Pentatonik - Vaistolla eläimen
24.02.2005
"Pentatonik nousee tuhkasta ja tulee hakemaan sinut maailmaansa minne aurinko ei paista ja missä linnut eivät lirkuta."
Tasavaltamme pääkaupungissa vuonna 2002 perustettu Pentatonik määrittelee musiikkityylikseen tylynkuuloisen Tekno-Porno-Metallin. Tämä kukkahattutädit keikoilta karkoittava sanahirviö tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtye takoo riffipohjaista koneavusteista metallia jossa suomenkielisten sanoitusten aihepiirit kuten itse musiikkikin ovat saaneet selviä vaikutteita eräältä "suurelta saksalaiselta" alan bändiltä.
Yhtye on sitten syntynsä edennyt nopein askelin. Vuonna 2003 se julkaisi kolmen biisin promon, jonka Mustaksi muutan kappaleesta tehtiin vielä samana vuonna musiikkivideo. Seuraava vuosi toi tullessaan Kelvoton ep:n, jolta löytyi viiden varsinaisen kappaleen lisäksi nimibiisistä tehty musiikkivideo. Tälläkin kertaa videon taiteellinen ja tekninen taso olivat hyvin korkealla ns. kengännauhabudjetista huolimatta. Vuosi 2005 on alkanut uuden pitkäsoiton äänityksillä, sekä monien tuoreiden ideoiden kehittelyllä. Hektisestä aikataulustaan huolimatta yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä JP, sekä vokalisti AP uhrasivat hetken aikaansa jutustellakseen Pentatonikin kuulumisista.
Oudosta ideasta oikeaksi yhtyeeksi
Kerrataanpa aluksi lähtökohdat, eli koska Pentatonik on perustettu, missä ja keiden toimesta?
AP: - Pentatonik on JP:n kuningasajatus. Kuulin yhtyeestä yhteisen ystävän kautta joka esitteli meidät. Tapasin JP:n ensimmäistä kertaa kun menimme äänittämään Mustan lauluja. Mietin että tuolta jätkältä en ostaisi käytettyä autoa, mutta ostin kuitenkin pari vuotta myöhemmin enkä ole joutunut katumaan.
JP: - Tämä yhteinen ystävämme oli itse asiassa Pentatonikin ensimmäinen rumpali. Pentatonikin syntyyn vaikutti se että Rammstein kolahti joskus muhun todella kovaa ja ajattelin, että kun kukaan ei tee samanlaista kamaa Suomen kielisenä niin teen sellaista sitten itse. Silloin ei vielä Ruoskista saati Turmion kätilöistä ollut kukaan kuullutkaan.
Alkuun JP teki kertomansa mukaan biisejä lähinnä omaksi huvikseen. Aikaa myöten niin tutut kuin tuntemattomatkin kävivät kuitenkin kehumaan syntynyttä jälkeä siinä määrin, että idea kehittyi pikkuhiljaa eteenpäin. Niinpä sitä oltiinkin pian jo etsimässä sopivia heppuja ihka oikeaan bändiin. Onko hyllyillä olevissa aarrearkuissa pölyttymässä vielä alkupään julkaisemattomia demoja, joita olisi kenties lupa odottaa vielä joskus julkaistaviksi?
JP: - Kyllä multa vielä löytyy ne ihan alkuperäiset mun itse laulamat ja soittamat pentatonik biisit, jotka nykyään herättää minussa lähinnä hilpeyttä tai sääliä. Nykyään tämä on kuitenkin ihan oikea bändi ja onhan toi nauhoitus- ja tuotantokalustokin parantunut huomattavasti vuosien saatossa. Saa nähdä tuleeko kukaan niitä ikinä kuulemaan.
AP: - Olemme äänitelleet paljon materiaalia heti alusta saakka. Ei sitä ikinä tiedä vaikka niistä julkaistaisi joskus jotain valikoituja Herkkupaloja PPK:n jäsenille. PPK on Pentatonikin ihailijakerho, jonka ilmaista jäsenyyttä voi tiedustella osoitteesta [email protected]
Pentatonikin industrial-henkisessä ulosannissa on kuultavissa niin Rammsteinin kuin muutaman muunkin modernimman konemusiikin vaikuttajan jälki. Voisi siis helposti olettaa nuoruuden kuluneen Kraftwerkin ja Skinny Puppyn kaltaisten "edistyksellisempien" konepoppoiden pauloissa. Kysyttäessä teini-iän idoleita JP lataa kuitenkin suoralta kädeltä tiskiin nimet KISS ja W.A.S.P. , todeten samalla "Rammsteinin sun muiden" tulleen mukaan kuvaan vasta paljon myöhemmin.
Entäpäs sitten tuo keikkahistoria. Koska ja missä Pentatonik heitti ensimmäisen keikkansa, ja oliko kyseinen keikka kenties suurikin menestys?
AP: - Ihan ensimmäinen live-veto oli yksityistilaisuudessa reilu vuosi sitten. Porukkaa ei ollut paljon mutta tunnelma tiivistyi käsinkosketeltavaksi. Keikkoja alettiin oikeastaan kyselemään vasta kesällä 2004 kun oltiin treenattu ja äänitelty jo hyvän aikaa.
Omin voimin, omin ehdoin
Pentatonik on äänitellyt debyyttipitkäsoittoaan pitkin talvea. Suunnitelmissa on rakentaa kymmenen biisin tiukka tuliannos kaiken tieltään jyräävää täysiveristä Pentatonik-junttaa. Mitään tarkempaa aikataulua levyn julkaisulle ei ole kuitenkaan lyöty kiinni, vaan valmista tulee sitten kun tulee.
Uusien biisien lisäksi tulevalle pitkäsoitolle on yhtyeen mukaan kelpuutettu myös joitain vanhempia raitoja. Ainakin Mustaksi muutan ja Aina ne päivät tarjotaan ensimmäiseltä promolta, samoin Kelvoton ep:n materiaalia tullaan kuulemaan. AP toteaa, että kaikki vanhat biisit on kuitenkin hajoitettu atomeiksi ja rakenneltu uudestaan, joten kierrättämisestä sanan varsinaisessa merkityksessä on turha puhua. Vanhat kappaleet tarjotaankin uusina ja helvetin paljon parempina versioina, pistää JP vielä perään. Alkujaan vuoden 2005 aikana oli tarkoitus julkaista toinenkin pitkäsoitto, mutta nyt on mieli ehtinyt hieman muuttua...
AP: - Meillä on kasassa paljon materiaalia ja ideoita seuraavaa levyä varten. Siitä tulee konseptilevy, joka kertoo ihmisten todellisesta luonnosta ja Lopullisesta Ratkaisusta(tm).
JP: - Tuskin tulee kuitenkaan enää tänä vuonna. Pakko pitää siestaa noista studio jutuista välillä.
Kuten kovin moni muukin bändi näinä päivinä, myös Pentatonik on lähtenyt tekemään pitkäsoittoaan täysin omin voimin, ilman minkään levy-yhtiön tukea. Näkisittekö että voisitte tulevaisuudessa mahdollisesti tehdä yhteistyötä jonkin levy-yhtiön kanssa?
JP: - Koko ajan tuntuu vaan enemmän siltä, että onko siinä mitään järkeä. Jos me itse myydään 2000 levyä hintaan 12e/kpl niin se tekee 24 000 euroa. Mietippä monta levyä saat myydä jonkun vitun Spinefarmin kautta että saat tuon verran rahaa? Ja tämä yhtälö ei edes ole mitenkään utopistinen, tietysti pitää miinustaa verot ja CD:n painokustannukset ja mahdollinen mainostus.
Mutta sanotaan näin että jos kaikki ne ketkä ovat aikaisempia tuotoksiamme ostanut, ostaa myös tämän kokopitkän levyn niin ei meidän tarvitse edes väkisin mainostaa ja ainakaan ei tarvitse miettiä mitään ulkopuolisia levy-yhtiöitä. Mun mielestä tämä toimii näin kaikkein parhaiten ja on
todellinen täysi vapaus tehdä ihan mitä haluaa.
Niinhän se kieltämättä on - kun itse tekee on mukava myös itse määrätä omat askeleensa. AP aprikoi vielä tämän perään josko kovinkaan monella yhtiöllä edes olisi varaa ylläpitää bändiä. Entä onko tulevaisuudessa lupa odottaa sinkkuja, festariesiintymisiä, ilmaiskeikkoja - tai muita tämän tyyppisiä "erikoisviritelmiä"?
AP: - Meillä on aina suunnitteilla erikoisviritelmä tai pari.
JP: - Tai kolme.
Soundi kuin urologin kumikäsine
Aiemmin nelijäseninen (kitaristit JP ja HH, laulaja AP sekä rumpali JR) bändi kasvoi äskettäin MK nimisen basistin verran. Miksi näin - kävikö basistiton bändi tylsäksi, vai nousivatko matalista taajuuksista vastanneet koneet liian määräävään asemaan?
JP: - Ollaanhan me jo pitkään etsitty basistia, tosin yläosattomissa soittavaa naisbasistia joka olisi varmasti tuonut lisää vipinää treeneihin. Koska sellaista ei vain löytynyt jouduimme tyytymään paita päällä soittavaan mieheen.
AP: - Ikinä ei ole ollut sekuntiakaan tylsää Pentatonikin kanssa, ei missään mielessä. Ehta basisti tuntui hyvältä hankinnalta livetilanteita silmällä pitäen.
JP: - Noiden konebassojen ajaminen pienen PA:n kautta oli tosi hankalaa, joten nyt voimme soittaa myös pienemmissä paikoissa.
Udeltaessa kuinka paljon kokoonpanon kasvu on vaikuttanut livesoundiin, vastaus on pysäyttävä.
AP: - Pentatonikin soundi on ollut ja tulee olemaan massiivinen. Se tuntuu aika tarkkaan samalta kuin urologin kumikäsine tai suolihuuhtelu.
JP: - Mitä tuohon nyt enää lisäämään, kun kuvailit tuon noin nätisti.
Herrat näkevät tapahtuneen kehityksen pelkästään positiivisena, yleissoundi kun on muuttunut paljon räyheämmäksi ja uhoavammaksi. Ainoastaan live-miksaukseen basisti tuonee rahdun lisää haastetta. Ja onhan niitä konebassoja edelleen oikeiden bassojen tukena, muistuttaa JP.
Mietittäessä soundillisia heikkouksia tai vahvuuksia nousevat koneet ja koko paketin massiivisuus jälleen puheenaiheeksi. Yhtyeen soundi on massiivinen, mutta vain jos keikkapaikan PA-kamoissa riittää potkua. Ja aina sitä ei riitä. Lisäksi koneiden epätarkkuus häiritee AP:n mukaan joskus yhtyeen nanosekunnin tarkkaa rumpali JR:ää, vaikka tavallisen ihmisen aisteilla moista ei voi tiettävästi havaita.
Kun massiivinen soundi on aseista parhain, tarvitseeko hyvässä biisissä sitten olla välttämättä edes kunnon melodiaa, vai riittääkö pelkkä maastot tasoittava raastinriffi?
AP: - Pienin tilapäisin poikkeuksin, hyvän biisin ytimenä on tarttuva, dramaattinen kertosäe joka saa tyttöjen silmäkulmat kostumaan.
JP: - Tuo oli käsittämättömän herkästi ja kauniisti sanottu, sait myös mun silmäkulmat kostumaan.
Kysyttäessä miten Pentatonik-kappale normaalisti syntyy, AP väistää kysymyksen ja JP:kin tyytyy lähinnä ympäripyöreyksiin.
JP: - No sen verran voin paljastaa, että jos joku mitä koen tai näen on biisin arvoinen niin teen siitä biisin, ja onhan noista osa ihan erroottista fanttaasiaa. Yleensä teen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ekana koneet ja sitten alan katselemaan, että mitäs jännää näihin kitaralla rämpyttelisi. Sävellysvaiheessa olen aina jonkin näköisessä transsissa koska en näe enkä kuule mitään muuta. Jos joku minut siitä herättää olen ihan helvetin äkäinen.
No kumpi on ensin, sävellys vai sanoitus?
JP: - Kyllähän ne noista ideoista lähtee, eli jos haluan tehdä biisin suuseksistä niin teen sen tavalla tai toisella. Se on sitten eri asia huomaako edes välttämättä kukaan loppupelissä että biisi kertoo suuseksistä.
AP: - Sanoit niin monta kertaa "suuseksi" että mun alkoi tekemään mieli suuseksiä.
Kaksikon mukaan vanhemmat biisit saattavat muokkautua kovastikin ajan kuluessa ja joskus käykin niin, että biisi kuulostaa yllättäen liikaa Led Zeppeliniltä tai Guntherilta, jolloin se jätetään kokonaan pois. Eikä Zeppelinissä siis mitään vikaa ole, mutta liika zeppelin ei vain sovi Pentatonikiin tarkentaa JP vielä päätteeksi.
Mikä biiseistänne kuvaa parhaiten bändin musiikillisia pyrkimyksiä?
AP: - Siinä oli ensimmäinen hankala kysymys. Sanoisin että se on eräs uusi biisi minkä kuulette ehkä Vankkurissa / Stellassa tai viimeistään levyllä.
JP: - Juuri näin, biisin nimi on Sinusta mitään. Ja kertoo juuri tuosta omillaan toimeentulosta. Emme kiitä ketään koska emme pyydä keneltäkään mitään.
Musiikista yleisesti puhuttaessa käy ilmi etteivät edes genrepoliisit, nuo musiikin puristisimmat karsinoijat ja pelätyimmät leimaajat, pelota Pentatonikia. Herrat toteavatkin, että genrepoliisien sopii tulla (mielellään nahkaan pukeutuneina) käsirautoineen ja välineineen juttelemaan asioista. Sopu kyllä varmasti löytyy lopulta.
Kuva äänen tukena
Pentatonik on kummallakin tähänastisella julkaisullaan tarjonnut myös yhden musiikkivideon. Videoita voi pitää taiteellisesti haastavina teoksina, jotka AP:n mukaan heijastelevat hyvin itse kappaleiden tekstejä ja fiiliksiä - ja ovathan ne samalla mainio tapa markkinoida bändiä. Mutta mistä löytyivät ohjaajat videoille?
AP: - Olemme käyttäneet paria lahjakasta kaveria jotka löytyivät tuttavapiirin kautta. Ohjaajat ovat oivaltaneet Pentatonikin musiikin ja löytäneet siitä inspiraatiota. Kummankin kanssa on suunnitelmia uusista hankkeista.
JP: - Kavereiden nimet on Ilja Rautsi ja Pekko Päivärinta. Molemmat todella lahjakkaita ja ideoita pursuavia heppuja. Jälkimmäisellä on ehkä vähemmän taiteellinen mutta suorempi tatsi videoiden toteutukseen. Lisäksi meillä on hovivalokuvaaja Katilan Jamo joka on myös auttanut noissa videopuuhissa.
Sivuillanne on tällä hetkellä ladattavissa nuo kaksi em. videota, ja lupauksia uusistakin videoista on jo annettu. Millaisella aikavälillä uutta materiaalia on odotettavissa ja mistä biiseistä?
AP: - Suunnitteilla on videot biiseistä Minä tahdon sinua ja Vaistolla eläimen. Tällä hetkellä etusijalla on levyn tekeminen, mutta heti äänitysten päätyttyä ryhdymme miettimään uusia videoita tarkemmin. Ideoita tuleviin videoihin on runsaasti ja linjat niihin on jo vedetty. Voin tässä vaiheessa paljastaa vain sen, että leukaluut tulevat loksahtelemaan ja lätäköitä löytymään katsomon penkeiltä.
JP: - Luultavasti biisi Minä tahdon sinua kuvataan ekana. Sen tulee ohjaamaan Ilja Rautsi. Biisi kertoo muuten American Psychosta, jota tämä videokin tulee jollain lailla sivuamaan. Tarvitsemmme vielä videoon muutaman naispuolisen näyttelijän eli jos joku naispuolinen haastattelun lukija haluaa videoon niin ei muuta kuin mailia osoitteeseen: [email protected]. Tuon Vaistolla eläimen ohjaa Pekko Päivärinta. Heppu asuu Australiassa joten kuvaukset alkaa kun hän saapuu taas kotisuomeen.
Kummatkin tähän mennessä tehdyt videot ovat olleet mustavalkoisia. Tämä johtuu AP:n mukaan siitä yksinkertaisesta syystä, että JP ja AP ovat lihavia ja punakoita, kun taas loput jätkät ovat aneemisia. Tällöin mustavalkoinen näyttää herran mukaan paljon paremmalta. JP lähestyy aihetta puolestaan hieman toisesta suunnasta.
JP: - Mustavalkoinen on minun mielestä myös tosi Suomalaista ja sen takia näyttää erittäin hyvälle ja sopii Pentatonikiin. Tuskin teemme värillistä videota ikinä. Muutenkin tykkään enemmän mustavalkoisista elokuvista, esim. Russ Mayerin vanhat MV pätkät on tavattoman kauniita elokuvia. Karvaturri A ´la Anita Hirvonen näyttää käsittämättömän upealta mustavalkoisena laajakuvana.
Keiden käsikirjoittamia videonne ovat?
JP: - Tähän uuteen "Vantaan Psycho" videoon olen ideoinut aika paljon juttuja yhdessä Iljan kanssa, mutta kyllä se Ilja loppupeleissä tekee koko ohjaus- ja kässärityön. Meidän ideat aikaisemmin on ollut lähinnä että videossa pitää olla tulta ja tissejä. Kelvoton videossa tuo tissijuttu sitten jo puoliksi toteutu. Videosta on muuten kuvattu myös semmonen HC-versio missä on myös sitä edellä mainittua suuseksiä ja kaikkea muuta. Voi olla että se "leikkaamaton versio" löytyy joskus joltain Pentatonik DVD:ltä.
Ensimmäisellä videolla käsikirjoitus oli JP:n mukaan vielä hyvinkin tarkkaan speksattu, kun taas Kelvottomassa vedettiin jo vapaammalla otteella. Kustannuksetkin ovat pysyneet mukavan pieninä.
AP: - Mustan videoon piti ostaa kaksi broileria ja keittää muutama desi riisiä. Kelvoton-video onnistui mustien jätesäkkien hinnalla.
JP: - Menihän siinä Mustan videossa myös pullo helvetin arvokasta vuosikerta punaviiniä. Äläkä unohda niitä kärpäsen toukkia. Meillä tosiaan piti olla kaksi broileria, toinen oli stunttibroileri jos
oikealle tähdelle sattuu jotain. Se asunto missä se kuvattiin oli Pekon asunto, se oli juuri muuttamassa Ausseihin niin sen asunto oli puoliksi tyhjä ja sopiva tuohon videoon.
Kaksikko näkee musiikkivideoiden tekemisen äärimmäisen kannattavana. Hyvä video herättää huomiota ja sitä voi jakaa esim omien Internet-sivujen kautta. Lisäksi viiden biisin levyä on huomattavasti helpompi myydä kun siinä on bonuksena video.
Keikoista jokainen on erityinen
Pentatonik on aktivoitumassa studiotauon jälkeen liverintamalla uudelleen ja uusia keikkoja ilmoitellaankin kotisivuilla sitä mukaa kun päivämäärät on vahvistettu. Yhtye ei ole esiintynyt vielä kovinkaan monen muun bändin kanssa, mutta haaveena olisi käydä joskus soittamassa vaikka "Turmion kätilöt suohon jossain Tavastialla". Ulkomaan supertähdistä parhaiten Pentatonikin kanssa lavalle sopisi kuulemma Walker Texas Ranger, mikä kuulostaa lähinnä hälyttävälle.
Erityisempää showta ei ainakaan näillä näkymin ole luvassa, vaan tarkoitus on tehdä jokaisesta Pentatonik keikasta omalla tavallaan erityinen. Eli kuten AP asian tiivistää; pelkkää armotonta painamista ensimmäisestä biisistä viimeiseen ilman myötätuntoa. Ei hymyä, ei naurua - vain hikeä, verta ja kyyneliä.
Kaikkein ikävin puoli keikoissa on AP:n mukaan roudaaminen (kuinka ollakaan). Hauskinta taas on ottaa ainutlaatuinen intiimi kosketus ihmisiin. JP:n mielestä kaikki on ollut ihan positiivista, mutta sitten kun ollaan kierretty kuukausi putkeen jollain paskalla minibussilla ja haisteltu toisten hien syövyttämiä sukkia 24 tuntia vuorokaudessa voi alkaa jo vituttaakin.
Covereista kyseltäessä selviää, että treeneissä on soiteltu niin Pave Maijasen Jano kuin Zen Cafen Nyt puhuu mies biisejä. Itse setissä covereita ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, mutta tämäkin voi kuuleman mukaan vielä muuttua. Miten laajaa biisilistaa Pentatonik sitten käyttää ja onko sitä mahdollista muuttaa kovinkin lyhyellä varoitusajalla - esimerkiksi muutaman minuutin tai yhden välispiikin aikana?
AP: - Biisilista on ennalta päätetty ja sisältää noin kymmenkunta kappaletta.
JP: - Vaikeahan sitä on lähteä muuttamaan kun biisit on taustanauhalla siinä järjestyksessä missä on. Viime Stellan keikalla se jo huomattiin kun piti kelata yhden kerran nauha vain alkuun niin meni sekasin koko paska. Tähän on kyllä tulossa muutos ja taustanauha muuttuu lähiaikoina täysin digitaaliseksi kovalevynauhuriksi.
Yleisön ja yhtyeen lempibiisiä mietittäessä JP ilmoittaa suosikikseen Enkeleitä, koska siinä saa riffitellä melkein tosissaan. Yleisöstä herra ei osaa sanoa kun on kuulemma aina keikoilla niin humpussa ettei muista mistä yleisö piti. AP:n mielestä taas kaikki setin biisit "ovat makoisia kuin nekkua nuolisi, joskus suolaisia kuin pieni piirakka".
Onko sitten yhtään biisiä jota Pentatonik ei suostu soittamaan. Ei vaikka sitten henki menisi tai genrepoliisi tulisi?
JP: - Niitä on monia!
AP: - Kuvittelisin että Paranoidia on turha huutaa.
Näin kuulijoiden reaktioista puhuttaessa, mikä on typerin huuto minkä olette yleisön seasta kuulleet?
JP: - Onhan sieltä joskus ihan vittuiluakin kuullut, sinänsä parempi että tulee huutamaan sen suoraan meille keikalla eikä esim. nimettömänä vieraskirjaan, niin kuin pari rohkeaa apinaa teki joskus vuosi sitten. Rakentava palaute negatiivisenakin on ihan hyvää ja sitä kannattaa kuunnella.
AP: - kaikki soittajat ovat varmaan kuulleet "soittakaa Paranoid".
Kun Pentatonik on hirmuisimmassa iskussaan voi keikalla vaikka...
AP: - tulla kakka housuun. Yleisön puolella.
JP: - "Tulla" housuun. Lavan puolella.
Huomisen Pentatonik
Kysyttäessä missä Pentatonik vuosimallia 2010 on, inhorealismi nostaa jälleen päätään.
JP: - Tämä on kuitenkin sen verran marginaalia, että tuskin bändin tuotoilla mitään kokaiinibileitä missään luxuskartanossa päästään juhlimaan.
AP: - hmmm... Näen ainakin yhden vanhan koinsyömän hevilaulajan. Ja ryhmän samanlaisia soittajia ympärillä.
Entä minkälainen on suhde ulkomaihin - jos esimerkiksi Saksan suunnalla ilmenisi saumoja, lähdettäisiinkö sinne oitis valloituspuuhiin?
AP: - Tottakai! Olemme teinipojista asti harjoitelleet saksaa.
JP: - Kyllähän sitä mielellään lähtis ulkomaille. Olishan se aika makeeta mennä vaikka Saksaan vetämään suomeksi, tai edes Ruotsiin tai perkele nyt edes Viroon.
Menestyksen alttarille ei silti olla valmiita uhraamaan ihan kaikkea, ja kysyttäessä vaihtuisiko kieli markkinavoimien edessä suomesta englanniksi vastaus on kieltävä - vaikka JP jääkin miettimään miten mielenkiintoiselta bändi saattaisikaan kuulostaa englanniksi. Manageriton bändi hoitaa tällä hetkellä markkinointinsa itse, mutta paikka on kuuleman mukaan auki. Joten jos kauppis on käyty niin ei muuta kuin hakemuksia kirjoittamaan. Näin loppukaneetiksi on vielä kysyttävä, että mikä on yhtyeen vahvin ase sen itsensä mielestä - uskomattoman komean ulkomuodon lisäksi tietysti?
JP: - Itse olen ainakin helvetinmoinen työnarkomaani musiikin ja varsinkin Pentatonikin suhteen, eli eiköhän me ihan kovalla työllä tästä eteenpäin mennä.
AP: - Nuo sporttiset veistokselliset vartalot ovat tietysti myyntivalttimme, mutta toivoisin ihmisten myös kuuntelevan musiikkiamme.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa...
AP: - Jos sinut alleni saisin, sinua sisulla veisin.
JP: - Tuo oli muuten Pentatonikin ihan ensimmäisestä biisistä minkä sävelsin joskus yhdelle kottaraiselle. Mitäs mä nyt sanoisin, muistakaahan ostaa Pentatonik albumi kun se ilmestyy! Sitä odotellessa nopeimmat voi vielä tilata Kelvoton EP:n mistä teemme lähiaikoina vielä 100kpl lisä painoksen.
AP: - Taivaaseen pääsee vain viattomat, Pentatonikille kelpaa kaikki!
Teksti: Mika Roth
Kuvat: Pentatonik
