Kirjat

Phil Collins: Omaelämäkerta

28.05.2018



Katkeruuteen olisi siis mahdollisuuksia, mutta onneksi näppäräsanainen tarinankertojamme on moisen pikkusieluisuuden yläpuolella. Halki kirjan kerrontaa viekin eteenpäin ’tulipahan tehtyä ja mitä niitä nyt katumaan enää’ -henki, sillä menneiden märehtiminen on mukavampaa ja rakentavampaa tehdä positiivisuuden lasit päässä.

Oman pikantin lisänsä kirjaan tuo Collinsin vapaa tapa liikkua eri aikamuodoissa. Yksi kappale kerrotaan nykyhetkenä, seuraava taas jonain aikoja sitten tapahtuneena, miten fiilis on milloinkin sattunut miestä viemään. Alkuun tämä sattumanvarainen aikamuotorumba jopa häiritsi, mutta jo parin luvun jälkeen poikkeukselliseen tyyliin ehti tottua. Pääosin kronologisesti tapahtumia läpikäyvä kerronta tekee myös joitain aikaloikkia eteen- ja taaksepäin, mutta nämäkin sivuaskeleet ovat aina perusteltuja.



Paluun keikka-areenoille tehnyt Collins on siis tehnyt rauhan osapuilleen jokaisen vanhan demoninsa kanssa, joista alkoholi käydään sivuilla kaikkein raadollisimmin läpi. Mutta edes näissä matalimmissa kurakoissa tyylikäs herrasmies ei menetä huumorintajuaan, jos se huumori nyt sitten onkin mustinta mahdollista.

Mika Roth




Lukukertoja: 133
Facebook
Artistihaku
Lue myös nämä
Kirja-arvioissa myös