista innostuneet britti-yhtyeet, ja kaikki muutkin ‚ÄĚkopioijat‚ÄĚ, saavat tylyn tuomion Yarmin valitsemien lausuntojen muodossa. T√§m√§ h√§rk√§p√§inen puskeminen saa Yarmin ylist√§m√§√§n jopa Candleboxin kaltaista per√§ss√§hiiht√§j√§√§, jonka nostaminen suurten joukkoon on v√§hint√§√§nkin kyseenalaista. Omasta mielest√§ni Bushin kaltaiset menestyj√§t olisivat ansainneet edes jonkinlaisen tunnustuksen, mutta moista k√§denojennusta ei Yarmilta tule miss√§√§n vaiheessa. N√§iss√§ kohdin olisinkin kaivannut arvon toimittajan/kokoajan omaa perustelua, mutta miest√§ ei kuulla kuin alku- ja loppukaneeteissa.



Kirjan monipuolisen ja vivahteikkaan alun jälkeen mukaan kuvioihin tulevat genren suuret ja ylistetyt bändit, mutta näissäkään kohdin Yarm ei hylkää tyyliään, vaan antaa kaikkien, jopa Courtney Loven kaltaisten väriläiskien, paukuttaa suutaan kuten parhaaksi näkee. Samoin sanansa saavat sanoa monet niistä soittajista, joiden bändit eivät koskaan räjäyttäneet pankkia, vaikka osa näistä olisi moisen ansainnutkin. Alun innostuksen jälkeen mukaan hiipii katkeruutta ja pahaa mieltä. Tuo tummuminen muistuttaa sitä samaa kohtaloa, joka rokotti Seattlen skenen, ja koko grungen, voimaa, kun huumeet niittivät aikoinaan julmaa satoaan vieden mukanaan monia muitakin kuin vain Kurt Cobainin ja Layne Staleyn.



Kaikki rakastavat Seattlea -teos on kunnioitettavan tinkimätön, mutta samalla myös vaikeasti haltuun otettava paketti. Mikäli grungen perusasiat ovat päässeet unohtumaan, kannattaa suorittaa pieni kertaus, ennen kuin Yarmin kokoamaan opukseen tarttuu. Loputtomilla puheenvuoroilla kasattu kirja on tyyliltään mielenkiintoinen, hetkittäin yllättävä ja parhaimmillaan jopa maukas, mutta samalla se suhtautuu aiheeseensa niin intohimoisesti, että metsää ei tahdota nähdä aina puilta. Tai ehkä tuo puskeminen on juuri se grungen henki jota Yarm pyrkii määrittelemään?

Mika Roth




Lukukertoja: 1091
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa myŲs