Kirlian Crossing luo musiikillisia auravalokuvia
14.07.2005
Ilai Rämän (Siniaalto, Echo Is Your Love) ja Teemu Sinkon muodostama Kirlian
Crossing lähti ideasta yhdistää akustisia folk-lauluja venäläiseen science
fictioniin Tarkovskin hengessä. Mistä idea moiseen kumpusi?
Ilai: - En muista, ja inspiraatiota ei ikinä tarvitse odottaa. Joku päivittäinen aivomyrsky se on ollut. Sitä yrittää aina päästä kurkistamaan jotain, mitä ei ole nähnyt, mutta minkä haluaisi nähdä. Ja ehkä muu musiikki ei ole paras tapa hakea ideoita omaan musiikkiin? Aina pitäisi varastaa, ei ideoita, vaan keinot luoda ideoita. Ei ole itsestään selvää, mikä Tarkovskissa on niin maagista, mutta yritys sen tavoittamiseksi on mulle varmaan luonnekysymys. Voi tavoitella vaikka pysähtyneisyyttä, eikä tarvitse ryvettää itseään esim. ambient-musiikissa, joka nykyisessä muodossaan on revitty täysin irti alkuperäisestä käsitteestä.
Ja jossain vaiheessa eksyttiin polulta... minne päädyitte?
Ilai: - Se minne päädyttiin on suuri harmaa alue. Ehkä viitekehys jäi liian ahtaaksi. Ehkä elämänpituinen rautaesiripun tällä puolen eläminen jätti kulttuurillisen viitekehyksen liian ahtaaksi. Mulla on hyvin vähän teoreettista pohjaa musiikin ja sovitusten tekemiseen. Mun musikaaliset säännöt on pelkkää estetiikkaa, ja estetiikassa mä olen hyvin tarkka. Musiikinteorian säännöt saattavat olla esteettisesti hyviksi havaittuja, mutta mulle säännöt itsessään ovat melkolailla yhdentekeviä. Se saattaa olla ongelmallista paitsi mulle, myös muille. ja usein onkin.
Teemu: - Minulla taas nuo musiikinteorian säännöt vaikutti levynteon aikaan vahvasti, ehkä liikaakin, mutta mielestäni tällainen katsanto oli hyödyksi lopputulokselle. Asiat pysyivät ehkä tutumpina ja helpompina. Ja välillä asetettu viitekehys sai kyllä väistyä ja taisi se ihan vaan unohtuakin. Kliseenä sanottakoon että biisit tekivät itse itsensä.
Miten Kirlialainen valokuva eroaa normaalista?
Ilai: - Kirlianvalokuvaus on nimetty venäläisen sähköteknikon ja amatöörikeksijän Semyon Kirlianin mukaan. Se keksi koko hommelin joskus 40-luvun alussa. (Ellei joku muu keksinyt aiemmin?) Yleisin tekniikka lienee lätkäistä metallilevyn päälle valokuvapaperi ja joku esine ja ajaa siihen sitten paljon voltteja, mutta vähän virtaa. saadaan ns. "auravalokuva" -esineestä. Ilmiö on tieteellisesti jotenkin puhkiselitetty, mutta silti hämmentävän kiistanalainen. Ei olla löydetty linkkisivulle mitään kivaa linkkiä aiheesta, koska kaikki sivut tuntuvat olevan joko skeptikkojen tai new age-hörhöjen pitämiä. Me ei haluta propagoida. Aloittaisin kirliankuvauksen, jos olisi aikaa. Tai ehkä pitäisi aloittaa kirlian videokuvaus...googlettakaa kirliankuvia ihmeessä. (Tämän kirjoittamisen jälkeen pitikin heti käydä suunnittelemaan kirliankameran rakentamista.)
Venäläistä teknologiaa edustavia mikrofoneja ja efektejä... kuinka työlästä
näiden aarteiden metsästäminen käytännössä on?
Ilai: - Oktavan mikkejä saa nykyään jo ihan kaupoista. Jotain Nevatonia taas ei löydy mistään. Neuvostovehkeet onkin sitten asia ihan erikseen. Siniaallon Tuomaksella on joku kontakti Riikaan, jossa joku hämmentävä taho välittää sille ihan käsittämättömiä vehkeitä. Siis oikeesti ihan hulluja vehkeitä! Tuomas ei vaan voi jättää niitä laitteita sinne. Sen on vaan pakko "pelastaa" ne. Siltä mä sitten ostelen niitä valurautasia möhkäleitä, kun se rahapulassa myy, ja kunhan ne on osoittautunut toimiviksi yli puoli tuntia. Ei se sen mystisempää ole.
Vertasin debyyttiänne niin Beckin Sea Change –albumin eteerisen kauniiseen kelluskeluun kuin Radioheadin elektrohissuttelevaan huminaan. Löysin myös yhtymäkohtia saksalaiseen The Notwistiin ja Ilain toiseen yhtyeeseen Echo Is Your Love en. Onko vertauksissa artistin itsensä mielestä mitään perää?
Teemu: - Tunnustan että Radiohead on minulle suuri vaikutin. Vertausten teko lienee
kuulijoiden vapaasti tehtävissä ja mielenkiintoista niitä on itse kuulla.
Ilai: - Vertauksissa on varmaan perää. Sea Changen olen tosin tainnut kuulla vain kerran ja en varmaankaan ennen meidän levyä. En ole myöskään Radioheadin aktiivikuuntelija, mutta arvostan yhtyettä. On helppo ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä Radioheadista, mutta hieman vaikeampaa ymmärtää ihmisiä, jotka eivät arvosta yhtyettä. Yleensä "pyörä keksitään uudestaan" puolivahingossa tai "rock pelastetaan" trendillä. Radiohead on keksinyt pyörää uudestaan määrätietoisemmin kuin kukaan muu ja väkisin yrittämisestä huolimatta onnistunut hyvin. Pyrkimyksen tasolla samaistun yhtyeeseen paljonkin. Mitä Echoon tulee, niin on ihmisiä, jotka soittavat samanlaisissa bändeissä aina ja on ihmisiä, jotka pyrkivät vaihtamaan suuntaa. Jos on onnistunut luomaan nahkansa edes puoliksi Echosta tai Siniaallosta, niin voi varmaan onnitella itseään osattuaan taas jotain uutta.
Hetkellisiä välähdyksiä, pieniä arkisia tarinoita, utuisia tunnetiloja vai jotain aivan muuta... Onko yhtyeenne sanoituksilla rajoja?
Ilai: - Jotenkin osuvaa. Ehkä siitä tosiaankin on kyse. Mun näkemyksen mukaan elämän pienet asiat ovat suuria ja merkittäviä sellaisenaan. Maailman isoimmat bileet ovat vain maailman isoimmat bileet. Eivät sen enempää. Eivät ainakaan enempää kuin istuminen saunan jälkeen kuistilla tai hipaisu poskelle. Miten paljon läheisyyys voikaan merkitä ja miten pieniä asioita kohti siinä edetään? Meidän bändi menee varmaan aika pieniin raameihin. Muut voi hoitaa maailmojen syleilyn. Ei siinäkään mitään pahaa ole.
Mistä sen tietää, että koirat uskovat aaveisiin?
Ilai: - Lause, jonka nappasin jostain. En muista mistä. Tuli mieleen Tom Waitsin tarina sadekoirista, jotka vaeltaa eksyneinä kaduilla löytämättä kotiin, koska sade on huuhtonut kaikki hajut pois. Koirat eivät tee mitään ihme metafyysistä erottelua kokemansa suhteen, joten jos koira haukkuu aavetta, kannattaa varmaan ihmisenkin uskoa. Ei sillä että olisin itse joutunut moiseen tilanteeseen. Olipa vain hirveän monta kappaletta samaa kieltä ja aikomus laittaa kitara resonoimaan, ilmasta kaapattu lause, kodin eteisen aikuisenakin jatkuva öinen outo tuntemus ja Teemun vanhan mankan elektreettikondensaattorista rakentama mikrofoni.
Tullaanko Kirlian Crossingiin törmäämään myös livemuodossa?
Teemu: - 16.7.2005 Piritta Helsinki.
Ilai: - Tarkoitus olisi. Pikkuhiljaa. Pyyntöjä on jo tullut ja niitä yritetään saada sopimaan aikatauluihin.
Millaista palautetta Verduran julkaisemasta debyytistänne on tullut?
Ilai: - Olen ollut ihmeissäni, että se on ketään kiinnostanut. Vielä enemmän ihmetyttää, että se on ymmärretty tavalla, jolla se on suunnilleen tarkoitettu ymmärrettävän. Se tuntuu palkitsevalta näinkin ison työn jälkeen.
Teemu: - Ja kriittiset lausunnot ovat olleet ymmärrettäviä.
Mitä muuta tulevaisuuteen ja kesään kuuluu?
Ilai: - Uuden treenikämpän remontointia, mahdollisen If Society -DVD:n työstämistä, Echon kanssa varmaan tehdään jotain ja Siniaallon, uusia Kirlian biisejä tehdään. Sitten on tietenkin kaikki ne tziljoona juttua jotka on ajanpuutteen vuoksi "säästänyt" kesälle. Ehkä noista tekee jotain yhtä, kahta asiaa ja sitten keskittyy parisuhteeseen. Autoa on pakko korjata, koska sen pitäisi käynnistyä talvellakin, katsastuksesta puhumattakaan. En muuten aja enää yhtään talvea ilman toimivaa lämmityslaitetta. Huomenna aion ostaa osia kirliankameraan.
Ilkka Valpasvuo, kuvat Kirlian Crossing
