Kirjat

Joe Perry & David Ritz: Rocks – Minä ja Aerosmith

25.11.2015



Perry pyrkii nostamaan myös muiden jäsenten, eli rytmikitaristi Brad Whitfordin, basisti Tom Hamiltonin ja rumpali Joey Kramerin hahmoja esiin, mutta kaikki päätökset, kulminaatiopisteet – ja ongelmat – tuntuvat vain kasautuvan kärkikaksikon kohdalle. Näistä takarivin hepuista etenkin Hamilton saa tunnustusta, olihan hän Perryn ensimmäinen liittolainen, kun kaksikko lähti etsimään aikoinaan Bostonista itselleen bändiä ja sitä kautta nostetta.

Aerosmithin syntyhistoria ja alkuvuodet ladotaan lukijan eteen värikkäänä, räväkkänä ja biletyksen kyllästämänä putkena, jolloin kynttilää poltettiin noin kolmesta päästä. Huumeiden tunkiessa kuvaan mukaan Perry osaa olla myös uskomattoman pikkutarkka ja Tylerin tavoin hänkin pitää niiden antia ainakin osittain positiivisena, noin luomiskulmasta katsottuna. Perry tosin tunnustaa olevansa addikti ja korostaa sitä, kuinka huumeet auttoivat häntä vain lyhyen aikaa, ennen kuin niistä tuli isäntiä herran itsensä muuttuessa rengiksi.



Lukijalle käy myös erittäin selväksi, että mikäli Tyler olisi ollut kuosissa, olisi Aerosmith julkaissut huomattavasti enemmän albumeita vuosien saatossa. Kitaristilegendan oma The Joe Perry Project ei olisikaan tällaisessa haaveiden täydellisessä rock-maailmassa välttämättä pyöräyttänyt neljää kiekkoaan, eikä Perry itse vielä kolmea sooloalbumiaan tuon päälle, mikäli Tyler olisi vain pysynyt irti aineista ja saanut itsestään ulos lyriikoita. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja uudella vuosituhannella vain kaksi oikeaa albumia, sekä yhden cover-kiekon pyöräyttänyt Aerosmith onkin tällä hetkellä lähinnä nostalgia-pumppu, jonka mahdollisesti viimeiseksi jäänyt vuoden 2012 Music from Another Dimension! -pitkäsoitto ei ole millään tasolla bändin arvoinen päätös.

Rocks – Minä ja Aerosmith on kaikin tavoin tasapainoinen, tarkkanäköinen ja pääosin nautittavakin teos. Perryn pahimmat seikkailut aineiden maailmassa saattavat olla joillekin hieman raskasta luettavaa, mutta ovathan nekin pala legendaa, joten muisteluiden tuokin puoli lienee oikeutettu.

Mika Roth




Lukukertoja: 951
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa myös