Mokoma: Viides vuodenaika (ep)
Julkaistu: 07.11.2006
Arvostelija: Mikko Heimola
Sakara Records
Aiemmin tänä vuonna ilmestyneellä Kuoleman laulukunnailla esiintyi vanha tuttu Mokoma - mutta vielä pykälän verran raskaampana ja päällekäyvempänä kuin oli totuttua. Hieman vaisummin starttaava viiden biisin ep Viides vuodenaika tuntuukin alkuun askelelta taaksepäin. Kolmella ekalla raidalla se käy läpi Mokoman perusbiisivalikoiman: räyhäkkä Syvyys on vaiti edustaa bändin rääkymättölaitaa, keskitempoisella Sirpillä Marko Annala laulaa puhtaastikin, ja En elä talven yli on viipyilevä ja melodinen veto, vähän kuin Kuu saa valtansa auringolta. Näistä lähinnä ensimmäinen jää missään määrin päähän, ja sen kuulen kyllä mielelläni keikalla.
Levyn kaksi viimeistä raitaa nostavatkin sen kiinnostavuutta roimasti. Mokoma sai viimein luvan Death-coverin Avoin hauta (Open Casket), levyttämiseen Chuck Schuldiner -vainaan äidiltä, ja tulos on selvästi tämän levyn kohokohta, vaikka se kuulostaakin yllättävän vähän alkuperäiseltä: tuttu riffi, mutta ilman Deathille ominaista laiskaa groovea. Sanoitukset on myös suomennettu hyvin vapaalla kädellä, lähinnä aiheen säilyttäen. Mokoma ei silti missään vaiheessa aiemmin ole ollut näin deathmetalinen, ja biisin vyörytys on omaa luokkaansa.
Päätösveisussa Viholliset 2006 bändi versioi uusiksi itseään, sillä alkuperäinen biisi löytyy Mokoman Valu-debyytiltä. Itse en ole sitä kuullut, joten en voi verrata, mutta tulos on häkeltävän primitiivinen kahden minuutin thrash-rykäisy. Pidän! Ehkä Mokoman kannattaisi harkita seuraavaksi vähän vähemmän hiottua suuntaa?
Meneillään olevan kiertueen jälkeen Mokoma lupailee jäävänsä "määrittelemättömän pituiselle keikkatauolle". Tämä kuulostaa ihan hyvältä asialta, etenkin jos se tarkoittaa myös levytystaukoa. En usko bändin uudistuvan paussinsa aikana paljoakaan, mutta ehkä sitä perusrehellistä mättöä ehtii tulla ikävä tässä välillä.
Mokoma
Oman Sakara Records -yhtiönsä ensijulkaisulla, Kurimuksella (2003), Mokoma löi itsensä läpi ja tuli kruunatuksi suomenkielisen thrashin suurruhtinaaksi. Kurimuksen jälkeen ilmaisuaan jatkuvasti monipuolistanut keikkakone ja suomimetallin suurnimi on myynyt viimeisimmillä pitkäsoitollaan kultaa.
Marko Annala - laulu
Tuomo Saikkonen - kitara
Kuisma Aalto - kitara
Santtu Hämäläinen - basso
Janne Hyrkäs - rummut
Linkki:
mokoma.com
(Päivitetty 7.11.2013)
Kommenttien keskiarvo:
Avoin hauta on vahvimpia kappaleita Mokoman uralla. Deathin tunnettu tekninen rosoisuus ei ole läsnä, mutta Mokoma on erittäin hyvin pystynyt tekemään kappaleen niin, että se kuulostaa Mokomalta.
Mokoma on suomimetallin kärkeä, siitä ei pääse minnekään.