Electric Monk - Pylluä, pinpiä ja pipeliä
09.01.2006
Helsinkiläinen savuista ja juurevaa rokkia soittava Electric Monk nousi Needles Hate People-nimisen orkesterin tuhkista vuonna 2004. Kuinka paljon samoilla linjoilla edellinen bändinne liikkui?
Topias (laulu): - Kyllähän tässä osaksi samoilla linjoilla liikutaan ihan vaan siksi kun osa porukasta on säilynyt samana. Siinä mielessä eri hengessä että biisit ovat melodisempia nykyään.
Ile (basso): - NHP oli aika tyylipuhdasta autotallirokkia - simppeliä ja raakaa tavaraa, puhumattakaan siitä että treenattiin autotallissa. Samaa on kyllä se että sekä NHP:ssä ja EM:ssä oli/on soittajia joilla on persoonallinen tatsi omaan instrumenttiinsa ja sen annetaan kuulua. Biisien puolesta ennen oli ehkä enemmän perus-ränttätänttää, nyt fiiliksiä ja tyylilajeja haetaan laajemmalta skaalalta.
Jos Electric Monkin musiikki pitäisi tiivistää vaikkapa kolmeen sanaan, mitkä ne olisivat?
Larba (kitara): - Hilpeä, kaihoisa..
Alex (rummut): - Ääääh tää mitään kaihoisaa ole. Kieroo!
Topias: - Rokkia tää on.
Alex: - Rock äänd roll - siinä ne kolme sanaa on.
Ile: - Rock, ruoho & rakkaus?
Larba: - On tää paljon muutakin... Niinku pyllu, pinpi ja pipeli.
Kotisivujenne mukaan hipit rokkaa tykimmin. Kuinka hippejä olette?
Larba: - Ei sinne päinkään - mä en ainakaan ole mitään vitun hippejä.
Alex: - Niin, vaan vitun hinttejä!
Ile: - No just, mä sit kai oon hippi! Mä uskon siihen että ihmisten pitäisi antaa elää haluamallaan tavalla niin kauan kun ne ei vahingoita sillä elämäntavallaan muita ihmisiä tai muuta maailmaa. En mä tiedä mutta mun mielestä se on aika lähellä hippeyttä.
Larba: - Mulle on niin monet rastapäiset 'hipit' tullu selittään että "vitun porvarihomot, mä en syö lihaa!" Niitä ylimielisiä ja ahdasmielisiä tyyppejä mä vihaan eniten. Saarnaa suvaitsevaisuutta ja on ite ekana tuomitsemassa.
Alex: - Daijjuu possee, spedee jengii - sitä riittää.
Olette tähän mennessä tehneet tiukkaa ja nyrjähtänyttä yökerhorokkia rouhealla punk-otteella kahden äänitteen verran, joista molemmat ovat viehättäneet allekirjoittanutta. Mistä moinen savuinen ja mukavan karhea kaava löytyi?
Alex: - Kun on neljä erilaista jätkää ja kaikki diggaa ihan eri jutuista. Hyvä kemia!
Ile: - Oikeastaan tän bändin juuret voi jäljittää kahteen biisiin joita ilman mä oisin varmaan bänditoiminnan lopettanut jo pari vuotta sitten. Ensimmäinen oli yks hämärä urkujami jonka olin äänittänyt joskus Deep Purple-kokoelmakasetin toiselle puolelle huuruisissa tunnelmissa ja joka tuli yllättäen vastaan paljon myöhemmin kuunnellessani ko. kasettia ollessani autoilemassa. Meinasin ajaa ojaan kun sieltä tulikin jotain mystistä tunnelmointia eikä Burn:ia. Toinen taas syntyi kun mä yritin opetella yhtä Charles Mingusin bassolinjaa enkä enää seuraavana päivänä muistanut sitä kunnolla... Sattumankauppaa siis?
60- ja 70-lukuinen rokkipotku, jossa yrtit ja kalja maistuu, totesin Heavy & Hot!-lätyn arviossa vaikutteista. Kuinkas paljon menoöljyä kuluu Munkeilla? Vai puhutaanko vain kohtuudesta ja luostariviineistä?
Larba: - No kyllähän sitä tulee juotua viinaa sen verran kun sitä on. Ei tässä mitään fiinejä viinejä maistella.
Topias: - Sitä juodaan kunnes loppuu aika tai rahat.
Larba: - Tai tulee yrjö.
Topias: - Siinähän sä olet asiantuntija... Ei me kokopäiväjuoppoja olla, mutta silloin kun pidetään hauskaa niin silloin juhlitaan kunnolla. Hyvä meininki on tärkeintä.
Ile: - Ei silloin pennejä laskeskella. Ei kyllä itselle enää maistu tuo menoöljy ihan samassa mitassa kuin ennen - kai tässä on tulossa vanhaksi... Liian rankkaa kamaa, heh. Ehkä ne muut luonnontuotteet sopivat mulle paremmin.
Mun mielestä kulttuurisosiologit on tähän mennessä väheksyneet suotta päihteiden merkitystä ihmiskunnan kehityksessä. Ei voi olla sattumaa että kaikilla maailman uskonnoilla on joku pyhä päihteensä... Ja eikö tää länsimainen kulutusyhteiskunta muutenkin vaikuta pahasti nousuhumalaisessa pöhnässä kehitetyltä systeemiltä? Darraa odotellessa...
Mitkä tietyt jutut nostaisitte mainituilta vuosikymmeniltä kovimmiksi?
Larba: - No ei kai niitä muilta vuosikymmeniltä oikein löydykään. Ainakaan jos rokista puhutaan.
Alex: - Mä en sano muuta kun Keith Moon. Äh, niin ja John Bonham. Tarpeeksi hulluja kavereita hakkaamaan kannuja. Parempaa musaa ku nykyaikana ja hienommat kledjut oli jengillä päällä. Vaikka siellä on kauheeta kuraakin joukossa niin ainakin oli monipuolisempaa kamaa.
Larba: - Ja saundit oli tykimmät silloin aikanaan!
Ile: - Kun ne vanhat rokkibändit otti vaikutteensa jostain ihan muualta kuin rokista niin siitä tuli luonnollisesti mielenkiintoisempaa matskua.
Entäpä 50-luvun jazz ja 90-luvun tietokonepelien soundtrackit? Onko kyseessä mainitut genret ihan kokonaisuudessaan vai vain tietyt omat fanitukset?
Ile: - Ehkä noi on enemmän mun fanituksiani. Commodore 64- ja Amiga-pelejä pelaamalla mä vietin varhaisnuoruuteni, joten sieltä ne suurimmat vaikutteet ovat varmaan alunperin imeytyneet jos ei lastenlauluja lasketa. Tuo 50-luvun jazz on taas sitten tuoreempaa perua. Kun ei viime aikoina ole jaksanut innostua mistään tuoreesta rokista niin on pitänyt etsiä uutta kuunneltavaa muista suunnista. 50-luvulta nyt löytyy mun mielestä jazzin mielenkiintoisimmat tuotokset: Charles Mingusin ja Thelonious Monkin parhaat palat. Sen jälkeen tuli kaikkea free- ja cool-kamaa mitkä on mun mielestä järjestään kuuntelukelvotonta runkkailua. Sitä paitsi nuo 40- ja 50-luvun jazzarit jättävät kyllä tyylillään ja elämäntavoillaan nykyiset rokut pahasti varjoonsa.
Miten vastuu jakautuu Monkissa? Oletteko demokraattinen, yhteen hiileen puhaltava vaiko lempeästä armottomaan vaihteleva tyrannia?
Ile: - Kyllä mä pidän itseäni diktaattorina, mutta mä yritän tehdä sen niin huomaamattomasti ettei nuo muut hiffaa sitä.
Topias: - En kyllä ihan allekirjoita tuota diktaattori-sanaa. Kaikuu vähän pahalle.
Larba: - Ihan yhdessä hommat yleensä toimii. Kaikilla on kyllä yhtä lailla sananvaltaa.
Alex: - Ile potkii meitä muita perseelle, muuten sitä ois varmaan pahasti deekiksellä. Nojooh, ainakin sä yrität olla diktaattori.
Ile: - Mutta kapinan partaalla tässä ollaan koko ajan...
Mitkä ovat yksittäisten jäsenten suurimmat vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet noin bändin kannalta ajateltuna?
Ile: - Mun suurin heikkouteni lienee taipumus erakoitumiseen. Paha promota bändiä jos ei oikein jaksa ihmisiä. Toisaalta se on varmaan se suurin vahvuutenikin, ei tätä kokonaisuutta pystyisi pitämään kasassa jos olisi jatkuvasti menossa.
Alex: - Mä oon aina valmis soittamaan missä vaan milloin vaan. Huonona puolena ehkä se että välillä kyllä karkaa mopo käsistä.
Larba: - Innostus musaan ja kai se soittotaitokin on vahvuus niinkuin muillakin.
Alex: - Larba on kyllä vitun nopea oppimaan uusia juttuja.
Larba: - Mä oon kyllä sitten myös yleinen nihkeilijä.
Ile: - Topiaskin nihkeilee välillä jos suunnitelmat ei mee niinku on sovittu. Yleensä se on kyllä itse aurinko.
Kuinka paljon keikkaa olette tehneet Electric Monkkina ja mitä on lavoilta jäänyt jälkimauksi?
Ile: - Kolmisenkymmentä keikkaa ollaan nyt tässä kokoonpanossa tehty.
Larba: - Kaikki oikeastaan vuoden 2005 aikana.
Ile: - Välillä on ollut jengiä hyvin, välillä ei.
Alex: - Mut aina on jäänyt hyvä fiilis keikkareissuilta. Bändäreitä ei oo vielä tullut vastaan mutta ehkä niitä vielä joskus muillekin kuin Ilelle heruu.
Ile: - Mä en sano mitään.
Topias: - Uudet naamat on aina hieno juttu keikoilla, mutta jos niitä ei näy niin kyllä niille vanhoillekin tutuille on hauska soittaa.
Onko soitantonne herättänyt sellaista vastakaikua, että jatkossa voidaan odottaa mahdollisesti laajempiakin äänitteitä?
Ile: - Kyllähän näitä "No vittu jos ei teitä kukaan sainaa ni mä maksan teille studion!"-selkääntaputtelijoita tulee aina baareissa vastaan. Ei olla vielä aktiivisesti diiliä metsästetty, ennemminkin kypsytelty tätä bändiä ihan rauhassa.
Larba: - Hommat rullaa nyt hyvin omalla painollaankin. Aina on keikoista lisää keikkoja seurannut eikä oo paljoa tarvinnut itseään kaupitella eteenpäin. Ollaan hiottu yhteensoittoa ja biisejä. Ei sitä paskaa kannata nauhalle pistää vaan sen takia että siihen ois mahdollisuus.
Ile: - Tehdään nyt keikkaa ja julkaistaan halvalla äänitettyjä biisejä netissä ilmaiseksi. Kun sopivat biisit ekalle pitkäsoitolle on sävelletty niin sitten on aika tehdä se levy. Jos oikeasti innostunutta julkaisijaa ei löydy niin sitten julkaistaan platta itse. Ei se Suomen kokoisessa maassa tosiaan ole mikään mahdoton nakki. Ulkomaille suunnataan sitten kun on ensin nämä Suomenkin keikkamestat koluttu. Niinkun Meksikon zapatistit sanoo: ”Me kävelemme hitaasti eteenpäin koska olemme matkalla pitkälle.”
Kotisivuilla lukee, että basistin kädet alkoivat temppuilla kesän alussa. Mitä tapahtui?
Ile: - Liikaa duunia, liikaa soittelemista, liikaa runk.. Niin, iski jännetupintulehdukset molempiin kouriin ja oli lähellä ettei joutunut ihan leikkuulle asti. Onneksi selvisi pelkällä levolla ja kuntoilulla. Pisti kyllä vähän miettimään omaa kuolevaisuuttaan kun kroppa ryhtyy prakailemaan ennen kuin ikää on edes neljännesvuosisataa...
Fucking Hippies ja Sepi Kumpulainen-yhteyksistä tuttu Tero Rikkonen toimi tuoreemman levyn äänitysprosessin vetäjänä. Millainen tuo aika pikainen sessio oli ja millaisia asioita Tero korosti?
Ile: - Rikkonen tuli treenikämpillemme mukanaan tusinan verran mikkejä ja 16-kanavainen kelanauhuri. Vähän haisteltiin tuulia ja sitten pistettiin soitellen.
Alex: - Ei Tero oikeastaan mitään korostanut, otti vaan soitot talteen.
Ile: - Livenä nuo kaikki biisit on tosiaan vedetty, se onkin oikeastaan ainoa tapa millä saadaan sitä orgaanista yhteissoittoa nauhalle. "Simple Man":ia lukuunottamatta muut EP:n biisit soitettiin samana päivänä. "(Bye Bye) Pain"
itse asiassa on ihan eka otto mikä vedettiin narulle. Topias lauloi sen laulutkin sokkona, ilman mitään luureja tai monitoreita.
Alex: - Leppoisat sessiot oli. Mitä neljä mäyräkoiraako meillä kului kaiken muun ohessa? En päässyt duuniin seuraavana päivänä ja sain fudut.
Ile: - Rikkonen sitten otti nauhat kotiinsa ja miksasi niistä mieleisensä. Hyvältähän tuo lopputulos kuulostaa, vaikken platan bassosaundiin ihan tyytyväinen olekaan. Niinkuin en koskaan.
Levy on pakattu jännästi taittelemalla, tilaa löytyi myös lyriikka-lehtiselle. Onko joku teistä intohimoinen paperiaskartelija vai mistä moinen melko persoonallinen pakkausidea?
Ile: - Minä vanhana paperilennokkien taittelijana ryhdyin joskus viime keväänä pohtimaan kuinka yhdestä A4:ta saisi taiteltua levynkannen - pitäisihän sen nyt olla mahdollista kun A4 kerran on reilusti yli kaksi kertaa isompi kuin cd-levy. Muutama ilta siinä menikin eri vaihtoehtoja kokeillessa ennenkuin tuo lopullinen malli naksahti kohdalleen.
Alex: - No eipä oo ainakaan ihan samanlainen kun kaikilla muilla. Sitäpaitsi käsityö on aina hauskaa. Meillä on ollut hyviä liimanhaistelusessioita kun ollaan noita askarreltu kokoon.
Ile: - Lisäksi haluttiin tarjota faneille vähän ekstraa. Biisit on kuitenkin jaossa ilmaiseksi netissä ja jos joku niistä diggaa sen verran että haluaa parempilaatuiset versiot kuultavaksi, niin ainakin saa vähän hauskemman paketin kouraansa. Ja onhan tuo luontoystävällisempääkin kuin muoviset cd-kotelot tai Hollannissa tehdyt digipackit. Saa nähdä milloin joku iso levylafka baittaa tuon idean ja käärii sillä hillittömät kasat tuohta... Ois varmaan pitänyt pistää patentti vetämään.
Millainen uskonmies se Sähköinen Munkki oikein on?
Ile: - Mä uskon niihin juttuihin jotka onnistun itselleni joko järjellä tai huumorilla perustelemaan. No ainakin siihen että suurin osa ihmisten ongelmista johtuu siitä että ihmisillä on valheellinen käsitys omasta itsestään tai ympäröivästä maailmasta. Niin, ja säieteoria vaikuttaa mun mielestä tutustumisen arvoiselta teorialta, vaikka 11:n ulottuvuuden hahmottamisen kanssa hieman ongelmia mulla onkin. Mutta teoria joka perustuu siihen että kaikki maailmankaikkeuden osat ovat yhteydessä toisiinsa soitinten kielten lailla värähtelevien säikeiden kautta kuulostaa aika
hyvältä. Selittää ainakin sen miksi musiikki kiinnostaa ihmisiä maankolkasta riippumatta.
Alex: - Niinku mitä vittua sä selität? Mä uskon rakkauteen. Mä kuljen rakkauden polulla!
Topias: - Siihen että rokkia pitää soittaa kovaa!
Larba: - No se ei oo edes mikään uskon asia vaan fakta. Ja se että kitara on lyömäsoitin.
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: liuos.com/electricmonk
