Sara: He kutsuivat luokseen

Mercury

Voi voi. T�st� levyst� olisi niin mukavaa pit�� enemm�n. Saralla riitt�� kunnianhimoa: post-kotiteolliseen suomimetalliin haetaan lis�� syvyytt� armottomasta Tool-diggailusta, ja kyll� He kutsuivat luokseen -albumin raidat komeita ja monisyisi� rakennelmia ovatkin. Toinen kovasti mieleen tuleva nimi on kotoinen Liekki, ei v�hiten laulaja Jorma Korhosen vuoksi. Saralla on my�s pyrkimyst� samanlaiseen kaihoisaan herkkyyteen kuin heill�.

Vahva Toolahdus tuntuu esimerkiksi Kun saan voimani -biisin Schismi� mukailevassa alussa, ja Valkoisen loppurunttauksessa. Momentumin kitarat tuovat sen sijaan mieleen CMX:n. Eniten tuntemuksia levy her�tt��kin aina, kun alkaa mietti�, ett� milt�s t�m� kohta nyt kuulostaakaan. Mutta on sill� joitakin aidosti hienojakin hetki�, kuten Viel� muodostan varjoni -kappaleen lopussa tueksi tuleva piano.

Silti levyll� onkin yksi selv� ongelma: �ss�riffit ja -kertsit puuttuvat. Yhtyeen teknisest� tasosta kertoo kyll� hyv�� se, ett� �kkiv��remmiss� kappaleissakin paahdetaan melkoista tahtia, mutta se ei viel� riit�, kun kitarat jauhavat tyhj�np�iv�isi� tai moneen kertaan kaluttuja kuvioita. Sanoitusten ylitsevuotava kaihomielikin ottaa kyll� p��h�n. Itse lopetin t�llaisen runoilun ylioppilaskirjoitusten j�lkeen.

Suomessa olisi kyll� tilaa yhdelle "taidemetallia" paukuttavalle yhtyeelle, mutta jos levyst� j�� tyhj� olo niin silloin j��. En oikein tied�, mink� ohjeen Saralle antaisi seuraavaa levy� varten. Lopettaa mukailu ja r�yhke�sti varastaa pari hyv�� koukkua muilta?