Kirjat

Paul Stanley: Tehty mikä tehty – minun tarinani

08.04.2015



Leijonanosa kirjasta on kuitenkin Kissin tarinaa ja Stanley tuo toistuvasti esiin suuren rakkautensa bändiään kohtaan. Väläytteleepä mies jopa mahdollisuutta, jossa hänkin voisi astua sivuun Starchildin saappaista sillä hahmot ovat kasvaneet niin suuriksi, että periaatteessa kuka tahansa voisi näytellä niitä. Väite on rohkea, sillä eiköhän bändi kuole siinä vaiheessa kun viimeinenkin alkuperäisjäsen siirry sivuun – sitten joskus.

Kiss vei itsensä tuotteistuksen jo 70-luvun puolivälissä tyystin omalle tasolleen, mutta tästä kultakaivoksesta kunnia lankeaa nyt manageri Bill Aucoinille, jota Stanley ylistää maasta taivaisiin. Aucoin saa jopa anteeksi myöhemmän huumeisiin sortumisensa. Bändin uran merkittävimmäksi solmukohdaksi nostetaan Alive!, jolla yhtye sai soundinsa ensi kertaa kohdilleen. Studiossa hommat eivät ottaneet toimiakseen, mutta tuottaja Eddie Kramerin ohjauksessa kaikki loksahti viimein kohdilleen. Stanley nostaa lähes yhtä merkittäväksi tapaukseksi kuitenkin myös seuraavana vuonna julkaistun Destroyerin, jonka tuotti puolestaan aiemmin mm. Alice Cooperin ja Lou Reedin kanssa yhteistyötä tehnyt Bob Ezrin. Autoritäärisesti käyttäytynyt tuottajalegenda käytti jopa pilliä pitäessään maskisankarit ojennuksessa ja Ezrin saa kiitosta erityisesti siitä, kuinka bändi joutui puolittaisen pakon edessä laventamaan horisonttiaan.



Stanley toistaa, ja välillä suorastaan jankkaa, näkemyksiään ja etenkin vanhat bändikaverit Criss ja Frehley saavat lokaa niskaansa luvusta toiseen. Nähtävästi nelikon tulevia reunioneita onkin turha odottaa, sillä sillat ovat palaneet niin totaalisesti kumpaankin suuntaan. Suhde Simmonsin kanssa on sentään toimiva, vaikka basistin businessäly ehdollistetaan toistuvasti, onhan kaksikko taistellut vallasta jo yli neljän vuosikymmenen ajan.

Mika Roth




Lukukertoja: 1748
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa myös