Kirjat

Ari Väntänen: Michael Monroe (päivitetty)

31.10.2014



Monroen elämän nousut ja laskut esitetään sen verran mukaansatempaavasti, että lukija kokee todella olevansa niin Lontoon kurjuudessa, New Yorkin huumassa Hell’s Angelsien naapurina, kuin Kiikalan perämetsien musertavassa hiljaisuudessakin. Väntänen on käyttänyt Monroen haastatteluiden tukena liutaa muita ääniä, joista etenkin vanha luottotoveri ja basisti Sam Yaffa on tainnut päästä erittäin lähelle Monroen sielua. Rockin kuuluisia vokalisti/kitaristi pareja noudattaen Monroen välit Andy McCoyn kanssa ovat sen sijaan olleet aina vaikeat, mutta onneksi suurempi loanheitto jää puuttumaan, vaikka pientä piikkiä ilmassa onkin. Herrat ovat toisilleen vain kuin tuli ja vesi, eikä aina ole edes varmaa kumpi on se kumpi.

Päivitetty laitos ulottuu kesään 2014 saakka, joten lukijat pääsevät mukaan Monroen Ruisrockin keikan kyljessä vietetyille 50-vuotis juhlille, joiden spektaakkelimaisuus taisi hakea vertaistaan. Voice of Finland -ohjelman vakinaama on viime vuosien aikana muuttunut myös kuin varkain koko Suomen Mikeksi, ja pääsipä itsensä mukaan nimetyn räjähtävän rockbändin pomo Linnan juhliinkin, mitä harva punkkari on saavuttanut. Kaikkien tunnustusten, Emmojen ja muiden palkintojen kruunuksi miehelle lanseerattiin vieläpä oma korusarja Kalevala Korun toimesta.



Merkittävintä Monroen 10-luvussa on kuitenkin ollut musiikillinen elpyminen, joka käynnistyi vuoden 2011 Sensory Overdrive -albumilla. Spagaatteja edelleen taivuttelevan vokalistin uuteen bändiin rekrytoidut kitaristit Ginger ja Steve Conte osoittautuivat moottoreiksi, joiden avulla Monroe, Yaffa ja rumpali Karl Rosqvist löysivät nopeasti yhteisen sävelen, tai oikeastaan nipun erittäin vahvoja ja tarttuvia säveliä.

Gingerin poistuttua bändin vahvuuksista sooloilemaan sisään astui hetkeksi Backyard Babiesin toinen ydin ja The Hellacoptersin legendaarinen perustajajäsen Dregen. Vaikka näyttävän kitaristin kausi bändissä päättyi keväällä 2014, niin ikään oman soolouran johdosta, hakee Monroen ryhmän tuorein albumi Horns and Halos vertaistaan kotimaisen rockin historiasta. Kirja (tai sen tämä laitos) päättyykin nostavissa tunnelmissa, sillä Monroe on betonoinut asemansa kansakunnan virallisena rock’n’roll petona, eikä mikään näytä muuttavan tilannetta tulevaisuudessa. Edessäpäin tie jatkuu silmänkantamattomiin, kuten Väntänen lopussa osuvasti toteaa.
To be continued…

Mika Roth




Lukukertoja: 3055
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa mys